Kirjoittaja Susanne River » 27 Huhti 2015, 18:06
Linnassa oli alkanut liikkua huhuja: rehtori oli kadonnut ja oppilaita kangistui. Alkuksi se ei huolettanut, mutta nyt se, että kuka vain voisi kangistua, aiheutti suuren huolen Susannen sisimpään. Nyt huoli oli suurimmillaan.
Toisen luokan serdaiglelainen oli saanut kuulla, että hänen pikkusiskonsa oli tämän kangistumissarjan uhri. Sairaanhoitaja oli vakuuttanut Sandan olevan kunnossa, mikä rauhoitti hiukan. Adelein, siskosten parantajaäiti, oli sanonut luottavansa hoidon tehoon. Susanne kävi usein tekemässä läksynsä sairaalasiivessä ja juttelemassa hänelle.
”Loitsuista ei tullut läksyjä. Tänään tuli läksyä taikuuden historiasta. Keskiajalla perustettiin monia taikakouluja…" Susanne puhui. Hänestä tuntui, että hän puhui lähinnä itselleen, mutta joskus vaikutti, että Sandan silmät tarkentuivat johonkin. Oliko hän tajuissa? Kuuliko tai näkikö hän?