Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

Lukuvuoden 2017-18 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Gwyn D'Cruze » 13 Loka 2017, 03:27

//Tänne odotetaan Ly Allenia saapuvaksi!//

Lauantai 1.10 klo 16.15


Säännöissä oli ilmoitettu selvästi, että metsään meno ilman lupaa on ehdottomasti kielletty. Mutta mitä jotkut oppilaat tekevät? Haluavat koetella rajoja ja lähteä tutkimaan tuota tuntematonta. Mikä siinä on niin kiellettyä?
Gwyn oli yksi tällainen oppilas. Hän normaalisti kuunteli tarkkaan sääntöjä ja noudatti niitä, mutta katsottuaan yksi päivä metsän suuntaan, hän oli päättänyt tutkia edes vähän aluetta. Ei kai se nyt niin vaarallinen voinut olla.
Niinpä nyt hän hiipinyt ulos ja livahtanut valvovien silmien alta metsän reunalle, jossa otti animaagimuotonsa, jota normaalisti käytti uusien paikkojen tutkimiseen. Siivet olivat nimittäin erittäin kätevät seikkailemisessa.
Amazon oli totta kai lähtenyt mukaan. Tuo ei ollut suostunut jäämään yksin huoneeseen, vaan oli takertunut isäntänsä hihaan kiinni, eikä ollut päästänyt irti, ennen kuin oli saanut luvan kiivetä takaisin olalle.
Ei siitä, olihan se seura ihan mukava saada, sillä vaikka jo kuukauden oli koulu kestänyt, ei albino ollut saanut niin montaa ystävää.

Gwyn istui mayaketsaalin muodossa oksalla, keltaharjaleijonatamariinin istuessa vieressä. Vaikka se ei voinutkaan liikkua isäntänsä olalla, tai tässä tapauksessa selässä, se oli silti päättänyt seurata. Ja koska nuorukainen ei ollut aikonut mennä kovin syvälle metsään, olihan se sittenkin paljon uhkaavamman näköinen, mitä hän oli olettanut, oli hän antanut Amazonin seurata. Se oli kuitenkin ketterä pikku tamariini, joka liikkui ketterästi puiden oksistoissa.
Gwyn nosti siipeään ja suki sen höyheniä, samalla kun mietti seuraavaa askeltansa. Hän oli alkanut jo epäröidä tekemistään, kun samalla hänellä oli suuri halu vain mennä syvemmälle ja tutkia metsä läpikotaisin. Mutta siinä tapauksessa hänen pitäisi viedä Amazon takaisin koululle, huoneeseen sen omaan pieneen häkkiin, jossa se joutui olemaan, kun ei päässyt mukaankaan. Mutta paluu koululle nyt ei kuulostanut hyvältä idealta. Sieltä olisi vaikeampi livahtaa uudelleen metsään. Joten kenties hän tutkisi vain metsän rajaa ja katsoisi, jos joku päivä uskaltautuisi syvemmälle, tietenkin rangaistuksen uhalla.
16-vuotias albino osaveela, Gwyn D'Cruze, Gryffondorista. (ULKONÄKÖÄ MUOKATTU)
Muut hahmot:
Neofytos Spirosinpoika, lempeä mantikori
Ahanu Levesque, 18-vuotias jatko-opiskelija suurella salaisuudella
Avatar
Gwyn D'Cruze
Oppilas
 
Viestit: 24
Liittynyt: 09 Huhti 2017, 15:55
Tupa: Gryffondor

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 14 Loka 2017, 09:50

Olin koko kesän kokeillut erilaisia jästilajeja kuten uintia, suunnistusta ja laskettelua. Myös taistelulajit ja jousiammunta olivat tulleet tutuiksi ja minusta heittotähtien ja puukkojen heittely oli ollut superhauskaa. Niinpä olin viettänyt loppukesän kotimme lähimetsässä harjoittelemassa puukon tarkkuusheittoa. Nyt koulussa mahdollisuus sellaiselle harrastukselle oli vain jos halusi rikkoa sääntöjä ja lähtä metsään. Ja mitä minä tein? Lähdin tietysti metsään.

Kävelin pihamaalla kohti metsää ja vilkuilin ympärilleni nähdäkseni mahdolliset opettajat. Heitin harmaan hupparini hupun päähäni ja tungin kädet sen päällä olevan mustan takkini taskuihin. Valvovia silmiä ei näkynyt, joten livahdin metsän siimekseen ja harpoin pitkillä askeleilla äkkiä syvemmälle. Tiesin metsässä elävän vaarallisia olentoja ja sen takia puristin taikasauvaani tiukasti oikeassa kädessäni.

Olin vaelllellut jokusen aikaa metsässä ja olin jo hukassa. Tiesin kuitenkin missä päin koulu oli, joka helpotti oloani. Mittailin puita ja päätin pysähtyä isojen puiden muodostaman lyhyen rivin luokse. Laskin sinisen reppuni maahan ja kaivoin sieltä esiin neljä puukkoa ja kolme heittotähteä. Tein merkin puuhun, että tietäisin mihin tähdätä. Kävelin pois puiden luota ja irrotin puukot tupeistaan. Tähtäys.... ja heitto. Puukko paukahti kiinni puuhun ja hymyilin pienesti nähdessäni sen osuneen merkkiin puun rungossa. Heitin loput puukkoni samaan puuhun ja sitten vaihdoin puuta heittääkseni heittotähteni.

Aika kului ja hioin taitojani entisestään. Vilkaisin rannekkelloani ja päätin alkaa lähteä. Kävelin puun luo ja vedin puukon irti rungosta. Tiputin sen maahan ja nostin katseeni irroittaakseni toisen puukon. Valkoinen vilahdus silmäkulmassani kiinnitti huomioni. Kaivoin taikasauvani taskustani ja tähyilin ylös oksiin missä olin nähnyt jonkun eliön. Valkoinen jokin istui oksalla puiden oksien lomassa. En nähnyt mikä se oli, mutta osoitin sitä taikasauvallani sydän pamppaillen.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Gwyn D'Cruze » 15 Loka 2017, 15:16

Amazon oli ensimmäinen, joka kuuli liikettä. Tuo kääntyi oksalla ympäri tuijottamaan maan tasalla olevaa henkilöä, joka osoitti heitä taikasauvallaan. Se vaikutti uhalta, johon oli reagoitava.
Naaras päästi ilmoille kimakan säksätyksen, samalla kun pakeni toiseen puuhun.
Gwyn säpsähti ja nousi siivilleen, väistäen näin mahdollisen hyökkäyksen, kiertäen sitten takaisinpäin nähdäkseen, mikä oli saanut Amazonin varautuneeksi.
Mutta nähdessään maassa, lähellä puuta, jonka oksalla Gwyn ja Amazon olivat istuneet, nuorehkon velhon, albino hieman rauhoittui. Ihmisille sentään pystyi puhumaan. Sen lisäksi poika näytti olevan suunnilleen saman ikäinen hänen kanssaan, ehkä jopa vanhempikin.
Gwyn päästi muutaman ’kyow’ äänähdyksen, kuin ilmoittaen, että oli lähellä, toivoen samalla, että se olisi tarpeeksi rauhallinen, ettei saisi ties mistä loitsusta höyhenilleen.
Aina hän olisi voinut laskeutua kauemmaksi ja kävellä sitten pojan luo, mutta silloin toinen olisi voinut jäädä hermostuneeksi. Parempi siis näyttää, että minkä toinen näki, selvemmin, ja vasta sitten muuttua ja tervehtiä.

Gwyn siis lähti laskeutumaan matalalla olevalle oksalle, lähelle poikaa, pitäen punertavien silmiensä katseen tuossa, jotta voisi yrittää väistää, jos tuo hädissään tai säikähdyksissään lausuisi loitsun. Hän ei kuitenkaan uskonut mahdollisuuksiinsa väistää mitään, sillä mayaketsaalit eivät olleet mitään parhaimpia lentäjiä, joten albino vain toivoi, että toisella ei ollut herkkä sauvakäsi.
16-vuotias albino osaveela, Gwyn D'Cruze, Gryffondorista. (ULKONÄKÖÄ MUOKATTU)
Muut hahmot:
Neofytos Spirosinpoika, lempeä mantikori
Ahanu Levesque, 18-vuotias jatko-opiskelija suurella salaisuudella
Avatar
Gwyn D'Cruze
Oppilas
 
Viestit: 24
Liittynyt: 09 Huhti 2017, 15:55
Tupa: Gryffondor

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 29 Loka 2017, 19:32

Kuului rääkäisy ja seurasin kuinka valkoinen olento nousi lentoon. Se ei näyttänyt kovinkaan uhkaavalta, mutta pidin katseeni tiukasti siinä. Vaikka linnun näköinen elän ääntelehti ja liikkui rauhallisesti ehtivät kauhuskenaariot pyöriä päässäni. Entä jos lintu esittäisi kilttiä ja raatelisi minut kuleman partaalle kun vähiten odotin.

Lintu laskeutui hitaasti oksalta toiselle pitäen katseensa tiukasti minussa. Haparoin vasemmalla kädelläni reppua takanani ja kaivoin sieltä puukon laskien sen maahan. Vedin repun selkääni ja nappasin puukon käteeni. Olin valmis juoksemaan jos olisi pakko.

//Anteeksi kesto ja tönkkö viesti, oli hieman vaikea jatkaa...//
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Gwyn D'Cruze » 03 Marras 2017, 01:11

//Ah, eipä tuo haittaa, pahoittelen itsekin sellaista vuoroa, joka ei saanut inspiraatiota laukkaamaan ^^’ Toivottavasti tämä olisi hieman helpommin jatkettavissa //


Poika ei näyttänyt kovinkaan helpottuneelta nähdessään linnun paremmin. Tuo oikeastaan näytti jopa kauhistuneemmalta, ottaessaan puukon esille.
Ennen kuin tuo edes ajattelisi hyökätä albiinon kimppuun, laskeutui Gwyn kohti maata, samalla muuttuen takaisin omaksi nätiksi itsekseen, hieman jopa lyhyemmäksi, mitä hänen edessään seisova poika. Hän ei halunnut ottaa riskiä, että toinen oikeasti luulisi häntä uhaksi, ja hyökkäisi.
Gwyn astui askeleen taaksepäin, kuin varmistaakseen, ettei ollut liian lähellä. Maailma näytti paljon isommalta linnun silmin katsottuna.

”Anteeksi jos säikäytin sinut tuolla tavalla”, Gwyn pahoitteli hieman naurahtaen, niskaansa hieraisten, ”voit laskea kuitenkin sen puukon alas”, hän lisäsi ja vilkaisi sitten oksistoa, jossa oli ollut, etsien katseellaan Amazonia. Apinaa ei kuitenkaan näkynyt, ainakaan ihan heti, ennen kuin tuo loikkasi pusikosta isäntänsä olalle, tuijottaen suurilla silmillään tätä vierasta, joka oli vasta heidän taakseen hiipparoinut ja käyttäytynyt uhkaavasti. Se oli seurannut koko ajan isäntäänsä, kiertäen kuitenkin paljon kauempaa ja korkeampaa, ja vasta kun isäntä oli muuttunut, tuo oli uskaltanut hakea turvaa tuon olalta. Samalla naaras voisi edes jollain lailla ottaa selvää, mikä tuo muukalainen oli tyyppiään.

”Et ole tainnut ennen nähdä mayaketsaaleja?” Gwyn kysyi, yrittäen keskustelulla saada toisen rentoutumaan. Ei albino tahtonut kuitenkaan toiselle mitään pahaa ja hänestä tuntui itsestä pahalta, kun oli säikäyttänyt toisen sillä tavalla, tarkoituksetta.
16-vuotias albino osaveela, Gwyn D'Cruze, Gryffondorista. (ULKONÄKÖÄ MUOKATTU)
Muut hahmot:
Neofytos Spirosinpoika, lempeä mantikori
Ahanu Levesque, 18-vuotias jatko-opiskelija suurella salaisuudella
Avatar
Gwyn D'Cruze
Oppilas
 
Viestit: 24
Liittynyt: 09 Huhti 2017, 15:55
Tupa: Gryffondor

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 06 Marras 2017, 15:36

Puristin sekä puukkoa että taikasauvaa tiukasti, kun lintu lähti kaartamaan kohti maata. Häkellyin ensin hetkeksi ja sitten aivoni menivät sipuliksi, kun valkoinen lintu, muuttui pojaksi. Kauniiksi sellaiseksi, pitkät valkoiset hiukset, joiden latvat olivat vaaleanpunaiset. Lyhyemmän pojan kasvot olivat vitivalkoiset ja hän näytti muutenkin yliluonnollisen kauniilta, etten aluksi meinannut edes uskoa häntä ihmiseksi. Kavahdin takaisinpäin ja puukko lipsahti kädessäni.

”Anteeksi jos säikäytin sinut tuolla tavalla”, poika naurahtaen. Hän näytti hieman vaivaantuneelta ja hieraisi niskaansa. ”voit laskea kuitenkin sen puukon alas”, hän lisäsi. Laskin hieman taikasauvaani ja pudotin puukon maahan. Heti, kun puristusotteeni puukosta loppui kättäni alkoi jomottamaan aika lailla, mutten huomannut sitä, koska tuijotin niin keskittyneesti seuralaistani joka tähyili jotain oksistosta. Pieni ruskea otus hyppäsi pusikosta pojan olkapäälle.

”Et ole tainnut ennen nähdä mayaketsaaleja?” muukalainen kysyi. Loksautin suuni kiinni tajutessani, että olin avannut sen jossain vaiheessa. Vaihdoin painoa toiselta jalalta toiselle. Vihdoin tajusin kuin valaistuksen kaltaisesti, että poika oli animaagi. Tajuttuani sen rentouduin ja naurahdin.

"En" naurahdin ja laskin taikasauvani, "pelästyin aika lailla sori sii..." Lauseeni keskeytyi kun pistävä kipu syttyi kämmenessäni ja levisi aaltojen lailla salaman nopeasti olkapäähän asti. Käänsin katseeni kämmeneeni, joka oli aivan punainen verestä. Kämmenessäni oli pitkä viilto, joka näytti aika syvältä. Housuni olivat jo kastuneet kädestä valuvaan vereen.

"¡Mierda!" huudahdin ja nostin käteni katsoakseni sitä tarkemmin.
"Joo tosi hienon kuvan annan taas itestäni", naurahdin ja mietin mitä tekisin kädelleni.
"Tiiätsää yhtään missä suunnassa linna on? Taijetaan olla aika syvällä", kysyin.

//Ajattelin että jos juttutuokio tapahtuisi linnalle päin kävellessä.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Gwyn D'Cruze » 11 Marras 2017, 02:21

Poika myönsi, ettei ollut nähnyt ennen mayaketsaaleja, joten Gwyn ei ollut toisaalta yllättynyt toisen reaktiosta. Metsä, jonne oli kiellettyä mennä ties mistä syystä, ja vierasperäinen lintu, jollasta ei oltu ennen nähty. Mutta toisaalta, poika näytti rauhoittuneen, kun näki, että lintu oli oppilas.
Hän oli keskittynyt niin seuraamaan pojan kasvonilmeitä, ne kun usein kertoivat, mitä toinen ajatteli, ja pitikö albinon olla huolissaan mahdollisesta hyökkäyksestä kaikesta huolimatta, ettei hän ollut edes huomannut verivanaa toisen kädessä.
Joten pitkätukka käänsi hämmentyneenä katseensa toisen käteen, johon pojankin katse kääntyi, nähden veren. Gwyn irvisti, aivan kuin tuntisi itsekin toisen tunteman kivun. Se oli kuitenkin ilme, joka kuvasi empatiaa. Hän pystyi arvaamaan, kuinka haava sattui.
"Olen pahoillani. Näemmä säikäytin sinut pahemmin, mitä oletin", Gwyn totesi, tullen lähemmäksi, nähdäkseen haavan paremmin. Se olisi sidottava, jotenkin. Hän ei kuitenkaan olisi halunnut repiä paitaansa.
"Sinulla ei taida olla mitään, millä voisi tyrehdyttää tuota verenvuotoa?" Gwyn kysyi, samalla kun vilkuili hieman ympärilleen, etsien jotain, jolla voisi auttaa haavan sitomisessa tai peittämisessä.

Kysymyksen kuitenkin kuullessaan, Gwyn alkoi miettimään, mistä oli tullut.
"Umm.." hän mutisi, näyttäessään epävarmalta, katsoessaan ympärilleen. "Tuota.. Taidat olla oikeassa. Olemme tainneet mennä paljon syvemmälle, mitä oli aikomus. Tai ainakaan minulla", albino sanoi ja nosti katseensa sitten taivaalle.
"Voisin toki lentää puiden yläpuolelle ja katsoa suunnan. Kätesi pitäisi kuitenkin saada sidottavaksi pian, ellet sinä ole valmis repimään paidastasi kaistaletta kättäsi varten", Gwyn sanoi, käännyttyään katsomaan uudelleen poikaa. Esittelytkin olivat jääneet tekemättä, kun kaikkea muuta ehti tulla väliin.
16-vuotias albino osaveela, Gwyn D'Cruze, Gryffondorista. (ULKONÄKÖÄ MUOKATTU)
Muut hahmot:
Neofytos Spirosinpoika, lempeä mantikori
Ahanu Levesque, 18-vuotias jatko-opiskelija suurella salaisuudella
Avatar
Gwyn D'Cruze
Oppilas
 
Viestit: 24
Liittynyt: 09 Huhti 2017, 15:55
Tupa: Gryffondor

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 11 Marras 2017, 15:54

"Olen pahoillani. Näemmä säikäytin sinut pahemmin, mitä oletin", poika sanoi pahoittelevasti ja astui hiukan eteenpäin. "Ei mitään, mun syyhän se on jos leikin puukoilla keskellä mettää", totesin huvittuneesti.
"Sinulla ei taida olla mitään, millä voisi tyrehdyttää tuota verenvuotoa?" poika kysyi. Kävin hakemassa reppuni ja tongin sitä löytääkseni jotain. Mitään haavan sitomiseen kelpaavaa siellä ei kuitenkaan ollut.


"Umm... Tuota.. Taidat olla oikeassa. Olemme tainneet mennä paljon syvemmälle, mitä oli aikomus. Tai ainakaan minulla", seuralaiseni totesi tähyillen ympärilleen. "Voisin toki lentää puiden yläpuolelle ja katsoa suunnan. Kätesi pitäisi kuitenkin saada sidottavaksi pian, ellet sinä ole valmis repimään paidastasi kaistaletta kättäsi varten", hän sanoi.
"Aaa, totta, onhan mulla tääl paita alla", totesin tajutessani, että hupparini alla oli musta teepaita. Vetäisin hupparini päältäni hieman vaivalloisesti käteni takia. Heitin nyt myös verisen hupparin maahan ja repäisin pitkän kaistaleen kangasta paidan alareunasta. Lihakseni jännittyivät viileän tuulen osuessa paljaaseen vatsaani. Nappasin hupparini ja puin sen päälleni edelleen vaivalloisesti.

"Voiks vaikka sitoo noi päät", kysyin yrittäessäni jotenkin asetella kangassuikaletta veriselle kädelleni.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Gwyn D'Cruze » 14 Joulu 2017, 16:43

//anteeksi, että jouduit odottamaan //


Poika meni reppunsa luokse etsimään jotain, jolla voisi haavansa sitoa. Gwyn käveli toisen perässä lähemmäksi, samalla kun rapsutti hieman Amazonia, kuin varmistaakseen, ettei tuo vain sekoaisi pelosta tai jostain. Ei sillä, että apina olisi näyttänyt mitenkään stressaantuneelta, säikyltä tai muultakaan, mutta Gwyn halusi varmistaa, ettei näin myöskään kävisi. Ja rapsutus oli hyvä keino rauhoittaa toista, kuin kertoa, että kaikki oli okei.
Poika ei näyttänyt löytävän repustaan mitään, mutta Gwynin mainittua paidan repimisen, siihen toinen näytti olevan valmis. Huppari riisuttiin pois päältä ja pudotettiin maahan, ja sitten paidasta revittiin pitkä kaistale sitomista varten.
Gwyn oli jo tässä vaiheessa valmis auttamaan ja sitomaan haavan, mutta odotti, että toinen sai puettua hupparinsa takaisin päälleen.
Sitten hän tuli hoikkine sormineen sitomaan kangaspalan haavan päälle.
”Luulisi sen pysyvän”, valkotukka lopulta totesi, saatuaan tehtyä solmun. Ei hän ollut ennen tällaista tehnyt, vaikka olikin joskus lukenut kirjan tai pari sitomisesta ja haavojen hoidoista, mutta näytti siltä, että kangaspala oli kuitenkin hyvin paikoillaan.
”En tainnut ehtiä esittäytyäkään”, Gwyn aloitti, nostaessaan katseensa sidotusta kädestä poikaan, hymyillen, ”Gwyn D’Cruze ja Amazon”, hän sanoi, viitaten lemmikkinsä nimen aikana apinaansa olkapäällä, joka tuijotti ruskeilla nappisilmillään tätä ventovierasta.

Kun esittelyt, ainakin Gwynin osalta, oli tehty, hän käänsi huomionsa takaisin ympäristöönsä. ”Sinulla ei ole siis mitään muistikuvaa siitä, mistä tulit?” hän kysyi, yrittäen etsiä jotain jälkiä, joita poika oli jättänyt, mutta äkkiseltään valkotukka ei nähnyt mitään.
16-vuotias albino osaveela, Gwyn D'Cruze, Gryffondorista. (ULKONÄKÖÄ MUOKATTU)
Muut hahmot:
Neofytos Spirosinpoika, lempeä mantikori
Ahanu Levesque, 18-vuotias jatko-opiskelija suurella salaisuudella
Avatar
Gwyn D'Cruze
Oppilas
 
Viestit: 24
Liittynyt: 09 Huhti 2017, 15:55
Tupa: Gryffondor

Re: Ei kai se haittaa, jos vähän kurkkaan?

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 17 Tammi 2018, 23:29

//Taas kesti aika pitkään, kun joulutauko venähti aikalailla :)//

Seuraliseni sitoi haavan tiukasti. Käteni tuntui heti jo paremmalta, kun siihen ei käynyt tuuli ja kangassuikale puristi haavaa mukavasti.

”En tainnut ehtiä esittäytyäkään”, poika totesi nostaen katseensa kädestäni. Tajusin itsekkin unohtaneeni koko asian.
”Gwyn D’Cruze ja Amazon”, hän esitteli itsensä ja osoittaen sitten pientä apinaa olkapäällään. Se tuijotti tiiviisti minua ja yritin hymyillä sille rauhoittavasti.
"Ly", esittelin itseni, "Ly Allen".

Gwyn käänsi katseensa ympäristöön ja samalla muistin, että meidän pitäisi totta päästä täältä pois.
Sinulla ei ole siis mitään muistikuvaa siitä, mistä tulit?” hän kysyi.
Nyt, kun adrealiinivyöry oli laantunut katselin hiukan tarkemmin ympärilleni.
"Ömm... hetkinen jos heitin tuohon puuhun", osoitin vierestäni puuta, "niin olin tuolla ja tulinkin kai sieltä suunnasta", sanoin ja osoitin oikealle vähän matkan päähän.
"Ja tulin suoraan linnalta tähän, joten jos lähdemme sinne suuntaan uskoisin, että pääsisimme ainakin lähemmäs", totesin mietiskellen.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2017-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron