Joulutunnelmointia

[Ronja Blomroos]

Ronja oli aika huono ihminen lukemaan muiden ihmisten tuntemuksia ja ajatuksia. Niinpä hän ei tajunnut, että Sylviane tunsi olonsa tytön tarinan jälkeen vaivaantuneeksi, ehkä jopa hieman pettyneeksi. Ronjalla oli aina tapana sanoa mielipiteensä suoraan, eikä hän osannut hienostella sanavalinnoissaan edes huomattavasti nuorempien keskuudessa.

"Jos ei joulupukkia ole olemassa niin sitten on joku muu", Sylviane sanoi, ja Ronja oli huomaavinaan tytön sanoissa tietynlaista itsevarmuutta, vaikkakin tuon kasvoille levisi hienoinen puna. Ronjan mielestä tässä tilanteessa tuonkaltainen itsevarmuus oli vain pahasta, sillä tuota tyttöä petkutettiin ilmeisesti samalla tavalla, kuin Ronjaa oli lapsena petkutettu. Ronja sääli hieman tyttöä.

"Tiedätkös mitä, Sylviane", Ronja yritti aloittaa mahdollisimman ystävällisesti, mahdollisimman hienotunteellisesti, "Jos joulupukki olisikin olemassa, ei hän mitenkään ehtisi jakaa lahjoja kaikille maailman lapsille. Tontut eivät tee lahjoja, vaan vanhempasi ja sukulaisesi ostavat ne kaupasta. Isäsi ja äitisi tuovat lahjat yön aikana sänkysi päätyyn, tai sitten joku naapuri pukeutuu joulupukiksi ja tuo ne sinulle. Ymmärrätkö? Voisit vaikka tänä jouluna varmistaa asian ihan itse", Ronja selosti ja hänen ystävällinen äänensävynsä oli muuttunut tarinan aikana hieman kireämmäksi. Miksi Sylvianelle piti vääntää kaikki rautalangasta?

Ronja hymyili tytölle, ja toivoi todella, että tuo uskoisi häntä, eikä saisi tietää totuutta yhtä karmealla tavalla kuin Ronja aikoinaan.

// Sopii minulle. Ronjan ja Sylvianen ensitapaaminen ei ollutkaan ihan niin sulosointuinen, mitä olin alunperin ajatellut. :'D //

[Sylviane Gren]

//Juu ei näemmä ollutkaan ruusuista joulumuistelmaa alusta loppuun. :DD Kiitän kuitenkin jouluisesta peliseurasta. c:

”Tiedätkös mitä, Sylviane”, Ronja aloitti ystävällisen tuntuisesti, antamatta kuitenkaan tilaa toisen mietiskellä että mitä pitäisi tietää. ”Jos joulupukki olisikin olemassa, ei hän mitenkään ehtisi jakaa lahjoja kaikille maailman lapsille. Tontut eivät tee lahjoja, vaan vanhempasi ja sukulaisesi osatavat ne kaupasta. Isäsi ja äitisi tuovat lahjan yön aikana sänkysi päätyyn, tai sitten joku naapuri pukeutuu joulupukiksi ja tuo ne sinulle. Ymmärrätkö? Voisit vaikka tänä jouluna varmistaa asian ihan itse”, Ronja jatkoi.

Ronjan kertomuksen puolessavälissä ensiluokkalainen oli jo pannut merkille, että toisella oli tosiaankin erilaiset tietämykset joulusta ja lahjoista ja niiden antajista. Jatko-opiskelija sai lahjat sänkynsä päätyyn ja Sylviane puolestaan kenkiinsä, mikä oli jo yksi todiste siitä että lahjoja saattoi jakaa useampikin henkilö kuin vain yksi. Ehkä Ronjan tapauksessa tosiaan hänen vanhempansa antoivat lahjat, jos hän lapsenakin käyttäytyi jo noin. Ei, ei, tyttö ei halunnut uskoa niin pahaa toisesta. Jatko-opiskelija sai varmasti lapsena myös hyvästä käytöksestä joululahjoja.

”En ymmärrä”, Sylviane vastasi totuuden mukaisesti kysymykseen, jättäen sanomatta äänen sen näsäviisasastelevan pätkän, jossa päivitteli sitä, ettei Ronjakaan yrittänyt sen pahemmin ymmärtää häntä. Ensiluokkalainen nousi tuoliltaan ottaen oppikirjansa kainaloon, sekä sanoi jotain siihen suuntaista kuin että hänen pitäisi vielä lähettää yksi kirje.

”Hyvää joulua sinne Ruotsiin”, tyttö huikkasi vilkaisten nopeasti jatko-opiskelijan suuntaan kävellessään kohti oleskeluhuoneen ovea. Joululomaan asti Sylviane päätti vältellä yhteisiä ja yleisiä tiloja, sekä päätyä keskusteluun mieluiten vain tupatovereidensa kanssa, jotka oletetusti hyväksyisivät hänen mielipiteensä hivenen paremmin kuin jotkut toiset.

[Ronja Blomroos]

Ilmeisesti Ronjan tarina valejoulupukista ja petkuttavista vanhemmista oli nuorelle Sylvianelle liikaa. "En ymmärrä", tuo tokaisi lyhyesti, nousi tuoliltaan ja kaappasi oppikirjansa kainaloon. Ronja katsahti tyttöä kohti. Oliko hän sanonut jotain väärää? Tuo ei näyttänyt nimittäin mitenkään tyytyväiseltä Ronjan paljastukseen. ”Hyvää joulua sinne Ruotsiin”, Sylviane huikkasi vielä nopeasti Ronjalle ja lähti astelemaan kohti oleskeluhuoneen ovea. Hetken kuluttua ovi oli sulkeutunut jo tytön perässä, eikä Ronja ehtinyt toivottaa tuolle mitään takaisin.

Ronja jäi toljottamaan ovea suu auki hämmästyksestä. Joko Sylviane oli hyvin herkkä ja lapsellinen tyttö tai sitten Ronja oli ollut tapansa mukaan liian suorapuheinen. Hän itse oli ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, yllättäen.

Muut huoneessa olijat eivät juuri olleet huomanneet edellistä episodia ja se sopi Ronjalle paremmin kuin hyvin. Hän ei olisi jaksanut alkaa väittelemään kenenkään muun kanssa yhtä turhasta asiasta. Tyttö kohautti pienesti harteitaan ja kävi pitkäkseen sohvalle. Hän nappasi piparikulhon pöydältä vatsansa päälle, ja jatkoi astian tyhjentämistä yksin. Piparit eivät sentään väittäneet häntä vastaan.

// Sainpas VIHDOIN kirjoitettua viimeisen peliviestini. Suuri kiitos peliseurasta! :3 //

[Mila Molina]

Pelin pisteytys:

Ronja Blomroos, Jatko-opiskelija: 22
Sylviane Gren, Pouffsouffle: 22