Juoni: Annie on töissä Seitsemässä Sammakossa. Ross tulee sisään miettien työasioita, ja huomaa heti kauniin naisen, mitäköhän tuo teki näin pahaisessa baarissa? Ross tilaa kermakaljaa, ja Annie kaataa ne tuon päälle. Sen jälkeen kaksikko alkaa jutella ja tutustumaan toisiinsa. Kaksikon ensimmäinen kohtaaminen!!!
Mukana: Annie ja Ross, muita ei oteta mukaan.
-Annie-
Oli kaunis talvipäivä Poudlardinessa, ja Annie suorastaan säteili asiakkailleen. Hän oli töissä Seitsemän sammakkoa –nimisessä baarissa, ja päivä veti asiakkaita sisään enemmän kuin kuukausiin. Jokainen tarjoilija olikin pyydetty ylitöihin, mutta ei Annie sitä pistänyt pahakseen. Hänestä oli varsin mukavaa puhua ihmisten kanssa, ja viedä täpötäysiin pöytiin erilaisia juomia, erityisesti kermakaljaa joka oli suosituinta.
Tämän vuoksi Annie ei myöskään huomannut ajan kulua, ennen kuin asiakkaat alkoivat pikkuhiljaa vähentyä. Oli tullut ilta. Pian baarissa oli enää muutamissa pöydissä asiakkaita, ja Annie hymyili.
Hiljainen hetki kuitenkin päättyi, kuten kaikki aikanaan päättyy. Mutta tällä kertaa hiljaisuus päättyi asiakkaan tuloon, joka oli tulossa sisään. Annie käänsi suunsa hymyyn, ja kääntyi ottamaan vieraan vastaan, ja ehkä johdattamaan tuon ikkunapöytään, josta oli vielä varsin hyvä näköala ulos pimeydestä huolimatta. Hän oli kuin kotonaan tarjoilijattaren ammatissa, ja pitikin siitä hyvin paljon. Ei mikään työ voinut olla mukavampaa, paitsi ehkä Chateaun keittäjättärenä toimiminen. Mutta nämä kaksi työtä olivat täysin erilaiset, sillä Annie nautti vaihtelusta.
”Tervetuloa Seitsemään Sammakkoon, herra!” Annie tervehtii iloisesti, hymyillen. Hänen äänensä kuulostaa suorastaan laulavalta, se oli hyvin korkea ja kaunis ääni.
Ja vasta silloin kiinnitti Annie huomionsa itse asiakkaaseen. Mies oli varsin pitkä, ja käveli ihastuttavan ryhdikkäästi, kuin olisi tottunut säteilemäänsä arvovaltaan. Ja jostain syystä Annie tiesi että mies todellakin oli korkeassa asemassa. Vieraan hiukset olivat ruskeat, ja silmät vihreät. Kuinka kauniit ne olivaltkaan, niin kirkkaat ja nuorekkaat. Ja ne säteilivät hyvää tahtoa ja huumoria. Kuinka kaunis olikaan mies. Ja Annie henkäisi, hän tunsi nuo silmät. Hän oli nähnyt ne aiemminkin, vaikka tiesi ettei ollut koskaan tavannut miestä.
Saattoiko tuo olla…? Annien kasvoille leviää aikaisempaa ilmettä paljon henkilökohtaisempi hymy, ja silmät säihkyen nainen niiaa niksauttaa nätisti.
”Olkaa niin hyvät ja seuratkaa minua, saatte parhaimman loosimme.” Annien ääni on lähes kadonnut, hyvä jos hänen kuiskauksestaan saisi selvää. Mutta silmänsä tuo oli liimannut mieheen kiinni, eikä puhuessaan kääntänyt kertaakaan katsettaan poispäin.
Yhä järkytyksestä ja innosta kihelmöiden nainen kääntyy, jäämättä odottamaan asiakkaan vastausta. Annie oli odottanut tätä iltaa koko elämänsä ajan. Ja yhtäkkiä, mies oli siinä hänen edessään, ja Annie sai mahdollisuuden tarjoilla tuolle. Miten laupias täytyikään tulevaisuuden haltijattaren olla, kun antoi hänelle niin kovin hyvän tilaisuuden.
Yhä hymy huulillaan Annie kävelee baarin poikki, pysähtyen seinänvierustalle ja raottaen hieman yhtä verhoa. Verhon takaa paljastui kaunis sohvarykelmä, ja niiden välissä oli pöytä. Tämä oli tarkoitettu syystä tai toisesta yksityisyyttä haluaville henkilöille.
”Olkaa hyvä!” Annie toistaa hymyillen, kääntyen jälleen katsomaan miestä, käsi yhä verhon reunalla. Kuinka tuo säteilikään omaa, erityistä valoaan. Annieta suorastaan kummastutti etteivät muut sitä huomanneet. Mutta ehkä mies oli erityinen vain Annielle… Tämä tajuamus teki naisen hieman surulliseksi. Nykyaikana kaikki tuijottivat niin mielellään omaa napaansa, välittämättä huomioida muita kanssaeläjiään. Mutta Annie teki parhaansa huomioidakseen kaikki. Annien huomaamatta oli hänen hengityksensä käynyt kiihkeämmäksi, sydän tykytti pakahtumaisillaan. Tämä ei voinut olla totta.
//Noin, Annien ja Rossin ensimmäinen roolipeli aloitettu! :3