Melodyn Muistoissa ~

[Melody Wood]

Tänne tulee selityksiä ja pienimuotoisia tarinoita Melodyn menneisyydestä.

[Melody Wood]

Muisto 1 ~ 25.2.2011 ~ Muutto

"Melodyy, tulisitko alakertaan?", ääni kuului ovelta. Istuin sängylläni. "Joo, mä tuun!", huudahdin ja lähdin laahustamaan huoneesta ulos. "Täällä on pariskunta, joka haluaisi adoptoida sinut", nainen sanoi. Katselin pariskuntaa. Heillä oli myös mukanaan lapsi. "Hei. Olen Miranda ja tässä mieheni Richard. Meillä on myös tyttö Dina", nainen selitti.

Illalla istuin sängyllä Dinan vieressä. Tyttö piteli jotain kädessään. "Mikä tuo on?", kysyin. "Se on sauvani", tyttö virnisti. "Sauvasi?", kysyin. "Taikasauvani", tyttö vastasi. Virnistin. "Ei taikaa ole olemassa", sanoin naurahtaen. "Osaan vain pari loitsua", tyttö virnisti. "Siipiirdium lentiusa", tyttö sanoi heilutellen sauvaansa, osoittaen matkalaukkuani. Se lensi pari metriä ylemmäs. "Miten teit tuon?", kysyin. "Loitsin", tyttö vastasi virnistäen.


Muisto 2 ~ 12.9.2011 ~ Kirje Ranskasta

"Mels, sulle tuli kirje!", Dina huudahti keittiöstä. "Keneltä keneltä?", kysyin. "Joku Evelina Wood, joku ranskalainen tyyppi.", Dina selitti. "Ranskalainen?", kysyin. Juoksin keittiöön, nappasin kirjeen Dinan kädestä ja revin kuoren auki. Kuoressa luki:

Melody Wood,
Rampart Ave 9
Glasgow, England

Luin kirjeen nopeasti läpi. "Mitä? Ei!", huudahdin lukiessani kirjettä. "Mitä?", Dina kysyi. "Se on tätini. Joku. Tyyppi.", vastasin. "Mitä siinä lukee?", Dina kysyi ja nappasi kirjeen kädestäni.


Muisto 3 ~ 22.2.2012 ~ Chemin de Traversella (Ranskan viistokujalla)

Amanda ja Evelina kävelivät edessäni. Suuret talot loivat varjoja tunkkaiselle kadulle, joka oli täynnä ihmisiä. Oli helmikuu. Lumi oli kasaantunut talojen katolle. "Tule jo!", Amanda huusi edessäni. Juoksin Amandan perässä kohti sauvakauppaa. Amanda työnsi raskaan oven auki ja pujahdin sisään Amandan käsivarren alta. "Bonjour", sanoin vanhalle miehelle hymyillen. "Olen Melody Wood ja tarvisin..." "Sauvan, tietysti. Odotas kun katson", mies keskeytti puheeni ja pujahti sauvahyllyjen taakse. "Ajattele nyt! Saat nyt sauvan!", Amanda kuiskasi korvaani. Hetken päästä mies tuli hyllyjen takaa. "Olisiko tämä? Yksisarvisen häntäjouhi, 11 tuumaa, hyvä loitsimiseen, jalavaa?", mies kysyi. Nappasin sauvan ja heilautin sitä. (JATKUU)

[Melody Wood]

Muisto 4 ~ 1.9.2012 ~ Beauxbatons


Istuskelin yksin vaunuosastossa. Yllätys yllätys, kukaan ei ollut halunnut tulla samaan vaunuosastoon kanssani, eli vietin junamatkan yksin.

Nousin, avasin vaunuosaston oven ja kävelin käytävälle. Lähdin kävelemään vasemmalle, jossa oli lähin uloskäynti. Astelin ulos, sateeseen. "Kaikki ekaluokkalaiset tänne!", kuulin huudon ja astelin äänen osoittamaan suuntaan. Lähdin kävelemään muiden ekaluokkalaisten perässä laiturilta pois, pienelle tielle, joka vei järvelle. Järvellä asetuimme veneisiin. Jäin taas yksin.

Kävelin muiden perässä ylämäkeä ylös, kohti isoa linnaa. Tuhannet valot paistoivat silmiini isosta huoneesta, joka oli keskellä kaikkea. "Nyt menemme sisään", nainen ilmoitti, kun suuret ovet avautuivat edessäni. Astelin sisään suureen huoneeseen, jonka kokoista en ole ikinä nähnyt. Nousimme kahdet portaat ylös. "Noniin. Nyt menemme Suureen Saliin, jossa teidät lajitellaan neljään tupaan. Gryffondoriin, Pouffsouffleen, Serdaigleen tai Serpentardiin. Kehotan teitä siistiytymään ennenkuin pääsette lajitteluun", tiukka ääni sanoi lapsijoukon edestä. En nähnyt naista, mutta äänestä päätellen tuo oli tiukka.

Suuren salin ovet avautuivat, ja kävelin sisään suureen huoneeseen. Sali oli koristeltu monin värein. Mustaa, ruskeaa, sinistä, punaista, vihreää ja keltaista. Neljä viimeistä olivat tietenkin tupien värit. Amanda oli kertonut minulle aivan kaiken. Kaiken tuvista, oppiaineista, opettajista, väreistä, ihmisistä, ruoista... ihan kaiken. Salin toisessa päässä sama tiukka nainen nosti ränsyistä hattua. "Tämä on lajitteluhattu. Kun sanon nimenne, istukaa jakkaralle ja laittakaa hattu päähänne.", nainen selitti. "Ensimmäisenä Léa Baudin!", opettaja huusi.

Pitkän odotuksen jälkeen - vihdoin ja viimein - huudettiin: "Melody Wood!". Astelin oppilasjoukon läpi, portaat ylös ja jakkaralle. Vedin hatun innoissani päähäni.

"Hmm, olet todella vaikea lajiteltava. Sinulla on piirteitä moneen tupaan. Todella moneen tupaan. Voisit mennä Serpentardiin. Tai Serdaigleen. Molemmat sopisivat sinulle."

Hetken hatun mietintätauon jälkeen se kailottaa vastauksensa koko koululle.

"Sinusta tulee... SERPENTARD!"

Laskin lajitteluhatun jakkaralle, kun kuulin reunimmaisesta pöydästä pientä kikatusta ja taputusta. Kukaan ei siis halunnut minua. Ei kukaan. Kävelin Serpentardin pöydän päähän, ja ikäväkseni huomasin, että muut olivat vetäytyneet pöydän toiseen päähän. Tutustuminen heihin kestäisi varmaan kauan.