Se kaikki kylmyys ja koleuden määrä sai Benjaminin jäämään sisälle, mutta tänään oli erityinen päivä. Sillä hän ei ollut sisällä niin kuin yleensä. Hän oli uskaltautunut ulos, tai toisinsanoen pakottanut itsensä sinne vastuun takia. Niinpä tuo tallusteli pihalla ohjaten vastaan tulevat oppilaat sisään. Olihan kellokin jo sen verran että pihamailla oleskeleminen oli siltä päivältä ohi. Benjamin ei tiennyt muodista paljon mitään, mutta ainakin hänellä oli lämpimät ulkovaatteet. Eikä hän huonoltakaan näyttänyt ne päällä. Harmaa takki jossa oli, mustat tekonahka paikat kyynärpään kohdalla. Nappeja siinä oli vain kolme ja ne kaikki oltiin napitettu kiinni. Ja koska nappeja ei ollut kaulaan asti, oli miehellä kaulassaan musta-keltainen kaulahuivi. Mies ei liittynyt puuskupuhin tupaan millään lailla, mutta silti hänellä oli tuvan tunnusvärien värinen kaulahuivi. Vaikka olihan tuo mieltynyt pouffsoufflen ja serpentardin oppilaisiin, enemmän kuin muihin tupiin. Kaiken sen kylmyyden takia oli kaulahuivikin kiedottu kaulaan niin että se varmasti lämmitti. Hattua tai pipoa tuolla ei ollut. Tummat hiukset oltiin laitettu siististi ja nyt ne olivat kylmän tuulen armoilla. Ulkona oli hämärää mutta siellä näki eteensä, joten kuten. Professori katsoi taivaalle, nähden kuinka sokaiseva salama syöksyi taivaalle saaden ne harvat pilvet kasvamaan ja tummumaan. Ne pilvet peittivät pienen osan auringosta, joka oli jo melkein painunut horistontin taakse. Hetkessä oli jo paljon pimeämpää kuin äsken.
Professori otti taikasauvansa taskustaan ja kiristi vauhtiaan. Hän käveli ripein askelin paikkaan, josta oli nähnyt salaman syöksyvän taivaalle. Tuo näki kolme oppilasta kiistelemässä keskenään ja hän tunnistaakin yhden heistä jo kaukaa. Benjamin pettyi aika lailla. Hän kun oli uskonut että Karakatus osaisi käyttäytyä ja pysyä kaukana ongelmista. Mutta ei, siellä hän kiisteli ja ivaili toiselle oppilaalle. Huolestunut puhe kuului kauemmas selvästi ja puhuja oli tyttö. Taivaalle ilmestyi punaisia kipinöitä, mutta taivas pysyi mustana. Tuskin toisella luokalla oleva oppilas osasi hallita säätä? Karakatus oli toki omaa luokkaansa, mutta silti. Ei moni muu osannut. "Iltaa nuoriso", professori sanoi käveltyään oppilaiden viereen. Tyttö jolla oli pisamia kasvoissa ja silmälasit päässä, seisoi Karakatuksen vieressä säikyn oloisena. Kaikki olivat hiljaa hetken, aivan kuin professori olisi keskeyttänyt jotain? Tai no olihan tuo keskeyttänyt jotain ja ihan tahallaan. Toinen poika seisoi hieman kauempana noista kahdesta ja vaikutti hieman epävarmalta. Benjamin tunnisti pojan kyllä. Tuo oli Christopher Bollard, viidenneltä luokalta pouffsoufflen tuvasta. "Kertokaa nyt minullekin mitä on meneillään?" hän uteli ja katsoi kolmikkoa vastausta odottaen. Kaikilla neljällä oli sauvat kädessään ja se hiljaisuus oli jotenkin erikoista. Benjamin tiesi että Karakatus oli luonut pilvet taivaalle, Bollard näytti sen verran säikähtäneeltä että hän ei sitä voinut tehdä. Sen sijaan tyyni ja varsin tyytyväisen oloinen Karakatus oli selvästi syyllinen auringonvalon peittämiseen. Eikä se ensimmäisellä luokalla olevakaan osannut moisia loitsuja.