Ei öisin unta ollenkaan

[Mila Molina]

Pelin pisteytys

Athelard J. Gryan, Cerfeur: 2 p
Benjamin Blanchard: 3 p

Tämä on väliaikainen pisteytys, saatte halutessanne vielä jatkaa peliä. Jos pelaatte pelinne loppuun, saatte molemmat 5 lisäpistettä.

[Athelard J. Gryan]

-Athelard-

Blanchard lysähti istumaan sohvalle kaikin puolin voimattomana jatko-opiskelijaa kohtaan, ja näytti perin juurin sydämistyneeltä pyöritellessään taikasauvaansa. Athelard hymyili, mutta hymy muuttui hitaasti ivallisesta lähes myötätuntoiseksi.
”Etkö haluaisi puhua siitä?” Athelard kysyy, siirtyen hieman niin että on peittomatona sängyn reunalla, pää hupaisesti kallellaan. Hän näytti aivan pöllöltä pimeydessä, jota halkoi vain muutaman kynttilän kalvas valo, ja nuokin harvat olivat kaukana mistään, mikä voisi syttyä palamaan. Miksi kummassa professori pelkäsikään noin tulta? Athelard oli huomannut sen jo aiemmin, heidän ensitapaamisellaan professorin luokkahuoneessa. Huone pimeni hetki hetkeltä, yö kävi pimeämmäksi ja synkemmäksi. Pian Athelardin käynnin todellinen syy selviäisi, mutta ei välttämättä aivan niin suoraan kuin joku saattaisi kuvitella. Ei ollut kuolonsyöjän tapaista olla suorasukainen, vaikka osasihan hän sitäkin olla – halutessaan. Jatko-opiskelija sulki hetkeksi silmänsä ja näytti hetken lähes nauttivalta, pahuuden ryppyjen siliävän kasvoilta. Ja kun Athelard jälleen avasi silmänsä, oli tuon pään päälle ilmestynyt heilumaan punainen rusetti, jonka aikaisempi sijainti oli ollut Benjaminin yöpöydällä.

Athelard sormeili rusettia hajamielisesti, katsoen professoria hämmentyneenä. ”Kerrohan, miksi pidät moisia esineitä yöpöydälläsi? Onko sinulla joku heila jossakin” Tässä vaiheessa Athe kumartui, ja vilkaisi suurin elein sängyn alle, näytellen sitten suurenmoisen pettynyttä, kun sieltä ei löytynytkään yöpukuista nuorta naista. ”Vai onko sinulla kenties pimeitä salaisuuksia?” Athelard jatkaa arvuutteluaan, mutta saa sitten idean. ”Tai kenties tämä onkin sen sinun professoriheilasi rusetti. Eikö vain? Sen, jonka perään kuolaat jatkuvasti.” Athelard nauraa pehmeää naurua, ja laskee kätensä. Hänellä oli vielä paljon lisää tulossa, eikä professorin auttaisi muu kuin kuunnella. Voi sitä, joka aamulla olisi hengissä, sillä mielenterveys joutuisi tänä yönä todelliselle koetukselle. Eikä yö todellisuudessa ollut vielä alkanutkaan.

// Anteeksi, nyt ei tule pitkää ei niin millään, mutta kelpaahan edes lyhytkin vastaus? :3 Ensiviestissä vielä parempaa luvassa, Benny parka joutuu ihan höykytetyksi xDDD

[Benjamin Blanchard]

”Etkö haluaisi puhua siitä?” Athelard kysyi. "Puhua mistä?" mies sanoi ja vilkaisi jatko-opiskelijaa hieman kysyvästi. Silmistä kuvastui kuitenkin tietoisuus. Täten kysymyksen tarkoitus oli vain ärsyttää. Hah. Pian nuorempi mies alkoi heilutella punaista rusettia päänsä päällä. Kiva kiva.

”Kerrohan, miksi pidät moisia esineitä yöpöydälläsi? Onko sinulla joku heila jossakin”, toinen kysyi ja professori naurahti hiljaa. Kaiken lisäksi toinen vilkaisi sängyn alle kuin etsien jotain. ”Vai onko sinulla kenties pimeitä salaisuuksia?” Athelard arvuutteli saaden vastaukseksi hymyn joka ei antanut vastausta kysymykseen. Se oli kuin arvoitus. ”Tai kenties tämä onkin sen sinun professoriheilasi rusetti. Eikö vain? Sen, jonka perään kuolaat jatkuvasti", jatko-opiskelija selitti nauraen pehmeästi. Benjaminia häiritsi toisen käytös, eikä hän ei tietänyt mitä vastata. Eihän professorilla mitään heilaa ollut, saatika sitten rusetteja huoneessaan. Kaikki tuntui niin epätodelliselta..

"Athelard.. mitää heilaa ei ole. Enkä kuolaa kenenkään perään", mies selitti kuin pahoitellen. Sen sijaan että mies olisi ollut pahoillaan, hän oli huvittunut. Mistä Athelard oli moisia saanut päähänsä? Professoriheila. Eihän Benjamin edes pitänyt kenestäkään. Ei sillä lailla. Eikä hän kuolannut kenenkään perään. Hmh. Erikoiset kuvitelmat Athelardilla tosiaankin..

//Eih ;_; Benny on viaton kedonkukkanen, ei sitä saa höykytellä. 8( Voi raukkaparkaa, se ei nuku enää ikinä tän jälkeen. :D//

[Athelard J. Gryan]

-Athelard-

”Kuolaa? Ehei, professori hyvä, enhän minä kuolaa.” Athelard nostaa päätään vastaten huvittuneena toisen sanoihin, naurahtaen. Kaikki oli niin hullunkurista, ja professorin ilme niin hyvän näköinen. Yllättäen Athelard nouseekin, hypäten seisomaan keskelle lattiaa kuin sankari valmiina taistoon, heilauttaen viitan harteilleen ja ottaen mitä huvittavimman asennon, pasteljeeraten siinä hetken. Sitten tuo kuolonsyöjä, yhtä yllättäen kuin kaiken muunkin, pompahtaa Benjaminin sohvalle, istahtaen selkänojan päälle. Vanha sohva narisi ja ritisi jatko-opiskelijan painon alla, vaikka tuo oli hyvin laiha.
”Oletko varma ettei tämä ole sinun?” Athelard kysyy, ja yrittää tarjota rusettia professorin hiuksiin. Toisen käytös oli kerta kaikkiaan niin omituista, etteivät tapahtumat voineet olla muuta kuin unta. Toinen vaihtoehto, että Athelard oli tullut entistäkin hullummaksi, oli liian kauhea edes ajateltavaksi.

”Miten äipsikkä ja isukki voivat?” Jatko-opiskelija suipistaa huuliaan kuin pusuun, ja haroo toisella kädellään hiuksiaan, katsellen kaiken aikaa Benjaminia huvittuneena, kuin nauttien näytelmästä mutta silti näytellen hyvin, liian hyvin. Professori paralla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa tätä uneksi…

Huoneessa oli hiljaista, ja kumpikin saattoi kuunnella öisen koulun ääniä. Oven ulkopuolelta ei kajastanut valoa – kukaan ei siis liikkunut käytävillä. Myöskään ääniä ei kuulunut. Mutta olihan Athelardkin onnistunut pääsemään professorin makuukammariin ilman suurempia vaikeuksia, hiljaa kuin heijastus, yhtä näkymättömästi kuin aave, vaikka tekikin kerran sisään päästyään kaikkensa muuttuakseen mahdollisimman näkyväksi inhimilliseksi vereksi ja lihaksi. Oli hämmästyttävää miten paljoon yksi henkilö pystyi, varsinkin tällaisessa tilassa kuin professorin huone. Kuvittelisi, ettei oppilailla tai sen puoleen jatko-opiskelijoilla olisi yleensä sisäänpääsyä opettajiensa huoneistoihin. Mutta Athelard olikin aina ollut erityistapaus. Hän pääsi minne halusi, eikä ollut salattua eikä kiellettyä ovea tältä kuolonsyöjältä, jonka nenä oli toisinaan pidempi kuin oli hyväksi. Voi, jospa professori Blanchard tietäisikään kuinka monta salaisuutta Athelard oli jo avannut koulussa ollessaan – vaikkei ollut viettänyt paikassa kuin kevätlukukauden. Mikä oli täydellisen hämmästyttävää, vaikkei niinkään jos tiesi jatko-opiskelijan kyvyt. Ne todellakin olivat huomattavat, ja oli sääli että tuo oli päättänyt käyttää niitä pahaan tarkoitukseen. Voisiko mikään koskaan muuttaa Athelardia?

// Näkee painajaisia vielä pitkään tän jälkeen... :D Muahahaha. Vihdoinkin julkaisukelvollisen pituinen roolaus! Yay! <3

[Benjamin Blanchard]

Benjamin mietti mitä järkeä Athelardin lausumassa lauseessa oli. Eihän professori ollut väittänyt että nuorempi mies kuolaisi jonkun perään. Noh kenties nuori herra Hryan oli vain väsynyt. Vaikka eihän hän väsyneeltä vaikuttanut. Päin vastoin.

Jatko-opiskelija hyppäsi sohvan selkänojalle ja ajatus väsyneestä Athelardista katosi. ”Oletko varma ettei tämä ole sinun?” kuuluivat sanat ja rusettia yritettiin laittaa professorin hiuksiin. "Kyllä, mutta paremmin ne sopisivat sinun hiuksiisi", hän sanoi, napautti taikasauvaansa ja rusetti katosi jatko-opiskelijan käsistä. Mies olisi mielellään loitsinut sen suoraan Athen hiuksiin, mutta ajatteli että se ei olisi järkevää. Jatko-opiskelijahan saattaisi saada siitä kohtauksen ja tehdä professoriraukalle jotakin epämukavaa, "..niin pitkät ja hyvin hoidetut kun ovatkin", mies jatkoi huvittuneena.

"Miten äipsikkä ja isukki voivat?” Athelard kysyi ja professori Blanchard käänsi katseensa tuohon. Näky oli kamala. Jatko-opiskelija haroi pitkiä hiuksiaan toisella kädellään ja suipisti huuliaan kuin pusuun. Mitä ihmettä, professori ajatteli ja käänsi katseensa muualle. MITÄ AKTUAALISTA PUHPALLEROA OLI MENEILLÄÄN? Ei tämä ollut normaalia! Kukaan fiksu tai valmiiksi niin sekaisin oleva henkilö kuin Athelard, ei käyttäydy noin! Benjamin-parka ei enää ollut varma mitä tehdä, mitä ajatella ja mihin uskoa. Kaikki oli kuin jotain älyttömän noloa ja kamalaa painajaista. Mutta saattoihan tämä kaikki olla tottakin?

"Mitenkäs omasi?" professori kysyi kiertäen Gryanin esittämän kysymyksen. Hän siirtyi sohvalla hieman jotta näkisi Athelardin paremmin ja olisi tuosta kauempana.

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Athelard J. Gryan: 6 p
Benjamin Blanchard: 4 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte kaikki 5 lisäpistettä!