Käytävillä käppäilyä

Lukuvuoden 2014-15 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Re: Käytävillä käppäilyä

ViestiKirjoittaja Evelyn Clément » 08 Kesä 2015, 17:31

//Olen aika paljon pitkittänyt tätä, joten kenties nyt lopetan Evelynillä.//

"Tehty mikä tehty, neiti Clèment. Lähetän perheellesi kirjeen vielä tällä viikolla"

Perheeni kuulisi, enkä minä voisi estää. En voisi tehdä mitään. En voisi estää sitä. En voisi, en pystyisi, enkä osaisi.

Tiesin sen. Olin tiennyt jo ennen kuin yritin. Silti olin yrittänyt, sillä minä yritin aina. Ei, olin yrittänyt aina. Nyt en ollut enää varma mistään. Jos joku sanoisi nyt minkä tahansa käskyn, minä olisin liian heikko vastustamaan sitä.

Ja siksi, kun professori Molina käski: "Nyt tupaan siitä." Minä en voinut olla tottelematta. Tunsin oloni turraksi ja samalla kovaksi kuin kivi. Ristiriitaista kyllä, mutta minusta tuntui, että pursuaisin negatiivisia tunteita ja samalla siltä, kuin en tuntisi enää mitään.

En voinut ymmärtää, miksi joku niin vähäpätöinen seikka, kuin jälki-istunto, herätti minussa niin vahvasti jotain. Itseasiassa en ymmärtänyt, miksi reagoin näin vahvasti ylipäätään asioihin. Muut eivät tehneet niin. Muut olivat erilaisia.

Katseeni käväisi Molinan silmissä ja tällä kertaa tunteeni paistoi kasvoiltani ja silmissäni. Käänsin tuo katseen pian pois ja halusin vain pois koko tilanteesta.

Elin yhteiskunnassa, joka ei halunnut herkkiä joukkoonsa. Ei arvostanut herkkyyttä, sillä se teki ihmisestä heikon. Olin aina uskonut niin ja peittänyt tunteita, vaikka niitä lenteli sisälläni ristiin rastiin. Pikku hiljaa aloin kuitenkin uskoa toisin. Yhteiskunta ei arvostanut sitä piirrettä, joka minussa oli. Minä olin totellut ja peittänyt sen. Nyt tuo peite oli revennyt ja yhteiskunta rangaisi minua siitä, mutta oliko se oikein?

Suru alkoi kalvaa minua. Lähdin kävelemään kohti tupaani, enkä vilkaissut enää professori Molinaa. En olisi enää pystynyt siihen. Heti kulman takana aloin juoksemaan. Juoksin ja juoksin, pois siitä tilanteesta, kunnes saavutin tupahuoneen oven.

Tunne kaivoi tiensä ulos ja itsehillintäni petti. En kestäisi nähdä muita oppilaita, kuulla naurua, melua, en juuri nyt. En kestäisi heidän katseitaan ja kysymyksiään. Häpeä nojasi minua vasten ja pillahdin itkuun.

En tiedä oliko professori Molina seurannut minua ja tarkistanut, että varmasti päätyisin oikeaan osoitteeseen. En välittänyt. Professori oli jo menettänyt uskonsa minuun, joten saatoin itkeä, eikä itkulle tullut loppua.

Kaikesta siitä kunnianhimosta, hullutuksesta huolimatta, minä olin vasta nuori, erityisen herkkä nuori ja tämä kaikki oli minulle liikaa. En jaksanut enää.

En tiedä kuinka kauan olin siinä ja itkin, mutta kukaan ei estänyt minua. Kukaan ei tullut ja kietonut käsiä ympärilleni ja lohduttanut minua kuin lasta. Lopulta itkua ei enää tullut.

Kenties tältä tuntui tuntea vapaasti. Enkä halunnut kokea tätä enää. Tästä lähtien välttäisin virheitä yhäkin enemmän. Toimisin varovaisemmin, harkitummin ja niin, että muut uskoisivat, että toimin heidän tahtonsa mukaan.

Pyyhin kyyneleet ja pakotin kasvoilleni tekopirteän hymyn, joka tosin jäi melko vaisuksi. Astuin sisään tupahuoneeseen, joka oli onnekseni tyhjä.

Huomasin peilin yhäkin olevan kädessäni ja vilkaisin siihen. Kasvoni näyttivät kalpeilta, silmien kohdalta punaisilta ja muutenkin en näyttänyt hyvältä. Tuijotin peiliä ja pala kurkussani kasvoi. Minun teki mieli paiskoa koko peili maahan, mutta olin liian taikauskoinen siihen. Halveksin itseäni. Miten minä olin niin täydellinen typerys?

Itse asiassa olin oppinut tänään kaksi asiaa. Ensinnäkin, että älä puutu seiniä kuuntelevien oppilaiden asioihin. Toiseksi opin, että väärä asia, jolla on hyvä tarkoitus, on silti väärä, mutta oikea asia, jolla on paha seuraus, on oikea siitä huolimatta, mikä tilanne on.

Kärsin, kun toimin hyvän nimissä, koska teko oli väärä, mutta kun toimisin oikein, ei toimiani voisi estää kukaan, vaikka tavoite olisi kuinka paha.
Viimeksi muokannut Evelyn Clément päivämäärä 11 Kesä 2015, 15:25, muokattu yhteensä 2 kertaa
Tämä hahmo ei ole roolipelillisesti enää mukana, mutta jos näet uuden viestin, niin haamuilen todennäköisesti ylläpidon asioilla :)

Hahmoni: Evelyn Clément, Deborah Samatha Fey ja Nicolas Cartier
Evelyn Clément
Ylläpitäjä
 
Viestit: 850
Liittynyt: 04 Loka 2014, 16:27

Re: Käytävillä käppäilyä

ViestiKirjoittaja Evelyn Clément » 08 Kesä 2015, 17:36

//Molina, haluatko pelata vielä jälki-istunnon (siis ainakin yhden tuosta läjästä, jonka Eve onnistui keräämään) ja milloin ja missä? Tuon Even kyllä paikalle, jos siulle sopii. //

// Kiitos mahtavalle Sylvianelle loistavasta alotuksesta, josta ilman sinua ei olisi tullut mitään. //
// Kiitän arvoisaa professori Molinaa, joka kirjoitti ihanasti ja pahoittelen Evelynin puolesta hänen ilkeydestään. Kunnianosoitus teille!//
//Ja kiitos molemmille ihanasta peliseurasta! Tätä ropea tulee ikävä...//
Tämä hahmo ei ole roolipelillisesti enää mukana, mutta jos näet uuden viestin, niin haamuilen todennäköisesti ylläpidon asioilla :)

Hahmoni: Evelyn Clément, Deborah Samatha Fey ja Nicolas Cartier
Evelyn Clément
Ylläpitäjä
 
Viestit: 850
Liittynyt: 04 Loka 2014, 16:27

Re: Käytävillä käppäilyä

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 08 Kesä 2015, 22:54

Professori Molinan sanojen jälkeen Evelyn katsahti nopeasti naista silmiin, muttei sanonut mitään. Tyttö oli ilmeisesti saanut kaiken sanottavansa sanottua. Nainen pystyi lukemaan tytön kasvoilta surun ja pettymyksen, vaikkei kaikkea tytön sisällä olevia tuntemuksia tiennytkään. Sanaakaan sanomatta Evelyn käännähti ympäri ja lähti kävelemään kohti professorin osoittamaa suuntaa, tupaansa päin.

Professori Molina seurasi katseellaan, kuinka Evelyn käveli eteenpäin ja kääntyi käytävän risteyksen jälkeen oikealle. Kulman jälkeen nainen ei enää nähnyt tyttöä, mutta kuuli, kuinka tämän askelten äänet tiuhenivat - tyttö oli ilmeisesti kiristänyt tahtiaan ja lähtenyt juoksemaan. Askelten ääni heikkeni heikkenemistään, ja pian ääntä ei kuulunut enää ollenkaan.

Niin ilmeettöminä kuin professori Molinan luonnostaan äkäiset kasvot pystyivät olemaan, hän katsoi tytön perään ja seisoi hetken ihan vain paikoillaan miettimättä mitään. Hän seisoi siinä minuutin, toisenkin ja sitten havahtui. Paljonko kello oli? Varmasti jo reilusti yli hiljaisuuden ja vähän päälle. Nainen pyörähti ympäri kaapu liehuen ja lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan, kuin minne Evelyn oli mennyt. Nainen asteli eteenpäin, kääntyi kulman jälkeen vasemmalle, nousi portaat, kääntyi oikealle, nousi toiset portaat, kolmannetkin, neljännetkin, kunnes hän oli oman kotitorninsa ovella. Hän avasi oven alohomora-loitsulla ja astui sisään pimeään luokkahuoneeseen.

Nainen käveli ennustusluokan matalien pöytien ja istuintyynyjen ohitse luokan takaovelle, ja avasi sen. Siellä sijaitsi hänen työhuoneensa, oma pieni kammarinsa. Hän astui sisään huoneeseen, avasi alkovinsa edessä olevat verhot ja rojahti istumaan pehmeälle sängylleen. Hän kaatui selälleen, mutta jalat olivat vielä maassa. Nainen kävi ajatuksissaan lävitse kaikki päivän tapahtumat - oli sattunut niin paljon kaikenlaista, enemmänkin kuin mitä olisi tarvinnut. Hän mietti rehtori Evansia ja sitä, miten paljon helpompaa kaikki olisi, jos hän olisi vielä tajuissaan. Hän pohti myös sanoja, jotka Evelyn oli hänelle lausunut. Oliko sanoissa perää vai ei? Lisäksi nainen mietti niitä tuhansia ja taas tuhansia asioita, jotka hänellä oli hoidettavana. Hoidettavia asioita oli todentotta ihan liikaa.

Sitten hän nukahti.

// Suuuuri kiitos Evelynille ja Sylvianelle tästä pelistä! Tätä oli ihan huippukiva pelata. Minulle kyllä sopii, että pelataan vielä jälki-istunto. Jutellaan vaikka lisää yksityisviestitse. :) //
Mila Molina (61): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Huispaus ja lentäminen

Re: Käytävillä käppäilyä

ViestiKirjoittaja Michael Evans » 25 Kesä 2015, 14:49

Pelin pisteytys:
Evelyn Clément 38p
Sylviane Gren 10p
Mila Molina 25p

Laitan tämän lukkoon ja kirjaan pisteet koulun sivustolle. Olette aivan mahtavia kirjoittajia kaikki kolme. (Tällä kertaa muistin suoraan 5p päättyneestä pelistä.)
Hoitaa pientä lasta, eikä oikeastaan ehdi foorumille asti kuin satunnaisesti.

Koulun rehtori ja muodonmuutosten opettaja. Ylläpitotiimin pääjehu. Korpinkynsi, joka lähti maailmalle oppimaan kaiken muodonmuutoksista. Kangistettu joulukuun alussa, eikä osallistu peleihin.
(Kuva: http://avatars.jurko.net)

Katan hahmot: rehtori Michael Evans, jatko-opiskelija Maurice Poulin ja kummitus Baudouin Cornett.
Avatar
Michael Evans
Ylläpitäjä
 
Viestit: 395
Liittynyt: 23 Elo 2013, 19:20
Opetettava aine: Numerologia

Edellinen

Paluu Lukuvuosi 2014-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron