Marraskuun haaste: Yksinpeli/ tarina biisiin liittyen [2017]

[Cyan Grenier]

Kuukauden haaste on jokaisen kuukauden alussa julkaistava tehtävä, jonka suorittamalla saa tupapisteitä. Tehtäviä on laidasta laitaan, mutta useimmiten ne liittyvät roolipelaamiseen tai taikamaailmaan. Jokainen tehtävä tulee suorittaa kyseisen kuukauden aikana saadakseen tupapisteet.

Marraskuun haasteena on yksinpelin pelaaminen/ omaan hahmoon liittyvän tarinan kirjoittaminen johonkin biisiin liittyen.

Haasteessa jokainen voi valita hahmoaan kuvaavan biisin ja kirjoittaa sen ympärille tarinan tai roolipelin. Tarinassa voi olla samankaltaisia tapahtumia tai tunteita kuin biisissä, ja biisien lyriikoita on voitu ripotella tarinan sisälle. Jokin rakkauslaulu voisi kertoa vaikka hetkestä, kun hahmo kohtasi ensi-ihastuksensa, tai bilebiisi illanvietosta kavereiden kanssa. Jokainen valitsee itselleen mieluisen biisin ja tavan kirjoittaa.

Osallistumisaika: marraskuu 2017
Pisteytys: 10 p

Yhden yksinpelin tai tarinan kirjoittamisesta saat 10p hahmolle, jonka tunnuksilla se on kirjoitettu. Jos sinulla on useampi hahmo, voit osallistua haasteeseen vaikka niillä kaikilla. Voit kirjoittaa tarinan joko tähän topiciin, pelialueelle sen tapahtumapaikkaan tai hahmosi omalle alueelle. Mikäli itse tarina on muualla kuin tässä topicissa, kerro täällä linkki siihen tai mistäpäin foorumia se löytyy. Muista mainita tarinan yhteydessä myös inspiraationa käyttämäsi biisin nimi ja esittäjä.

[Ahanu Levesque]

Osallistun ainakin Ahanulla haasteeseen. Lyhyt tarina löytyy täältä.
Saatan osallistua vielä Neolla ja Gwynillä, jos löydän inspiroivat kappaleet : D

Mielenkiintoinen idea!

[Neofytos Spirosinpoika]

Osallistun myös Neofytosilla tähän haasteeseen, koska satuin törmäämään täydelliseen kappaleeseen!
Tarina löytyy täältä.

[Theodore Snape]

Mun osallistuminen löytyypi täältä

[Aurora Smith]

Osallistuin Aurilla haasteeseen ja se löytyy täältä

[Alís Jónsdóttir]

Alísin osallistuminen löytyy täältä. Kappale on Sonata Arctican Shamandalie.

[Jill Bauer]

Jillin haaste tarina löytyy täältä

[Matthias Frankowski]

Kuulemani mukaan marraskuussa ei ole päivää kolmekymmentäyksi ja sitä vähemmin kolmeakymmentäkahtakaan.. Mutta kun perusmatematiikkataidot ovat hallussa pistelisin tähän luukkuun kaksi keskeneräistä eri kappaleiden ympärille kytkeytyvää yksinpelitekstiä. En niitä nyt tämän marraskuun aikana kuitenkaan enää ehdi valmiiksi saamaan sekä perusmatematiikan mukaan kaksi puolikasta vastaa yhtä kokonaista, joten miksei tällaiset lainalaisuudet pätisi täälläkin, eikun siis..

Haastetekstini (kaikkine alkuperäisine muokkailuineni)...->

Tämä oli 1. yritykseni (6.11.2017), tosi inspaava ja muuta. <3 Harmi, ettei ainakaan nyt ollut aikaa sille. Ehkä joskus toiste vielä!

//Liittyen Marraskuun kuukauden haasteeseen. Puolittaista inspiraatiota on saatu Philipp Poiselin Wie soll ein Mensch das ertragen -kappaleeseen alkujohdattelusta Berliinin, Tresorin, keikalla, joka oli kytköksissä ifa 2010:een. Hänen esiintymisensä televisiointiin ja on ollut nähtävillä 10.10.2010, ZDF_neo:lla.

Pelillisesti tämä yksinpeli on aika suoraviivaista jatkoa Marceaun ja Alainin kanssa olleesta junavaunupelistä (koulu -> koti), joka löytyisi [url]täältä[/url] . //

Olisi ollut väärää sanoa, että olisin ymmärtänyt asian tai noh mitä ymmärrettävää siinä ylipäätään oli. Ihmiset olivat ihmisiä ja erehtyväisiä. Niin myös minä. Niin myös minä pystyin erehtymään. Olinhan sitä jo tarpeeksi usein muutenkin tehnyt. Erehtynyt. Eli mikä suuri juttu tämä muka oli olevinaan. Ihan tavallistahan vain. Otti vain niin päähän. Niin hemmetisti. Hyvä, että olin lähtenyt. Olisi ollut tyhmää leikkiä kavereita yhtään kauempaa kuin olisi tarvinnut. Etenkin, kun Bond ei edes halunnut tulla kanssani toimeen. Ei ihme. Olin varmaan sen kauniin kaveri-idyllin pilaaja. Niin kuin aina olin ollut. Mutta! Ei se mitään! Ei sillä ollut nyt väliä. Aiemminkin on aina kaikesta selvitty. Näin se oli.

Liikkuvassa junassa liikkuminen on vain niin tavattoman turhauttavaa. Olisi pitänyt ajatella se kaikki paremmin. Ajatella paremmin esittäytymistä ja muuta. Lähteä vasta hieman lähempänä Marseillea pois vaunusta. Nyt pitäisi vain hengailla jossain puoli tuntia, ellei kauemmin. Sitä paitsi, jos jatkaisin tätä menoa, olisin jo pian junan toisessa päässä ja mitä siellä? Ei mitään. Juna ei jatku loputtomiin, vaikka raiteet aina välillä muuta väittäisivätkin.

Edessä oli vähän tungosta. Pysähdyin ja nojailin ulkoseinää vasten. Hienoa. Hyvin ajateltu, ja tehtykin. Jos huonosti kävisi, niin joku vielä tulisi ja huomauttaisi, että olisi turvallisempaa istua jossain vaunuosastossa kuin seikkailla käytävillä. Mistä lähtien turvallisuus oli taas tärkeätä? Eikö sen merkitys alentunut aina silloin, kun tulin itse kohteeksi. Tullut epävarmaksi. Tiesin, että olin taas aiheuttamassa jotain turhaa kaaosta ihan turhaan. Pitäisi lopettaa. Vilkaisin kattoa. Siellä ei ollut mitään. Ai niin, ehkä näkisi maisemia. Niin kuin maisemat olisivatkin tavoittelemisen arvoisia. Pah.

Viimeistään linja-autossa näkisi niitä. Kun ihmisiin ei varmasti kannattanut katsoa, kun katsominen jo tulkittiin varmasti rauhanrikkomiseksi. Pitäisi huolehtia omista asioista, ja sitä rataa. Kun asiaa ajatteli, niin olisi varmaan pitänyt kysyä Alainilta oliko hän edes halukas mennä samaan junavaunuun kanssani. Ei, sitä vain ajatteli, että se kävisi. Se olisi oikein. Se olisi soveliasta. Ei saisi lähteä olettamaan asioita.

2. yritykseni (9.11.2017). Olin aika pahasti tuohon aikoihin vielä Koe no Katachin ihanuudessa.. upoksissa, ja sieltä palaaminen takaisin roolipeliasioiden pariin oli aika vaikeata..

((Inspiraationa on toiminut yksi Koe no Katachi’n liittyvä AMV, jossa käytettiin Jaymes Youngin kappaletta I’ll be good.//

”Oh, oletpa aikaisessa.”

Haha. Kello oli jo lähes kymmenen, ellei enemmänkin. En ollut pystynyt tarkistamaan sitä viimeksi kuin pari pysähdystä sitten. Ei ihan joka kadunkulmassa kelloliikettä ollut eikä ihan joka kohdalla kyyti pysähtynyt pitkäksi toviksi.

”Enpä usko.” Mutta hymyilinpä kuitenkin. Ehkä vähän liikaakin. Piti vain olla iloinen ja onnellinen niistä hetkistä, jotka sai viettää oman perheensä kanssa. Oma perhe on kuitenkin oma perhe.

”Mutta miten teillä on mennyt?” kysyin ja yritin irrottautua otteesta, johon minut oltiin jo lukitsemassa. Läheisyys oli hyvä, mutta… Liiallinen ei.

Hienot cliffhangerit, enpä tiedä. :D

//Ja eipä tosiaankaan haittaa, jos ei tällaista osallistumista sinällään kelpuuteta. ((Ainakin olen pistänyt nämä tähän liittyvät haastetekstini jollain tavalla talteen, että tiedän ainakin yrittäneeni osallistua tähän. :D))

[Lucy Beckett]

Lucyn vastaus haasteeseen on täällä. Kappaleena Smile.

[Cyan Grenier]

Kiitos kaikille hienoista tarinoista! ^^

Ahanu Levesque, Cerfeur: 10p
Neofytos Spirosinpoika: 10p
Theodore Snape, Serpentard: 10p
Aurora Smith, Serpentard: 10p
Alís Jónsdóttir, Gryffondor: 10p
Jill Bauer, Cerfeur: 10p
Matthias Frankowski, Serpentard: 10p
Lucy Beckett, Serdaigle: 10p