Matthias Frankowskin esittely - uusi

[Matthias Frankowski]

Ennen nimenmuutosta: Lloyd Radoslaw Frankowski
Nykyinen nimi: Matthias Frankowski (epävirallisissa yhteyksissä esittäydytään mieluusti sukunimellä Ivers)
Syntymäaika: 07.10.2001
Luokka: 6
Tupa: Serpentard
Aineet, joiden opiskelua jatkaa: Loitsut, pimeyden voimilta suojautuminen, yrttitieto, taikuuden historia, taikaolentojen hoito.
Taikasauva: -
Verisääty: Puoliverinen
Suojelius: Ei osaa
Mörkö: Aivan liian kamala...

Maine: Poika ei ole tunnettu – onneksi. Hän ei ole sellainen, joka ainakin professoreilta saisi kauheasti kehuja onnistuneesta vastauksesta tai lahjakkuudestaan huispauksen saralta. Hän on aika tuntematon niille, joiden polut eivät ole risteytyneet omiensa kanssa. Luokkatilanteissa hän on tosi hiljainen vaikuttaen aika ujolta, mutta kuitenkin yrittää epätoivoisen oloisesti tehdä kaiken oikein ja yrittää parhaansa, vaikka usko omiin taitoihin ei ole se mikä parhain. Eniten hänet nähdään yhden pouffsouffleoppilaan kanssa, jonka kanssa hän on näemmä ystävystynyt. Muiden ihmisten kanssa ei niinkään tai ei ainakaan mitenkään säännöllisesti. Hän on tiivistetysti aika tuntematon monille kiittäen onneaan siitä, että ihmisten muisti on niin ihmeellinen, että se unohtaa jotkut asiat helposti.


Ulkonäkö:
Poika vaikuttaa hiljaiselta ja ehkä vähän ujolta. Hän ei katsele kauheasti ihmisiä silmiin kuin ehkä vain salaa. Omat silmät ovat vihertävää ja ruskeata syvänvihreän ollessa kyllä hallitsevin. Ikäistään vanhemmalta hän näyttää eikä vain 182 cm pituutensa vuoksi vaan myös kokemus osaa piirtää jäljet ihmisiin menneisyyden ohella. Toki poika ei ole vielä päässyt irti syntymästään saamista kasvoistaan, vaikka joskus onkin sitä toivonut, ja näin voisi joinain päivinä kuvitellakin hänen otsassaan lukevan kissankorkuisin kirjaimin, että ’hei, olen hauska tyyppi, jolla ei ole älliä vaan sen sijaan vähän tällejä’.
Hiukset ovat vaaleat näyttäen jossain valaistuksissa punertavaan taittuvilta. Ne ovat joskus ehkä olleet hieman kerroksittain leikatut ja ylettyvät nyt hieman yli olkapäiden. Entistä otsatukkaa yritetään aina välillä pitää sivujakauksella. Pojan korvia ei oikein kauheasti näy hiuksien takaan, mutta ne eivät kuuluisi niihin siististi päätä vastaan makoileviin.
Kapeaan leukaan verrattuna suu on ihan mukava, mutta hampaat näyttävät ehkä vähän liian isoilta. Pojalla on nykyään tapana asettaa käsi suu eteen, jos ja kun hänet aina välillä saa hymyilemään tai nauramaan. Ei hän oikeastaan sitä hampaidensa vuoksi tule, mutta jokaiselle tulee aina välillä omat tällaiset pienet eleet ja liikkeet, joita tekee ja joista heidät voi tunnistaa.
Tunnistamisesta puheen ollen pojalla on ihan hyvin entisiä arpia kehossaan vähän missä vain, mutta niin vain on ja se siitä. Koulupukuaikana päällä nähdään koulupuku ja muina aikoina vähän mitä milloinkin. Yleensä kuitenkin ihan yksivärisiä väljiä pitkähihaisia, joiden alla on t-paita (jos on vähän kylmempi) ja sitten ihan rennot khakit, tummanruskeat, ym. luonnonväriä edustavat housut. Laadullisesti ne ovat hyviä ja kestäviä, sillä hänen perheensä ei kuitenkaan ihan siihen välttävimpään laatuun tarvitse tyytyä, mutta ei poika itse siitä kauheasti vielä välitä, että mitä sattuu pistämään päälle. Ruumiinrakenteeltaan hän on ihan tavallinen. Ei erityisen urheilullinen, ei erityisen hoikka, ei erityisen lihaksikas, ei erityisen…


Luonne:
Poika on pitkälti ihan sellainen kuin miltä hän vaikuttaa olevan. Joskus hän kyllä vaipuu vähän syvemmälle ajatuksiinsa, jolloinka napsahdus silmien edestä ei ihan vielä saa häntä palaamaan takaisin maan pinnalle tähän hetkeen. Hän ei ole erityisen puhelias, mutta se on ihan ymmärrettävää. Täten hän antaa muille tilaisuuden puhua. Vähän nopea pahoittelemaan hän on ja joitain muita ehkä enemmänkin alistuvaisuuteen suuntautuvia piirteitä hänellä on kuten esimerkiksi muiden asettaminen itsensä yläpuolelle ajatuksissaan kuin myös konkreettisessa elämässä sekä jos joku ei halua tehdä jotain juttua, hän voi tarjoutua tekemään sitä. Tosin asian täytyy olla silti sellainen, että hän kokisi itse myös osaavansa selviytyä siitä. Kovin suurta itseluottamusta hänellä ei yhä ole, mutta ei hän itseään ihan maahan tallo ennen yrittämistä.
Poika on ihan ystävällinen ja kohtelias mitä ei ehkä ihan voisi kuvitella siitä, että hän kuitenkin on huono puhumaan ihmisten kanssa. Hän yrittää olla kohtelias, näin ehkä paremmin ilmaistuna, ja yrittää olla ystävällinen. Sanat eivät aina välillä vain halua toimia ja kuulostaa sellaisilta.
Oppitunneille hän yrittää ajoittaa tulonsa aina siihen aikaan, kun muutkin. Myöhästymisiä ei tapahdu kauhean usein, kun hyvä kaveri saattaa luokan oven eteen hyvissä ajoin, mutta aamutunneilla näin ei usein ole. Poika yrittää oppitunneilla usein tehdä kaikkensa, jotta saisi edes jotain tehdyksi ja näin. Hän ei ole erityisen motivoitunut oppilas, mutta tietää kuitenkin sen, että yritettävä on ja jos ei itsensä vuoksi niin sitten toisten vuoksi.
Kaverin seurassa hän on ehkä hieman rennompi. Tosin ehkä vasta silloin huomaa sen, että miten jännittynyt ja varautunut hän on koko muun ajan. Ehkäpä jopa tiedostamassa sitä itsekään? Se ehkä selittäisi sen, että miksi joinain päivinä hän voisi ihan koulutuntien jälkeen heittäytyä nukkumaan. Hän on hieman oma-aloitteisempi keskustelujen suhteen myös kaverin seurassa kuin vain tuttujen tai puolituttujen seurassa. Puheliasta tai keskustelunkantajaa hänestä ei kyllä ole, ellei sitten haluta hänen vain sekovan sanoissaan ja saavan pahan olon ja halun kadota.


Historia:
Poika on perheensä ainoa lapsi ja on täten saanutkin ihan hyvin huomiota puolellensa. Koska hän ei käynyt niin paljon paikoissa, joissa oli ikäisiään, poika suuremmaksi osaksi leikki omien vanhempiensa kanssa. Oli se toki ihan mukavaa.
Taikakoulu historiaa on kahdesta toisesta oppilaitoksesta ennen tätä Taikaoulu Châteauta, jossa hän nykyään yhä on. On hän siinä välissä myös neljättä koulua käynyt, mutta siitä lisää vasta myöhemmin.
Poika ei ole ollut ennen koulunkäynnin aloittamista kauhean paljon tekemisissä muiden lasten ja nuorten kanssa. Silti hänellä oli ihan selkeä mielikuva siitä, miten heidän kanssaan kuuluisi olla ja toimia. Valitettavasti oikeiden ystävien saaminen ei ollutkaan niin helppoa. Poika kyllä luokitteli ihmisiä ystävikseen ja kavereikseen, vaikkeivat asianomaiset itse olleet juurikaan sitä mieltä. Hän ei ollut juurikaan suosittu seura, mutta itsevarma niiltä osin, että ahkerasti toi itseään aina mukaan pyrkimyksenä päästä mukaan porukkaan ja aina yritti olla mukava ja hauska, jotta kaikki pitäisivät hänestä, ollen myös erittäin sinisilmäinen.
Pojan koulu vaihtui sulavasti toiseen kesän aikana. Pystyi taas aloittamaan uudestaan puhtaalta pöydältä, ehkä. Hän ei itse oikein välittänyt siitä ajatuksesta, mutta vanhemmat olivat sen kannalla. Muutenkin vanhemmat eivät katsoneet kauhean hyvällä sitä entistä koulua joidenkin selittämättömien tapausten vuoksi, joten parasta vain aloittaa uudessa – ennen kaikkea luotettavammassa taikakoulussa. Tätä lukuvuotta parhaiten värittivätkin sairaalasiivessä taas vietetyt hetket, tunnit, päivät ja viikot, joista vanhemmat eivät onneksi saaneet vihiä. Huh. Mutta poika saikin sieltä ehkä yhden elämänsä aidoimmista kavereistaan, Magentan, mikä ei tehnyt kaikkea turhaksi. Poika oli kylläkin päätynyt useammin vaikeuksiin, kun oli parhaansa mukaan yrittänyt mennä aina väliin, jos oli havainnut kiusaamistapauksia ja muuta tällaista. Hän itse ei tosin ollut kauhean hyvä loitsimaan, joten suurta apua hänestä ei useinkaan ollut. Ehkä poika oli jopa enemmänkin tiellä kuin hyödyksi?
Koulun jälkeisenä kesänä sattui myös vähän kaikenlaista, joka taisi puhua sen puolesta, että vanhemmat halusivat uudestaan pojan menevän toiseen kouluun. Ehkä taustalla oli se grillihetken tapaus tai jokin muu. Ainakin koulu vaihtui nyt siksi Taikakoulu Châteauksi. Ensimmäinen vuosi sujuikin aika hyvin vähän huispausjoukkueessa mukana pelatessa ja ihmisiin tutustuttaessa. Poika jatkoi hyvin aiempina vuosina olleita tapojaan saada kavereita ja onnistuikin tässä huomattavan paljon paremmin kuin muissa kouluissa. Ehkä muutkin ihmiset olivat kasvaneet?
Koska lukuvuosi oli sujunut sen verran hyvin, ei tullut mitään syytä vaihtaa koulua. Hyvä onni ei kyllä kantanut kovin pitkälle ja poika jotenkin tuli vahingossa vedettyä mukaan yhteen epämiellyttävään soppaan. Siihen sitten töppäsikin se hyvä flow, joka tässä koulussa oli ollut. Loppulukuvuosi kului tuskastuttavan hitaasti joiltain osin mieli mustana, ja paluu kouluun ei ollut se mikä olisi kuulunut niihin suurimpiin odotuksiin.
V.I.P. -vuosi starttasi ihan kohtalaisesti, joskin ei sellaisella tavalla, jolla sen kuuluisi startata. Vaikeuksien kautta voittoon kuului hieno kannustuspuhe, mutta sen paikkansapitävyys toiminnan asteella on silkka kysymysmerkki. Poika olikin erinäisistä syistä viettämässä talvi/kevät -kuukautensa muualla, sillä ei ehkä olisi enää jaksanut niitä ainakaan tässä koulussa viettää. Paluu takaisin tuohon kouluun ei ihan ollut se ilmiselvin vaihtoehto, mutta jotenkin asiat suistuivat sille uralle. Ei sillä, että hän niin kauheasti yrittäisi välittää siitä. Onhan ihmismuisti rajallinen tai näin hänelle oli jo aiemminkin hyvin aina sanottu. Välissä hän oli käynyt yhdessä koulussa, mutta sielläkin suurimmaksi osaksi vain pitääkseen jonkinlaisen tuntuman yllä kouluista ja koulussa käymisestä tai näin hänelle oli ainakin sanottu.


Muuta:
- valinnaisaineina on ollut taikaolentojen hoito, jästitieto ja ennustus.
- on käynyt helpotetuilla tunneilla aineista loitsut, muodonmuutokset ja tähtitieto.

//Päivitetty: 24.10.2017