//Lloyd Frankowskin ja Charlotte von Bouvier pelille varattu. c:
Poudlardinen keskiluokkaisen kahvilan omistaja oli näyttänyt myös panostavansa joulukoristeluun entistä enemmän kuin viime vierailullani koko kylässä, joka oli kouluni lähettyvillä. Oven suussa roikkuvan kranssin lisäksi tekolunta oli ilmestynyt kahvilan nimen kyltin eteen, jotta ne jotka eivät kahvilaa entuudestaan tunteneet eivät saaneet lainkaan sen nimestä selvää. Oliko se tahallinen vai tahaton temppu, sitä en tiennyt astuessani muitta mutkitta sisälle lämpimään.
Oli joululomaa edeltävän viikon tavallinen arkipäivä, kahvilan sisustus ei onneksi ollut vaihtunut, joten löysin tieni oppilasparvien ohi tiskille asti, jossa vanhemmanpuoleinen herrasmies puhdisteli juomalasirivistön laseja. ”Yksi kupillinen lämmintä kaakaota kiitos”, kerroin tilaukseni varmistettua että kyseistä juomaa tosiaankin tarjottiin vielä täällä. Vaikka kahvila näyttikin ulkoa erityisen puiselta ja vanhalta, niin sisällä sisustus ei ollut niin vanhanaikaista kuin joku olisi saattanut kuvitella. Oli pöytiä, tuolia, baarijakkaroita tiskin edessä, pirteän värisiä ikkunaverhoja ikkunoiden edessä sekä tasainen harmaakivinen lattia.
Löydettyäni vapaan pöydän ikkunan lähettyvillä suunnistin sitä kohti avaten toisella kädelläni takkiani, vaikka ulkona ei ollutkaan erityisen viileätä, siellä oli pistelevä tuuli, joka oli omiaan karkottamaan ihmisiä sisälle rakennusten suojaan. Riisuin sormikkaat kädestäni ja lämmittelin käsiäni kuppiani vasten hetken ajan ennen kuin kiinnitin katseeni muihin kahvilassa asioiviin.