Kohtaaminen keskellä kirjaston kummallisuuksia

[Evelyn Clément]

Vilkaisin ympärilleni ja näin Frankowskin kadonneen. Huokaisin tyytyväisenä, sillä ainakaan hän ei olisi kuullut äsköistä nauramistani. Minun tosiaan pitäisi opetella taas rauhottumaan. Tai ainakin pitämään tunteet kasassa, edes niin kuin ennen.

Pian poika kuitenkin tupsahti hyllyköiden takaa mutisten:''Ei ole tulossa vielä." Hetken ajateltuani tajusin hänen tarkoittavan, ettei kirjastonhoitaja tulisi luoksemme ja pelästyin hieman, että olinkin pitänyt karmivaa meteliä ja nyt minua pidettäisiin häirikkönä ja jonain hulivilinä kakarana.

”Ehkä olisi parasta, ettemme harjoittelisi täällä sittenkään”, Frankowski kuitenkin totesi työntäen sauvaa taskuunsa. Tässä olisi tilaisuus paeta, häipyä. Sillä tänään minun ei todellakaan tehnyt mieli puhua enää yhtään.

”Vaikka ei minulla mitään ole yhdessä harjoittelua vastaan, mutta jos me tavattaisiin jossain, ei kirjastossa tosin. Ja harjoiteltaisiin”, Frankowski puheli epäröiden ja hieman hajamielisen oloisena ja pälyili jonnekin taakseni. Niinpä niin, hän ei halunnut olla minun kanssa ja yritti nyt lähteä. Mutta tosin, juuri nyt minun alkuinen innostus loitsuihin oli jo laantunut.

”Käykö se?” Frankowski kysäisi, luultavasti, koska, kuten nyt tajusin, en ollut vastannut vielä mitään. "Juu, öh, tottakai. Minullakin olisi vielä hieman tekemistä ja joku toinen paikka voisi olla sopivampi, kun täällä kirjastossa saattaa oikeasti olla niitä, jotka eivät pidä melusta, tai kaipaa häirintää", totesin ja yritin kuulostaa siltä, kuin en olisi koskaan aiheuttanut äännähdystäkään.

”Seuraavan viikon perjantai käy. Viimeisen tunnin jälkeen, mitä meillä silloin onkaan?” Frankoski ehdotti ja vastasin pikaisesti, että minulla olisi loitsuja ja luultavasti sinullakin, sekä ilmoitin, että päivä sopisi minullekin.

"Nähdään silloin sitten. Voin lainata muutamia loitsukirjoja valmiiksi. Tavataan vaikka... loitsujen luokassa. Kysyn professori Crèiniltä, voisimmeko käyttää hänen luokkaansa, ilmoitan sitten aiemmin, jos emme pääsekkään", totesin ja hymyillin hieman teennäisesti, kuten liki aina.

”Juu, tavataan silloin. Se on moro!” Frankowski sanoi ja lähti tallustamaan kirjahyllyjenjoukkoon, epäilyttävästi ulko-ovea kohti.

Huokaisin. En ollut tainnut vaikuttaa täysin sellaiselta kohteliaalta ja hyväkäytöksiseltä mallioppilaalta, kuten äitini toivoi, mutta ainakin olin vihdoin puhunut jollekin. Frankowski ei tosiaan vaikuttanut ilkeältä, tai epäkohteliaalta.

Lähdin kävelemään kohti pöytää, johon olin jättänyt kaikki kamppeeni. Ehtisin varmaan vielä tehdä muutaman läksytehtävän.

Ja tiedä vaikka saattasin perjantain jälkeen oikeasti uskoa, että jotkut ihmiset osaavat olla aidosti mukavia. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Paitsi, jos osaa ennustaa.

[Evelyn Clément]

Kiitoksia Frankowskille loistavasta peliseurasta! Harmi, että vastaukseni välillä venähtivät (niin ajallisesti, kuin pituudella)... (köh, köh) mutta kiitoksia ja kumarrus kuitenkin teikäläiselle ja kenties vielä joskus kirjotetaan jotain, jos yhtään innostaa.
(Oho, eka roolipelaus tuli päätökseen! No toivottavasti, et nyt ihan kyllästymiseen kupsahtanut, kun kirjoittelin välillä kaikkea päätöntä, mutta no jaa, turhat jorinat sikseen ja kiitos!)

[Mila Molina]

Pelin pisteytys:

Evelyn Clément: 22 p
Lloyd Frankowski: 19 p