Annie Djejúblanin lomake


Nimi: Annie Kimberly Djejúblan
Sukupuoli: Nainen
Syntynyt / Ikä: 27
Syntymämaa: Ranska, pieni maalaiskylä
Verisääty: Puoliverinen

Ulkonäkö:
Annie on kasvonpiirteiltään hyvin kaunis. Hänellä on terävä leuka, ja leveä otsa, mikä useissa kulttuureissa on viisauden merkkinä. Silmät ovat hehkuvan sinertävät, vaikka Annie pitääkin niistä eniten ruskeina. Hiukset hänellä ovat sitä vastoin pitkät, ja hennoilla laineilla, kuin vaalea pilvi naisen pään ympärillä. Hiukset ovatkin Annien ulkonäössä se mieleenpainuvin osa.
Pituudeltaan Annie on lyhyt, van 165cm pitkä, mutta vartaloltaan solakka ja varsin voimakas. Onhan hän sentään työssä, jossa kävellään paljon ja kanniskellaan raskaita astioita.

Ollessaan töissä Annie pukeutuu joko Poudlardinen tarjoilijattaren asuunsa, tai Chateaun keittäjättäreksi, jotka ovat molemmat varsin epämiellyttävät päällä, vaikkakin kauniit katsoa. Tarjoilijattaren asussa Anniella on valkoinen lyhythihainen ja ihonmyötäinen paita, jonka kaulus on varsin avoin ja antaa hänen rinnoilleen ansaittua huomiota. Sen päällä hänellä on musta nahkaliivi. Lisäksi hänellä on nilkkoihin asti ulottuva musta hame, joka on tehty ilmavan liehuvaksi ja leveäksi, niin että siinä on varsin helppo ja viileä kulkea. Jaloissaan Anniella on mustat, kiiltäväkärkiset korkokengät. Kaulassaan hänellä on aina ohuessa, yksinkertaisessa hopeisessa ketjussa riippuva violetti ametisti. Chateaun keittiössä hänen asusteisiinsa kuuluu lisäksi muovihattu, joka suojaa ruokia mahdollisilta bakteereilta.

Tavatessaan Ross Padmoren ensimmäistä kertaa Seitsemässä Sammakossa, Anniella oli tummanruskeat, lyhyet ja hieman laineilla olevat hiukset, joissa oli muutama tekojalokivillä koristelu pinni. Lisäksi hänellä oli tummanvihreät silmät, ametistikoru kaulassaan sekä tarjoilijavaatteet päällään. Ei siis kovinkaan huomiota herättävä yhdistelmä, ainakaan vielä.

Vapaa-ajallaan Annie pukeutuu mielellään värikkäisiin, mieluiten pitsisiin vaatteisiin. Joku voisi sanoa asuvalintoja vanhanaikaisiksi, mutta sitä ne eivät ole. Tai saattavat ollakin, mutta sopivat tytölle kerrassaan loistavasti. Annie pitää myös koruista, ja paljeteista, eikä ujostele niiden käyttöä. Korvissaan Anniella on korvakorujen paikat, mutta käyttää yksinkertaisia kultarenkaita ainoastaan vapaa-ajallaan. Annien lempivaatteisiin kuuluu pitkähihainen violettia brokadia oleva paita, jonka tyyli on vanhan ajan englannista peräisin. Siinä on kauluksen ympärillä pieniä lasihelmiä, osa värittömiä ja osa hehkuvan vihreitä. Mekoista hänen lemppareihinsa kuuluu oranssi kesämekko, joka on hieman alle polveen ulottuva, ja jossa on spagettiolkaimet. Mekossa on kauniisti laskeutuva helma, ja sinne tänne on kirjottu vihreitä lehtiköynnöksiä ja punaisia kukkia kauniilla langalla, joka tekee mekosta hyvin eläväisen näköisen.

Sauvaansa Annie pitää aina johonkin vaatteidensa taskuun tungettuna, käsien ulottuvilla. Eihän koskaan tiedä, milloin sitä saattaisi tarvita.

Annie on varsin tyytyväinen luonnolliseen ulkonäköönsä, mutta silloin kun kokee sen muuttamisen arvoiseksi, tekee niin laisinkaan epäröimättä. Saahan hän normaalin aina takaisin. Joskus Annie myös huvittaa muita ihmisiä sillä että muuttaa ulkonäköään, vaikkapa hiuksiaan. Ikäänsä hän ei ole koskaan kokeillut muuttaa, mutta kai hän onnistuisi näyttämään vanhalta naiseltakin, jos haluaisi. Yltiöpäisen Annien mieleen tuo idea saattaakin putkahtaa lähiaikoina, sitä ei koskaan tiedä mitä tyttö keksii.

Annie pitää aina huolta vaatteistaan. Ne ovat aina puhtaat ja silitetyt, lähestulkoon kuin vasta ostetut. Lisäksi hän käyttää mielellään hajuvesiä, yksi hänen suosikeistaan on niittykukkien tuoksu, mutta myös ruusupensaan tuoksu on ihastuttava, varsinkin treffeillä ollessaan. Ja vanhempiensa luona vieraillessaan Annie käyttää usein jouluista hajuvettä, joka tuoksuu pipareilta ja kuusenoksilta. Hajusteita käyttäessään Annie tuntee itsensä hyvin, hyvin nuoreksi, ja kauniiksi. Kaiken kaikkiaan, vaikka onkin mukava tyttö, ja näennäisen huoleton, on Annie varsin tarkka vaatteistaan ja siitä mitä pukee ylleen ja miten päin. Esimerkiksi mustia suoria hiuksia hän ei suostuisi käyttämään ruskean paidan kanssa, sillä se olisi hänen mielestään liian rahvaanomaista. Sen sijaan pinkit hiukset kirkkaanoranssin mekon kanssa ovat aivan loistava yhdistelmä.

Luonne ja käyttäytyminen:
Yleisvaikutelma Anniesta, sellaisen silmillä joka tapaa hänet ensimmäistä kertaa, voi olla hitusen mielenkiintoinen.

Annie on usein iloinen ja lähestulkoon riemukas, hän hymyilee ja on pettämättömän ystävällinen. Kuitenkin nainen nauttii kujeiluista ja salaperäisyydestä, ja nuorekkaan ulkomuotonsa vuoksi vaikuttaakin kymmenen vuotta nuoremmalta kuin mitä todellisuudessa on.

Anniella on tapana liikkua iloisen hyppeleväisesti, joskus lähes ilmaan kohoten. Silloin syntyy mielikuva siitä, että nainen ei olisi painovoiman vaikutuksessa laisinkaan. Hän myös usein jättää kumppaninsa jälkeen nopealla kävelytyylillään, ja Annielle joutuukin usein huudahtamaan että tuo odottaisi hieman.

Tarjoilijan työssään tuo kuitenkin pakottautuu askeltamaan hitaammin, sillä pomo ei pitäisi siitä jos kermakaljat ja tuliviski lentelisivät ympäri baaria. Se taitaakin olla ihan hyvä sääntö, niin että Annie rauhoittuu edes jossain vilkkaan elämänsä aikana.

Annie puhuu nopeasti, ja hänen äänensä on kauniin painokas, se nousee ja laskee sanoissa juuri oikeissa kohdin. Tämän vuoksi, ja sen että tytön ääni on hyvin korkea (soveltuu hyvin laulamiseen) Annie kuulostaakin satakieleltä, joka on vangittu ihmiskehoon.

Sosiaaliselta elämältään Annie on hieman onneton. Tämä onkin ainoa asia, jonka nainen toivoisi muuttuvan elämässään. Ystävällisyydestään ja seurallisuudestaan huolimatta on varsin vähän ihmisiä, jotka haluavat Annien seurassa olla. Tarjoilijan työkään ei anna mahdollisuutta jutella kenenkään kanssa pitempään, toisin kuin joissain muissa ammateissa. Annie ei silti ole tyytymätön ammattivalintaansa, toivoo vain että ihmiset uskaltaisivat tulla juttelemaan hänelle ja tajuamaan, että Annie on varsin mukavaa seuraa. Siksi hän innostuukin kun joku tulee puhumaan, tai lausuu edes kohteliaisuuden. Sitä kun ei Annie kovin usein kuule.

Annie ihailee käytökseltään huomaavaisia ihmisiä. Myös rentous, ja kiltteys ovat kärkipäässä. Liian usein nainen on joutunut siivoamaan piittaamattomien asiakkaiden jälkiä baarissa vielä työaikansa päättymisenkin jälkeen, ja se on asia, joka tekee Annien varsin surulliseksi. Myös häntä auttavat, tai mikäli Annie näkee jonkun auttavan jotakuta toista, saavat Annien kiitollisuuden. Sen sijaan ihmiset, jotka puhuvat toisilleen ilkeästi, tai yrittävät taikoa toisen osapuolen, saavat Annien vihastumaan. Ei nainen sitä näytä, tai ainakin yrittää olla näyttämättä, mutta kannattaa olla varovainen vihastuneen Annien lähellä. Sitä ei koskaan tiedä milloin saa vesikannusta päähänsä.

Annien käytös ei ole muuttunut iän myötä, tai jos on muuttunut, niin vain villimmäksi. Hän on aina ollut rakastunut maailmaan, ja se tekee hänet iloiseksi, sillä varsinkin eläimet antavat paljon rauhaa ja lämpöä, vaatimatta mitään vastalahjaksi.

Annie rakastaa kaikkia. Eläimiä, jästejä, velhoja ja noitia, puita. Hän on kiltti kaikille riippumatta toisen mielipiteistä, henkilöhistoriasta tai lajista. Eläimille hän on hellä ja huolehtivainen, hän rakastaa erityisesti pienikokoisia ja ’avuttomia’ eläimiä, kuten nainen niin mielellään toistelee. Jästejä tuo on tavannut harvakseltaan, mutta on heitä kohti tavanomaisen välinpitämätön, kuten suurin osa velhoyhteiskunnasta, ja joutuessaan puhutelluksi käyttäytyy kuin vastassa olisi herkkä ja haavoittunut lemmikki. Tämä saa useimmat jästit hieman oudoksumaan Annieta, mutta velhot sitä vastoin pitävät tuon rauhallista (sanassa ja sanassa…) käytöstä arvokkaana.

Omiansa kohtaan Annie on luonteeltaan normaali. Ainoa jännittävä piirre on se, että hän ei välitä onko velho hyvä vai paha, tai mitä nuo haluavat. Hän on kaikkia kohtaan tasapuolinen, joskin toisista hän pitää salaa itsekseen enemmän kuin toisista. Apua tarvitsevaa Annie auttaa mielellään, ja saattaa vaikka perille asti, jos ei muuten löydetä perille. Sinisilmäinen nainen ei kuitenkaan ole, ja auta armias jos joku häntä yrittää kohdella epäkunnioittavasti tai muuten vain ei ole rehellisiä aikeita, sillä Annie kyllä osaa pitää itsestään huolen, sillä on erittäin nopea taikomaan, ja varsin hyvä myös ruumiillisilta puolustuskyvyiltään.
Puita kohtaan Annie tuntee erityistä kiinnostusta. Hän osaa luetella kaikki puulajit, ja tunnistaa ne helposti lehdistä, tai puun varren muodoista. Jotenkin nainen myös tuntee, että puut ovat kovin syrjittyjä olentoja tässä maailmassa, ja siksi yrittääkin aina kävellä puiden alitse, ja välillä halaakin niitä. Eikä puulle puhuva Annie ole mitenkään erikoinen näky Poudlardinessa. Monet velhokylän asukkaat ovat kuitenkin lakanneet kutsumasta häntä hulluksi (vaikka niitä typeryksiä löytyykin edelleen jonkin verran) naisen erityisen kiltteyden ja ystävällisyyden vuoksi. Lähes jokainen on myös joskus saanut apua Annielta kun sitä on tarvinnut.

Anniella onkin vakiintunut tapa, että hän kantaa kerran viikossa erään vanhan tutun noidan ruokaostokset tuon kotiin, sillä kyseinen noita on jo vanha ja raihnainen, eikä välttämättä jaksa itse enää oikein kulkea ulkona.


Taustat:
Anniella on ollut vaiherikas lapsuus. Kuten kaikki ranskalaiset, hän sai yksitoistavuotiaana kutsun Chateauhun, ja kävikin siellä kolmanteen luokkaan asti, jonka jälkeen siirtyi kotiopetukseen neljännen lukuvuoden ajaksi. Tämän jälkeen Annie palasi kouluun normaalisti viidennen lukuvuoden alussa. Syytä kotiopetukseen ei tiedetä, mutta joka tapauksessa hän ei ole laisinkaan huonompi oppilas, päinvastoin.
Vaikka Annie ei taikoja juuri osaakaan, eikä niitä käytä työssään, on hän teorian osalta erinomainen tiedoiltaan.
Annien äiti on noita, ja isä jästi. Hänen isänsä ei tiennyt vaimonsa olevan noita, ennekuin häiden jälkeisenä päivänä se paljastettiin hänelle. Tästä ikävästä yllätyksestä huolimatta Annien vanhempien rakkaus on vain syventynyt vuosien varrella.

Taikasauva Anniella on lyhyt, noin 15cm pitkä ja koivusta veistetty, joten se on pehmeä ja taipuisa. Se sisältää yksisarvisen häntäjouhta, mäkimeiramin vartta ja syyshengen henkäisyn.

Suojelius Anniella on, ja sen muoto on pieni valkotäpläsiili. Suojelius ei sovi kovinkaan hyvin ankeuttajia vastaan, niin pieni ja hento se on, mutta sitäkin paremmin se kestää kauan ja käyttäytyy lähes kuin oikea eläin, joten siitä on hyvinkin paljon iloa seuralaisena. Tämän taian Annie osaakin varsin hyvin ahkeran harjoittelun, ja monien iloisten tapahtumien ansiosta.

Erikoistaitoja Anniella on parikin, mikä on mielenkiintoista sillä nainen ei omasta mielestään ole mitenkään erityinen, itse asiassa kaikkea muuta. Myöskään hänen vanhempansa eivät ole niitä maailman erityisimpiä, vaikka Annie heitä rakastaakin.
Annie on metaformaagi, ja koska on perheensä ainoa naispuolinen jäsen, on perinyt sen äidiltään joka on opiskellut animaagiksi (vaikkakaan ei ole aurori vaan ihan tavallisissa velhotöissä). Lisäksi tyttö osaa puhua kärmeskieltä, ja ennustaa tulevia tapahtumia, eli on selvännäkijä. Kaikki mitä hän näkee, muuttuu todeksi. Hän ei ole kuitenkaan nähnyt tähän mennessä kuin muutaman näyn, vanhin niistä on että hän nai Ross Padmore -nimisen aurorin. Syy tähän, miksi kauniille Annielle on siunaantunut niin monta lahjaa, tai kirousta, kuten kärmeskieliä kutsutaan, on tuntematon. Ehkä hänen suvussaan vain on voimakas velhonveri, vaikka puoliverinen onkin, ja Anniehan rakastaa kaikkia eläimiä eivätkä käärmeet ole poikkeus.

Kuten jo aiemmin sanottu, Annie pitää suojelius-siiliään lemmikkinään, minkä lisäksi tulee hyvin toimeen kaikkien eläinten kanssa, erityisesti käärmeiden ja kissojen. Varsinaisia lemmikkejä hänellä ei kuitenkaan ole, vaikkakin tyttö on unelmoinut ruskeasta kissanpoikasesta. Hänellä ei kuitenkaan ole rahaa tarpeeksi hankkiakseen eläintä, tai ostaakseen sille kaikki sen tarvitsemat tavarat. Ehkä joskus tulevaisuudessa Annie saa toivomansa kissan lahjaksi joltakulta. Rahojen niukkuudesta huolimatta Annie on tyytyväinen elämäänsä.

Annie kantaa kaikkialle mukanaan päiväkirjaansa ja kultaista sulkakynää, jonka ympärille on kierretty violettia serpentiiniä. Kynä on hänen arvokkain ja rakkain omistamansa esine, hän sai sen vanhemmiltaan valmistujaislahjaksi, kun oli käynyt Chateaun kaikki senaikaiset luokat ja valmistunut varsin normaalein arvosanoin.
Hän tykkää kirjoittaa kaikenlaisia pieniä tarinoita, mietelauseita, tai vaikka uniaan tai mielipiteitä henkilöistä kirjaansa, joka onkin varsin sotkuinen teos kaikenlaista pientä. Hän tykkää jos joku kysyy kirjasta, ja näyttää mielellään sitä muille, tuntemattomillekin.

Annie viettää suurimman osan ajastaan töissä Chateaussa, vapaa-ajallaan hän ansaitsee lisärahaa Poudlardinessa tarjoilijattarena pubissa nimeltä Seitsemän Sammakkoa.
Niinä harvoina tunteina kun hänellä todellakin on täysin omaa vapaa-aikaansa Annie vaeltelee kaupungilla, tai viettää aikaansa järven rannalla tietenkin vuodenajasta riippuen. Jos on kylmä ja talvi, hän luultavasti lukkiutuu huoneeseensa ja alkaa lukemaan jotain mielenkiintoista, vasta ostamaansa kirjaa välittämättä siitä että alhaalla kenties olisi hyväkin ystävä kaipaamassa juttuseuraa. Annie on hyvin sosiaalinen, mutta kirjat ja kirjoitus ovat aina etusijalla. Jokainenhan kaipaa välillä omaa rauhaansa, eikö vain?

Annie tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Hän ei juurikaan näytä mielipiteitään toisille, vaan kätkee ne ajatuksiinsa ja päiväkirjaansa. Velhokunnan pahiksia hän säälii ja uskoo, että kuka tahansa voi muuttua mikäli vain tahtoo ja yrittää. Normaaleja velhoja kohtaan hän on ystävällisen välinpitämätön, ellei näe että he ovat hänelle tärkeitä. Hän juttelee kaikille tasapuolisesti ja pyrkii ensisijaisesti myöntelemään ja olemaan toisen kanssa samaa mieltä, tahtomatta pahoittaa kenenkään mieltä. Tämän vuoksi hän onkin joutunut pari kertaa pulaan, jos joku kyseenalaisen asian kanssa on tullut keskustelemaan Annien kanssa tästä asiasta.

Annien tulevaisuus näyttää tällä hetkellä varsin valoisalta. Kaikkeahan hän ei voi tietää, mutta odottaa joka päivä innolla töitään, ja tekee ne kunnialla sillä pitää tarjoilijattaren hommasta. Myös yhteinen tulevaisuus Ross Padmore – nimisen aurorin kanssa kiinnostaa, ja Annie ei malta laisinkaan odottaa että tapaa tuon komistuksen, kuten hän miestä mielessään nimittää. Myös pupuliini on yksi lempinimistä jonka Annie on aikojen saatossa miehelle keksinyt, ja odottaa tilaisuutta päästä käyttämään sitä. Tosin Rosshan saattaisi hieman pelästyä jos Annie häntä heti tavattuaan alkaisi pupuliiniksi kutsua, joten senkin täytyy hieman odottaa… tosin Annie on malttamaton persoona, joten saa nähdä miten siinä käy.

Anniella on työnsä puolesta koulussa, henkilökunnan tiloissa, oma huone, mutta omistaa myös Poudlardinessa olevan huoneen, Seitsemän Sammakon yläkerrasta.



//Päivitetään sitä mukaan kuin katson sen tarpeelliseksi.