Professori Blanchard ehdotti hieman epäröiden, josko he yrittäisivät auttaa Karakatusta. Hän ehdotti myös ohimennen pojan erottamista koulusta, mutta kuoppasi ajatuksen samalla sekunnilla. Professori Molina ei voinut tehdä muuta kuin kohauttaa hartioitaan vastaukseksi.
"Ei pojan tilanne ainakaan parantuisi, jos me hänet erotettaisiin", nainen vastasi lyhyesti ja käänsi sitten katseensa herra Kärmesiin, joka halusi puheenvuoron itselleen.
Kärmes uteli, miten Karakatus oli poistunut tapaamisesta, mitä tuo oli sanonut ja oliko tuo puhunut diktatuuristaan. Lisäksi tuo pyysi, että Karakatusta autettaisiin. Mies ilmoitti lähtevänsä lomalle vaimonsa kanssa, eikä hän voinut kertomansa perusteella enää asua linnassa kätyrien vuoksi. Kuulemma Dolohov ja muut kuolonkaartilaiset olivat hyökänneet linnaan.
Professori Molina ei voinut edelleenkään tehdä muuta kuin kohauttaa harteitaan ja katsoa epäuskoisesti ympärilleen - välillä Kärmesiä, välillä Blanchardia ja välillä jonnekin muualle. Nainen ei voinut käsittää, kuinka Sylvester yritti sysätä vastuuta omasta pojastaan muille.
"Karakatus on sinun poikasi", professori Molina muistutti, "On törkeää vaatia meiltä, että alkaisimme poikasi holhoojiksi. Mietihän kenen jalanjälkiä Karakatus on seurannut. Jos sinulla olisi ollut puhtaat jauhot pussissa elämäsi aikana, tuskin pojastasikaan olisi tullut tuollaista mikä hänestä nyt tuli". Rivien välistä pystyi lukemaan, että Molinan mielestä syy oli täysin Sylvesterin. Sylvester oli kuitenkin naisen työkaveri, joten kai hänen täytyi auttaa miestä, ainakin hieman.