Eksyksissä, tai sitten ei...

[Sirena Rover]

//Tervetuloa Susanne! Muita ei valitettavasti oteta mukaan.//

Liikuin ihmisjoukon mukana ilmeisesti tanssilattialle. Kuulin sen musiikin voimistumisesta. Tätä olin pelännyt. Jäisin ison ihmisjoukon jalkoihin. Taas... Yritin työntyä velhojen ja noitien välistä tanssilattian reunalle. Ikäänkuin he olisivat sulautuneet muuriksi eteeni, enkä päässyt liikkumaan mihinkään.

"Mitä tuo pikkutyttö oikein tekee!?" Huudahti - ehkä - jatko-opiskelija, kun yritin tunkea tuon ja tuon ystävän välistä pois väkijoukosta. Närkästyin. Vai muka "pikkutyttö". Vanhempi tyttö tönäisi minut töykeästi takaisin ihmisten keskelle ja tietenkin kompuroin, sekä kaiken kukkuraksi rämähdin suoraan maahan.

Räpiköin ylös hätäisesti. Ihmiset tuuppivat minua edestakas. Olin jonkinlaisen piirin keskellä, mutta en tiedä puhuivatko he minusta tai tiesivätkö he että olin heidän kaveriporukkansa keskellä tunkeilemassa.

"Ihan kuin tuo olisi sokea!" kuului ilkeä huudahdus. Kaikki rämähtivät pilkkanauruun ympärilläni. Kiepahdin ympäri. Tunsin kun kaikki katsoivat minua. Ääni joka oli äsken haukkunut kuului varmaankin n.18- vuotiaalle pojalle. Jatko-opiskelija tönäisi minua edestäpäin. Kaivoin tikasauvani laukusta, kiskaisin sen nopeasti ylhäältä alas ja ajattelin tiukasti: "Varjelum!"

Kilpiloitsuni oli niin vahva, että ringin ympärilläni piti perutaan pari askelta. Aloin hätääntyä, kun kuulin ihmisten kaivelevan taikasauvojaan. En pystyisi todellakaan puolustautumaan heitä kaikkia vastaan, enhän edes nähnyt heitä! Mutta toisaalta en kyllä nähnyt muutenkaan mitään.

[Susanne River]

// Valitan, että kestää niin pitkään vastata. Koeviikko ja leiri//

[Susanne River]

Tanssiaiset olisivat minusta sellaiset, joissa soisi mahtipontinen valssi ja kaikki tanssisivat hienoissa asuissa. Mutta nämä ovatkin naamiaiset ja kurpitsajuhlat, joissa voi tunnelmoida kurpitsalyhtyjen ja hienojen pukujen kirjossa. Vaikkakin tällähetkellä soi mahtipontinen valssi.

Olen jossain tanssisalissa melko reunalla. Yllättävän moni tanssija oli pakkautunut Suureen saliin heilumaan musiikin tahdissa. Minun teki mieli kaivaa kännykkä liivimekon taskusta, mutta se ei varmasti olisi kohteliasta. Ja muuten seittihansikkaani kutittivat ärsyttävästi.

Päähäni pälkähti ajatus siitä, kuinka kätevää olisi lumota esineitä. Vaikka vaatteet suoristumaan itsestään. "Ei tule onnistumaan", pieni realistin ääni toitotti, " Asut jästien keskuudessa." Ei lumottuja esineitä jästeille. Mitä hyötyä taikuudesta on, jos sen käyttöä rajoitetaan niin paljon? Tähäkin keksin vastauksen: "Tietenkin se että se on salaisuus. Salaisuuden ovat mielenkiintoisia."

Tuijotin varmaan pitkän aikaa tyhjyyteen miettiessäni tätä. Havahduin, kun vähän keskempänä salia vanhempien oppilaiden parvi alkoi kuhista. Minusta vaikutti hyvin epäoikeudenmukaiselta kiusata toista.
Lähdin puikkelehtimaan tanssijoiden välistä kohti vaaleamekkoisen tytön ja jatko-opiskelijoiden aikaansaamaa hälinää. Ilmeisiesti tämä vaaleamekkoinen tyttö oli sokea, kiusaajien pilkkanaurun mukaan.

Tytön kilpiloitsu oli sen verran tehokas että rinki laajeni, mutta sai opiskelijat kaivamaan sauvoja. " Rauha. Tänne päin..." sanoin sokealle tytölle ja sujahdin opiskelijoiden välistä, "jos haluat pois keskeltä tätä sählinkiä." Ojensin käteni häntä kohti ja sanoin: "Minä olen Susanne ja olen kolmosella. Entä sinä?"

Toivoin hänen tarttuvan käteeni (siis jos hän huomasi sen, tai sen aiheuttaman ilmavirran tai jotain), jotta voisin ohjata hänet helpommin pois. Sitten käännyin ja raivasin hieman kiukkuisella katseella tilaa närkästyneiden opiskelijoiden keskeltä. Jotta tyttö tietäisi missä olen jatkoin puhumista: "Mitä pidät musiikista?" Jatko-opiskelija joukkio oli alkanut siityä pois.
"Tuleekohan minusta isona tuollainen törppö? " mietiskelin.

[Sirena Rover]

//Eipä mitään:)//

Jatko-opiskeilijat kaivelivat sauvojaansa esiin, kun olin taikonut suojaloitsun.
"Rauha. Tänne päin...", kuulin jonkun nuoremman tytön sanovan. "jos haluat pois keskeltä tätä sählinkiä.", tuo jatkoi rauhoittavasti. Tyttö ojensi kättään minua kohti. En varsinaisesti tarttunut siihen, vaan hipaisin hänen kämmenselkäänsä, että tuo tietäisi ohjata minut pois piirin keskeltä. "Minä olen Susanne ja olen kolmosella. Entä sinä?" Tyttö kysyi. "Sirena ja olen myös kolmannella", esittelin itseni ja poistin kilpiloitsun.

Susanne lähti työntymään oppiladen ohi kohti tanssisalin reunaa. Seurasin häntä, ja kun satuin kulkemaan yhden minua haukkuneen jatko-opiskeilijatytön ohitse tallasin koko painollani tuon varpaitten päälle. Tyttö kiljaisi ja minä hymyilin hänelle ystävällisesti. Siitäs sai.

"Mitä pidät musiikista?" Susanne kysyi, ilmeisesti pitäen keskustelua pällä. "Tykkään klassisesta", vastasin lyhyesti.
"Tuleekohan minusta isona tuollainen törppö? " Susanne mietiskeli. "Jos et halua niin ei sinusta tule" sanoin hijaa. "Itselleni en tuollaista tulevaisuutta halua", naurahdin.

[Susanne River]

Klassinen musiikki oli tehokasta, kun pitää lukea kokeisiin. Ja toki kaunista, jos sitä jaksoi kuunnella. "Itse pidän melodisesta musiikista..." mumisin jotain sinne päin.

Olin hieman yllättynyt siihen että Sirena oikeasti vastasi kysymykseeni. Olin käynyt mielessäni ajatteluketjun: jatko-opiskelija, joka pitää itseään nuorempia tyhminä(koska eivät teidä yhtä paljon ->apinat)+ryhmäpaine(ääliömäinen ryhmä) + aikuisuuden etsiminen = ääliömainen käyttäytyminen . Mutta joo, kyllä oma tahtokin vaikuttaa siihen.

"Totta. Parhaiten toiteutuvat ne toiveet, jotka toivotaan. Minä toivon, etten ikinä käyttäytyisi kuin ylimielinen ja törkeä jatko-opiskelija", sanoin melko vakavasti ja virnistin. Katsoin Sirenaa. "Olet siis sokea?" yritin tiedustella mahdollisimman kohteliaasti. Ainakin hänen silmänsä olivat sumeat.

[Sirena Rover]

"Itse pidän melodisesta musiikista..." Susanne mutisi hajamielisesti. Hymyilin hänelle pikaisesti, kun väistin taas yhden minua vanhemman henkilön. Huomioni kääntyessä muualle, tajusin etten tiennyt missä Susanne oli. Pysähdyin ja pinnistelin kuullakseni hänen äänensä tai askeleet.

"Totta. Parhaiten toiteutuvat ne toiveet, jotka toivotaan. Minä toivon, etten ikinä käyttäytyisi kuin ylimielinen ja törkeä jatko-opiskelija", kuulin Susanne äänen hiukan kauempana. Riensin hänen luokseen.

"Olet siis sokea?" Susanne kysyi kohteliaasti. Irvistin.

[Susanne River]

Irvisys oli vastaus kysymykseeni. Tulkitsin sen myöntäväksi vastaukseksi. Minun teki taas mieli kysyä miljoona lisäkysymystä, kuten mitä näet, mitä näyttää ei mitään, ovatko muut astisi tavallista paremmat, haluaisitko nähdä maailman, mitä ajattelet väreistä, minkä värinen on sinusta vihreä, yhdistätkö sinä väreihin tunteita tai tiettyjä asioita kuten että taivas on sininen, ruoho vihreää, auriko on keltainen, pilvet valkoisia tai harmaita...

Se ainoa asia jota kumminkin kysyin oli, että "millaiselta nämä juhlat näyttävät... tai siis tuntuvat sinun 'silmissäsi'? Eli millaisena näet tämän tilan?"

[Sirena Rover]

Kun olin vastannut Susannen kysymykseen, (tai no vastannut, vastannut) hän meni hetkeksi hiljaiseksi ikäänkuin miettien jotain. Mietin mitä tytön ajatuksissa mahtoi pyöriä. Toivottavasti Susanne ei olisi sellainen henkilö, joka pitäisi minua alempiarvoisena. Ei hän kyllä vaikuttanut sellaiselta.

"Millaiselta nämä juhlat näyttävät... tai siis tuntuvat sinun 'silmissäsi'? Eli millaisena näet tämän tilan?" Susanne kysyi yhtäkkiä. Tuumin hetken mitä vastaisin. Lopulta muotoilin lauseeni: "Sali on avara, mutta ahdas. Ihmisiä on paljon ja on vaikea kulkea, koska jotkut tanssivat, useimmat jutustelevat toisinsanoen pysyvät paikallaan, kun taas jotkut siirtyvät paikasta toiseen. Osaan kulkea ihmisjoukossa, mutta tämä on kuin uisit myötäaallokon sijaan ristiaallokossa," selitän hieman tönkösti. "Täällä on myös hämärä?" lisään kysyvät sävyyn. "Tiedän myös mitä värit näyttävät, jos et tiennyt," totesin. "Näen unissani."

[Susanne River]

Sirena kuvaili juhlasalin onnistuneesti."Valoa tulee soihduista ja kurpitsoista, joten kyllä täällä on nyt hieman hämärää",sanoin. Katselin lepattavaa valoa ympärilläni. Olisi mahtavaa uneksia värejä. Yleensä en niitä unissa näe, ennemminkin tunnen. Yritin keksiä jotain puhuttavaa...

" Haluatko tehdä jotakin? Tai mennä jonnekin?" kysyin. "Pidätkö tanssimisesta?"

[Susanne River]

//Olen kaksiviikkoa hiukan kiireinen, joten en välttämättä vastaa vähään aikaan.