// Alue varattu Karakatukselle, Selenalle, Chirstopherille ja Benjaminille.//
Karakatus käveli hämärillä koulun pihamailla. Hän kohotti sauvansa kasvojensa eteen. Hänen värikalvottomat silmänsä tutkivat ympäristöä. Hän näki kaukana oppilasjoukon keskustelevan iloisesti. Huvittavaa. Kerrassaan naurettavaa. Kuinka puhtaita muut koulussa olivatkaan? Heitä ei oltu tahrattu pimeällä taikuudella. Mutta Karakatus, oliko hänet tahrattu? Kyllä. Mitäpä pienistä? Karakatus kaivoi mustan puvuntakkinsa povitaskusta taskukellonsa. Hän avasi sen. Kello oli jo paljon. Eikö se pikku nilkki tulekaan? Eikö tuo totellut käskyä?! Hän saisi kuulla kunniansa. Kyllä vain. Yllättäen Karakatuksen luo käveli ensiluokkalainen poika. Se jota hän kidutti koulun juhlissa.
"Luulin jo ettet tule", Karakatus naurahti. "Kidutu!" Hän loitsi. Kohta poika pyöri tuskissaan maassa. "Meillä jäi tämä juttu silloin kesken. Muistatko?" Karakatus nauroi ivallisesti.
//Sori lyhyydestä.//