Ronja oli aika huono ihminen lukemaan muiden ihmisten tuntemuksia ja ajatuksia. Niinpä hän ei tajunnut, että Sylviane tunsi olonsa tytön tarinan jälkeen vaivaantuneeksi, ehkä jopa hieman pettyneeksi. Ronjalla oli aina tapana sanoa mielipiteensä suoraan, eikä hän osannut hienostella sanavalinnoissaan edes huomattavasti nuorempien keskuudessa.
"Jos ei joulupukkia ole olemassa niin sitten on joku muu", Sylviane sanoi, ja Ronja oli huomaavinaan tytön sanoissa tietynlaista itsevarmuutta, vaikkakin tuon kasvoille levisi hienoinen puna. Ronjan mielestä tässä tilanteessa tuonkaltainen itsevarmuus oli vain pahasta, sillä tuota tyttöä petkutettiin ilmeisesti samalla tavalla, kuin Ronjaa oli lapsena petkutettu. Ronja sääli hieman tyttöä.
"Tiedätkös mitä, Sylviane", Ronja yritti aloittaa mahdollisimman ystävällisesti, mahdollisimman hienotunteellisesti, "Jos joulupukki olisikin olemassa, ei hän mitenkään ehtisi jakaa lahjoja kaikille maailman lapsille. Tontut eivät tee lahjoja, vaan vanhempasi ja sukulaisesi ostavat ne kaupasta. Isäsi ja äitisi tuovat lahjat yön aikana sänkysi päätyyn, tai sitten joku naapuri pukeutuu joulupukiksi ja tuo ne sinulle. Ymmärrätkö? Voisit vaikka tänä jouluna varmistaa asian ihan itse", Ronja selosti ja hänen ystävällinen äänensävynsä oli muuttunut tarinan aikana hieman kireämmäksi. Miksi Sylvianelle piti vääntää kaikki rautalangasta?
Ronja hymyili tytölle, ja toivoi todella, että tuo uskoisi häntä, eikä saisi tietää totuutta yhtä karmealla tavalla kuin Ronja aikoinaan.
// Sopii minulle. Ronjan ja Sylvianen ensitapaaminen ei ollutkaan ihan niin sulosointuinen, mitä olin alunperin ajatellut. :'D //