//Tämä pelialue on varattu Salenalle ja Benjaminille.
Kurpitsajuhlassa oli aina jotenkin äärettömän taianomainen tunnelma, ja varsinkin Châteaussa tuo tunne vielä korostui. Osa olisi voinut vähän kammoksua tätä tunnelmaa siinä vaiheessa kun kello lähenteli jo puolta yötä, mutta jästitiedon professori Salena Bloke ainoastaan nautti siitä että hänen käsivartensa olivat jostakin selittämättömästä syystä kananlihalla.
Châteaun käytävät olivat hämäriä sillä niitä valaisi ainoastaan ikkunoista tulviva täysikuun valo, mutta toisaalta Salena nautti tästä enemmän kuin Suuren Salin valoisasta ja äänekkäästä maisemasta. Kurpitsajuhla oli juuri loppunut, mutta toisin kuin oppilaat jotka olivat suunnanneet makuusaleihin nukkumaan, Salena matkasi kohti opettajien huonetta. Nainen oli yleensäkin hyvin hajamielinen, ja oli vasta vartti sitten muistanut luvanneensa palauttaa esseet 3. luokan oppilaille. Palauttaminen olisi vähän vaikeaa jos esseitä ei olisi vielä edes korjattu.
Yleensä valoisa opettajanhuonekin oli tällä kertaa hämärä, eikä Salena edes halunnut sytyttää valoja. Mieluummin hän nautti tästä tunnelmasta. Jotain valoa lukemiseen ja kirjoittamiseen kuitenkin tarvitsi, ja siksi nainen sytytti huoneen perällä olevaan takkaan tulen, samoin kuin muutamaan kynttilään pöydällä. Ilmapiiri tuntui heti erilaiselta, tai sitten Salena vain kuvitteli. Hyväntuulisena tämä kuitenkin asetti paperinsa pöydälle, kastaen sulkakynänsä punaiseen musteeseen.
Esseiden korjausta sujui helposti, tosin vähän yksinäisesti. Siksi Salena hymyilikin tyytyväisenä kun kuuli opettajanhuoneen oven avautuvan. Nainen raapusti sillä hetkellä edessään olevaan paperiin arvosteluksi Upea, ennen kuin loi kasvoilleen hymyn ja pyyhkäisi hailakan punaiset, hivenen pörrössä olevat hiuksensa pois kasvoilta. Sen jälkeen tämä kohtasi tulijat katseen.