Vanhojen tuttujen jälleennäkeminen

[Sylvester Kärmes]

//Alue on varattu Benjamin Blanchardille ja Sylvester Kärmesille//

Sylvester käveli tyrmien luona kolkoissa ja hämärissä käytävissä. Vähiten käytettyjen tyrmien seinillä kasvoi sammalta. Hän repäisi vanhan kuusioven auki. Oven takana oli vanha käyttämätön luokkahuone. Luokan edessä oli muhkea even puusta tehty opettajanpöytä, jonka takana oli suuri liitutaulu. Luokkassa oli graniitista tehtyjä sileitä jyhkeitä pöytätasoja, joissa jokaisessa oli ilmeisesti taikajuomia varten tehdyt "liedet". Opettajan pöydän takana oli kaappi ilmeisesti liemiaineksia varten. Luokan peräseinään oli kaiverrettu suuri akvaario, joka oli nyt tyhjä. Luokan etuosassa noin kolme metriä katon alapuolella ja kolme metriä lattian yläpuolella oli kivinen parveke, jolle johtivat kiviportaat opettajanpöydän takaa. Tämä oli täydellinen luokka Sylvesterille. Akvaarioon hän sijoittaisi eksoottisia kaloja. Taululle hän voisi kirjoittaa tunnin alussa liemiainekset ja parvekkeelta hän voisi katsella luokkaa. Tosiaan hän olisi kiltti oppilaille. Oppilaat saisivat ruokkia akvaarion asukkeja ja saisivat ehkä mennä hänen valvonnassaan ulos tekemään läksyjä. Seuraavana vapaapäivänään hän hakisi kaloja. Hän tekisi riutta-akvaarion. Sylvester oli vaipunut ajatuksiinsa kun käytävältä kuului askelia. Sylvester kurkisti ovesta. Joku professori. Sylvester vetäytyi luokkaan muka mittaamaan akvaariota, mutta todellisuudessa hän valmistautui reagoimaan tulijan lähestymiseen.

[Benjamin Blanchard]

Joskus hänestä tuntui että hänen jalkansa olivat liian lyhyet. Aivan kuin ne eivät olisi totelleet häntä? Tai sitten Benjamin oli vain hidas. Mutta hän yritti olla nopea! Tosin nyt ei ollut kiireitä. Olihan kello jo sen verran että hänellä ei ollut oppitunteja pidettävänään. Niinpä tuo käveli kaikessa rauhassa käytävällä kohti tyrmiä. Tyrmistä hän aikoi hakea kirjoja, jotka oli aikoja sitten nähnyt sielä. Kosteat ja kylmät tyrmät olivat hänen mielestään huono säilytyspaikka kirjoille. Etenkin niille kirjoille jotka Benjamin halusi omaan luokkaansa, eikä mihinkään tyhjiin tyrmiin. Hän hymyili vastaan kävelevälle tytölle kohteliaasti, mutta tuo toinen katsoi häntä kuin tuntematonta. Kun tyttö sitten ohitti hänet, Benjamin ei enää hymyillyt. Ihmisten toljotus ja hämmästely oli vain idioottimaista. Sitä voisi vain olla hiljaa tai rohkeasti kysyä? Kummastelun aihe oli professorin kasvot. Muutama haava ei ollut moisen tuijotuksen arvoista. Toljota pois vaan. Kyllä mä muistan sut mokoma, hämmästele sitten kun näet tupasi tupapisteet, hän ajatteli ivallisesti, mielessään vitsaillen. Huvittunut virnistys eksyi opettajan kasvoille.

Tuo kääntyi oikealle ja laskeutui portaita pitkin kerrokseen jossa ne tyrmät sijaitsivat. Siellä ei ollut valoja tai lyhtyjä käytävää valaisemassa. Niinpä professori ottaa taikasauvansa taskustaan ja saa sytytettyä valon sauvan päähän. Uskomatonta että joskus hän oli sanonut jokaisen loitsun ääneen, mutta ne olivatkin aikoja jolloin hän oli nuorempi ja tyhmempi. Ei sillä etteikö hän yhä olisi nuori, olihan hän aika nuori vai mitä? Benjamin käveli pimeällä käytävällä omissa ajatuksissaan katsoen maahan ja toisinaan eteensäkin. Ei ollut hyvä törmäillä seiniin, ei edes pimeässä. Vaikka kukaan ei ollut näkemässä niin silti se olisi ollut tyhmää. Sauvan päässä oleva valo sammui, aivan niin kuin sen käyttäjä olikin toivonut. Ovi tuon edessä oli auki joten mikään ei estänyt häntä avaamasta sitä. Hän avasi oven ja astui sisään hämärään huoneeseen. Hetken tuo pohti oliko hän väärässä tyrmässä? Tämä näytti paljon siistimmältä kuin viimeksi. Silloin se oli vaikuttanut enemmän pahasti pölyttyneeltä varastolta, kuin siltä mitä se nyt oli. Benjaminin yllätykseksi huoneessa oli joku toinenkin. Joku hälyttävän pitkä mies, suuren tyhjän akaarion luona.

"Hello", hän tervehti hieman kummastuneena. Hän ei todellakaan ollut osannut odottaa että joku muu kävisi tyrmissä hänen lisäkseen. Tyrmäthän oli viimeisin paikka jossa joku viettäisi aikaansa. Ja Benjaminhan oli hakemassa vain kirjoja. Eihän Benjamin tiennyt mitä tuo toinen oli tyrmässä tekemässä, tuohan saattoi vain tutkia paikkoja tai jotain? Pulpetit jotka olivat viimeksi olleet päällekkäin luokan perällä, olivat siisteissä riveissä nyt. Kirjojakaan ei enää näkynyt missään. Huone oli siivottu ja kirjat tiessään? Se oli huono juttu... Benjamin todellakin halusi ne kirjat, ne olisivat olleet hyödyllisiä kun kertoivatkin loitsuista. Ehkä ne olisivat olleet loitsujenprofessorille hyödyllisempiä, mutta kyllä Benjamininkin aineessa käsiteltiin loitsuja vaikka kuinka. Benjamin katsoi toista miestä hieman kysyvästi odottaen vastausta.

[Sylvester Kärmes]

-Päivää. Sylvester sanoi ja siveli partaansa. Hän käännähti ympäri katsomaan kuka tulija oli. Hän tunnisti tulijan.
-Pahus! Sinä! Sylvester ärähti ja tuijotti tulijaa. Tulija oli Benjamin Blanchard. Professori jonka takia suunnitelma A oli mennyt pilalle. Sylvester veti sauvansa esiin ja osoitti Benjaminia sillä. Hän oli unohtanut sen että tuo opetti täällä.
-Kaverisi Ross Badmore on auroori eikö? Tiedän sen koska olin taikaministerin ylempi avustaja. Sitäpaitsi hän on liian hyvä auroori. Oletko itse koskaan ajatellut liittyä UAKS.RY;hyn? Oletko ajatellut liittyä voittajiin? Sylvester sanoi hivenen ivallinen sävy äänessään. Hän jatkoi: - Sitäpaitsi sopimus pätee edelleen. Ensin Chateau sitten ministeriö sitten muu maailma!

[Benjamin Blanchard]

Professori sai vastauksen varsin nopeasti. Mies vaikutti mietteliäältä kääntyessään, mutta tuon kasvoille levisi ärsyyntyneisyyden ilme kun hän näki Benjaminin. Oliko professori kenties häirinnyt toista jotenkin? Vai tunsivatko he jo ennestään? Benjamin ei ainakaan yhdistänyt tuota miestä kehenkään. Ääni oli jotenkin tuttu, mutta ei hän koskaan ollut nähnyt tuota. "Pahus! Sinä!" mies ärähti hieman vihaisena. Kaiken lisäksi tuo tuijotti Benjaminia epämukavasti tekemättä mitään. Benjamin kurtisti kulmiaan ja katsoi miestä hieman kysyvästi. Hän ei oikein tajunnut. Mistä tuo tunsi hänet? Professori ei ehdi vastata mitään, kun toinen mies veti sauvansa esiin osoittaen Benjaminia sillä. Benjaminilla oli sauva jo valmiiksi kädessään. Tuo nosti taikasauvaansa hieman ylemmäs, niin että pystyi tarpeen vaatiessa loitsimaan kunnolla.

"Kaverisi Ross Padmore on auroori eikö? Tiedän sen koska olin taikaministerin ylempi avustaja. Sitäpaitsi hän on liian hyvä auroori. Oletko itse koskaan ajatellut liittyä UAKS.RY;hyn? Oletko ajatellut liittyä voittajiin?" mies puhua papatti ivallinen sävy äänessään. Tunsiko tuo Rossin? Oliko Ross hankkinut itselleen ongelmia? Ja oliko hänen ystävänsä mennyt mainitsemaan jotain Benjaminista tuolle miehelle?.. Niin hyvin tuo näytti tietävän että Benjamin ja Ross olivat ystäviä että hän ei olisi yhtään ihmetellyt, jos niin olisi ollut. "Sitäpaitsi sopimus pätee edelleen. Ensin Chateau sitten ministeriö sitten muu maailma!" hän sanoi ja hiljeni. Benjamin katsoi miestä hämmentyneenä ja oudoksuen. Tuo oli selvästi Benjaminia vanhempi, mutta osoitteli vailla suurempaa syytä Benjaminia. Professori ei pitänyt moisesta käyttäytymisestä.

"Ross on hyvä aurori, olet oikeassa", hän sanoi hiljaa ja vakavana. "Mutta mikä uaks ry? Mitkä voittajat? Mitä sinä höpiset?" hän kysyi ihmeissään ja katsoi sauvaa jolla tuo toinen osoitteli Benjaminia. Hän ei halunnut tuntea itseään uhatuksi, ei varsinkaan kun oli viikko sitten säätänyt Athelardin kanssa ja oikein olan takaa. Mutta ei, nyt häntä osoiteltiin taikasauvalla jälleen. Eikä tuokaan vaikuttanut kovin täysijärkiseltä, Benjamin ajatteli.

[Sylvester Kärmes]

-Etkö ole lukenut lehtiä Blanchard? Etkö ole kuullut UAKS.RY;stä? Etkö keksi mitään? Se on uuden ajan kuolonsyöjät.ry! Ääliö! Minä olen UAKS.RY;n johtaja kautta perustaja. Karakatus on oikea käteni. Etkö ole tajunnut? Karakatus tuli kouluun vasta 12-vuotiaana, siksi että opetin hänelle kotona tämän! Avada Kedavra! Ja tämän! Kidutu! Ja nämä! Unhoituta! Lukilitis! Ja loitsut Kärmemerkiös ja Atmosfääri! Sylvester karjui ja laukaisi neljä loitsua kohti Benjamin Blanchardia. Sylvesterin silmissä paloi raivo.

Koulun 10-vuotis juhlien fiaskosta asti hän oli halunnut kirota Blanchardin ja nyt kun professori itse marssi hänen luokseen, niin mikään ei häntä estäisi. Jos professori pääsisi niskan päälle olihan hänellä ässä hihassa. Hän muuttuisi kobraksi olihan hän animaagi. Jos se ei auta, niin hän vain kolkkaa professorin ja unhoituttaa tältä kaikki Sylvesteriin liittyvät muistot. Hän istuttaisi professori Blanchardin päähän muiston että vaikka Dolohov johti silloin hyökkäystä ja, että Dolohov olisi ollut linnassa ja kolkannot Benjamin Blnchardin. Niin hänen piti tehdä. Kyllä vain.

- Asutko vielä siinä mitättömässä pikku kartanossa? Sylvester ilkkui ja laukaisi tappokirouksen kohti Blanchardia.

[Benjamin Blanchard]

"Etkö ole lukenut lehtiä Blanchard? Etkö ole kuullut UAKS.RY;stä? Etkö keksi mitään?" Mies huusi raivostuneen oloisena. Benjamin yllättyi jälleen, tuohan tiesi hänen nimensä! "Se on uuden ajan kuolonsyöjät.ry! Ääliö!" Hän jatkoi haukkuen Benjaminia. Professori katsoi miestä tyrmistyneenä. Uuden ajan kuolonsyöjät? Ai että niitä on vanhoja ja uusia, hän ajatteli yksi tietty Kuolonsyöjä kakara mielessään. "Minä olen UAKS.RY;n johtaja kautta perustaja. Karakatus on oikea käteni. Etkö ole tajunnut? Karakatus tuli kouluun vasta 12-vuotiaana, siksi että opetin hänelle kotona tämän!" Tuo huusi osoittaen Benjaminia sauvallaan. Hän tiesi tuon katseen. Hän tiesi mitä tulisi tapahtumaan. Pystyisikö hän siihen enää? Pystyisikö hän ohittamaan kiroukset niin kuin jokin aika sitten? "Avada Kedavra!" Mies huusi kirouksen ja vihreä valo välähti. Benjaminia pelotti, hän myönsi sen. Hän todellakin pelkäsi että kuolisi. Jos joka viikko tuli joku pimahtanut velho vastaan ja yrittäisi tappaa Benjaminin tuo häipyisi. Jättäisi Chateaun mielellään taakseen ja kouluttautuisi auroriksi vaikka se veisikin muutaman vuoden.

Professori muuttui susimaiseksi koiraksi jälleen kerran. Kirous osui oveen hänen takanaan ja sai sen syttymään tuleen välittömästi. Koira livisti kauemmas pulpettien taakse, miehen kirouksia ja palavaa ovea pakoon. Kun kidutu kirous ohittaa hänet hän muuttuu normaaliksi ihmiseksi ja loitsii itselleen suojan tuon kahdelta muulta loitsulta. Hän ei halunnut menettää enää yhtäkään muistoa, saatika sitten antaa jonkun nähdä niitä. Tuo käytti okklumeusta miehen toista loitsua vastaan. Mies ei päässyt hänen päänsä sisään. Benjamin oli mestari mieltä koskevissa loitsuissa. Mies raivosi jotain mutta Benjamin ei tajunnut mitä tuo selitti. Professori katsoi säikähtäneenä tuota miestä. Mikä ongelma hänellä oli?

"Asutko vielä siinä mitättömässä pikku kartanossa?" Tuo kysyi ja siinä vaiheessa Benjamin putosi lopullisesti kyydistä. Miten hänen asuinpaikkansa liittyi tähän? Miten tappokirous liittyi tähän? "Mitä!?" Kuului selitystä vaativa kysymys, mutta se ei kuulunut enää kun tuo syöksyi lattialle kirousta pakoon. Pulpetti jonka taakse hän oli epätoivoisesti piiloutunut roihahti liekkeihin. Professori loitsi tainnutusloitsun miestä kohti ja perääntyi kauas tulen läheltä.

[Sylvester Kärmes]

-Varjelum! Dolohov lähetti terveisiä! Avada Kedavra! Sylvester loitsi, huusi ja vielä kerran loitsi.
- Kärmesin sukulinna on vähän parempi kuin mitätön kartanosi! Etkö prameampaa saanut rakennettua? Vai loppuivatko kaljuunat? Liitytkö UAKS.RY;hyn? Jos et niin täältä tulee kirous juta et väistä! Sylvester karjui ja rynnisti luokasta ulos. Eihän taistelu saisi rikkoa hänen tulevaa luokkaansa?

-Suunnitelma B on jo hyvässä vaiheessa! Et voi enää mitään! Kolhokallo ja Karakatus hoitavat sen! Tuletko perässä vai joko loppui rohkeus? Hä? Vai kutsutko auroorikaverisi apuun? Jos kutsut niin hänkin saa kirouksen kasvoilleen kuten sinä tulet saamaan! UAKS.RY miehittää Chateaun kunhan Evans on hoideltu. Kai pari professoria, kuraveristä, kotitonttua ja oppilasta menee samalla! Järjestämme ensikuussa joukkopaon Azkabanista! Pari ankeuttajaa ja kuolonsyöjää koululle niinhän se homma hoidetaan! Ja minä istun rehtorin penkille! Kun tein sopimuksen Ranskaa koskien Voldemortin kanssa, niin tiesin että minun tulisi aloittaa Chateausta! Sylvester huusi Blanchardille käytävältä.

[Benjamin Blanchard]

Tietenkin tuo suojautui hänen taioiltaan. Sehän oli helppoa kuin mikä. Hän lähetti toisen tainnutusloitsun vielä mutta se loppui lyhyeen. Vastaan tuleva vihreä valosuihku 'söi' hänen loitsunsa ja jatkoi matkaansa Benjaminin ohi. Benjamin alkoi vähitellen ymmärtämään kuka tuo toinen oli. Eikä hän pitänyt siitä. "Kärmesin sukulinna on vähän parempi kuin mitätön kartanosi! Etkö prameampaa saanut rakennettua?" Kärmes kysyi lapsellisesti. Professori ei oikein pitänyt vertailusta, eikä siitä että tuo oli nuuskinut hänen asioitaan. Ja mitä väliä sillä oli jos hän ei asunut palatsissa? "Vai loppuivatko kaljuunat?" Hän ivasi ja Benjamin katsoi häntä kurtistaen kulmiaan. "Miksi sinä ylipäätänsä olet niin kiinnostunut asuinpaikastani? Eihän sillä ole mitään väliä", hän sanoi ihmeissään, kummaksuen miestä jonka nimeksi muisteli Sylvester. Kyllä, sen täytyi olla se. Sylvester Kärmes, mies joka virui jonkin aikaa Azkabanissa. Ja tuo oli valitettavasti Karakatuksen isä. Molemmat olivat yhtä sekavia ja aggressiivisia.

"Liitytkö UAKS.RY;hyn? Jos et niin täältä tulee kirous juta et väistä!" Hän huusi raivoissaan Benjamin paralle. Miten joku saattoi olla noin pimahtanut? Ihan sairasta, hän ajatteli ja katsoi kuinka mies pyyhälsi ulos huoneesta. Aikoiko tuo nyt paeta? Uhkailtuaan ja loitsittuaan anteeksiantamattomia kirouksia?

"Suunnitelma B on jo hyvässä vaiheessa! Et voi enää mitään! Kolhokallo ja Karakatus hoitavat sen!" Hän huusi jotenkin mielipuolisesti. "Tuletko perässä vai joko loppui rohkeus? Hä? Vai kutsutko auroorikaverisi apuun? Jos kutsut niin hänkin saa kirouksen kasvoilleen kuten sinä tulet saamaan!" Hän huusi ivalliseen sävyyn mutta Benjamin ei välittänyt. Hänhän saisi surmansa jos menisi käytävään, siellähän oli pimeää ja kaikkea. Mieluummin hän pysyisi luokassa. "UAKS.RY miehittää Chateaun kunhan Evans on hoideltu. Kai pari professoria, kuraveristä, kotitonttua ja oppilasta menee samalla! Järjestämme ensikuussa joukkopaon..." mies puhui kovaan ääneen, ylimairealla ja muutenkin ivallisella äänellään. Benjamin kuunteli tuon puheita järkyttyneenä. Kyllähän Kärmesin suku oli sekaantunut pimeyden voimiin ja pahasti, mutta tuo oli jo täysin hullua. Uhkarohkeaa ja tyhmää! Benjamin luuli että mies olisi lopettanut puheensa, mutta ei. Se jaksoi puhua kuin raamattua lukrva pappi.

Mies käveli käytävälle ja katsoi toista miestä ärsyyntyneenä. Uhattuna ja härnättynä. "T*RPA KIINNI!" hän huusi tosissaan. Hän ei jaksanut kuunnella tuon puheita enää. "Sinulla on piirun verran valtaa ja käytät sen luullen että pystyt johonkin?" Hän sanoi nopeasti, katse Sylvesterissä. Pyörikö tuon elämä vain pimeydenvoimien ja maailmanvalloituksen ympärillä. Tajusiko hän yhtään mitä teki pojalleen kun sekoitti nuorukaisen moisiin tapahtumiin? Professori itse ei voisi kuvitella tekevänsä niin. "En ihmettele että Karakatuksella on ongelmia kun hänen isänsä on tuollainen. Sinuna jättäisin Karakatuksen pois suunnitelmistasi, sinähän pilaat lapsen elämän!" Hän syytti Sylvesteriä vakavana ja huolestuneena. Siinä oli Benjamin. Huolehtivaisena ja hyväntahtoisena itsenään. Hän oli liian lempeä ja kiltti. Ajatteli liikaa toisia ja uskoi että kaikista pahinkin saattoi olla hyvä? Kunnon opettaja olisi tainnuttanut Sylvesterin veroisen läjän jo aikoja sitten. Sylvester, kuolonsyöjänä oli Benjaminia taitavampi ja osaavampi. Olihan tuo Benjaminia vanhempikin? Mutta silti tuolla oli uskomattoman huono itsehillintä ja tuo puhui liikaa. Se oli jotenkin ärsyttävää..

//sensuroin hevosen suu sanan pienimpien lukijoiden takia. XD ihan varmuuden vuoksi lol.//

[Sylvester Kärmes]

-Neuvotko sinä minua lasten kasvatuksessa?! Karakatus on tehnyt jo kolme hirnyrkkiä ja lisää tulee! Mitä ongelmia Karakatuksella muka on? Kuten todettu me onnistumme! UAKS.RY onnistuu! Sinulla on vielä mahdollisuus liittyä voittajiin. Silloin kun Voldemort oli elossa, niin teimme sopimuksen koskien Ranskaa. Hän epäonnistui hän ei saavuttanut kuolemattomuutta. Mutta Karakatus onnistuu. Hänestä tulee uusi pimeyden lordi. UAKS.RY;n uusi johtaja. Hänellä ei koskaan ole ollut ystäviä. Eikä hän niitä varmasti saa. Sylvester sanoi ivallisesti.

-Ja mitä sinä voit muka Karakatukselle tehdä? Sylvester nauroi ja jatkoi: - Alatko hänen henkilökohtaiseksi psykiatrikseen? Ha enpä usko! Mitä sinä hänestä piittaat? Miksi välittäisit hänestä? Eikä hän ole mielisairas. Vai onko sinusta? Miten omat vanhempasi sinut kasvattivat? No Blanchard? Kerro! Oletko käynyt psykiatrikoulutuksen? Mikä on diaknoosisi? Sylvester ilkkui ivallisesti.

Sylvester napsautti sormiaan ja käytävän soihdut syttyivät. Sylvesteriä ärsytti suunnattomasti se kun joku neuvoi häntä lasten kasvatuksessa, Hän piti sauvan koholla ja odotti.

[Benjamin Blanchard]

"Neuvotko sinä minua lasten kasvatuksessa?!" Hän kysyi jotenkin ivallisesti, mutta iteliaasti. Eihän Benjaminilla ollut lapsia, mutta silti hän näytti tietävän enemmän lapsista kuin Sylvester. Professori ei vastannut miehelle mitään. Sylvester alkoi selittämään kuinka Karakatuksella oli hirnyrkkejä ja niin pois päin. Benjamin katsoi miestä tyrmistyneenä. "Ai miten niin hänellä on ongelmia?" Hän tuhahti ja katsoi miestä uskomatta korviaan. Eikö se ollut ilmiselvää? "Hän käyttää laittomia kirouksia ja satuttaa muita. Se on aikamoinen ongelma!" Professori kertoi vakavana, yrittäen saada toisen ymmärtämään asian vakavuuden.

"Kuten todettu me onnistumme! UAKS.RY onnistuu! Sinulla on vielä mahdollisuus liittyä voittajiin. Silloin kun Voldemort oli elossa, niin teimme sopimuksen koskien Ranskaa", selitti Sylvester ääni maireana mainitessaan pimeyden lordin nimen. Benjamin pudisti päätään ja katsoi miestä epäuskoisena. "En ole liittymässä mihinkään", hän sanoi pikemminkin huvittuneena kuin vakavana. Oliko hän todellakin noin tyhmä, niin pahaksi velhoksi? Yritti saada muita puolelleen uhkailemalla ja selittämällä potaskaa. Mies puhui vielä jotain pojastaan ja pimeistä suunnitelmistaan. Benjamin ei voinut muuta kuin olla hiljaa ja kuunnella.

"Ja mitä sinä voit muka Karakatukselle tehdä?" Sylvester nauroi ja jatkoi nopeasti: "Alatko hänen henkilökohtaiseksi psykiatrikseen? Ha enpä usko! Mitä sinä hänestä piittaat? Miksi välittäisit hänestä? Eikä hän ole mielisairas. Vai onko sinusta? Miten omat vanhempasi sinut kasvattivat? No Blanchard? Kerro!" Hän käski mutta Benjamin ei saanut puheenvuoroa. "Oletko käynyt psykiatrikoulutuksen? Mikä on diagnoosisi?" Mies ivasi. Professori katsoi häntä huokaisten. "Ilman psykiatrinkin koulutusta näkee että poika ei voi hyvin. Hän satuttaa muita, en voi olla piittaamaton ja antaa asian vain olla!" Benjamin selitti suht rauhallisena. "Vaikka minulla ei olekaan omia lapsia, tiedän että tuo ei ole oikea tapa kasvattaa niitä", hän sanoi hieman hiljaa, katse Sylvesterin silmissä. Mies ei ennen ollut puhunut tai maininnut yksityiselämästään tuntemattomille. Mutta Sylvester ei näyttänyt ymmärtävän mitään niin tuskin tuota kiinnostaisi Benjaminin sanat. Miksi häntä edes kiinnostaisi? Tuohan oli ihan pimahtanut ja ajatteli vain maailmanvalloitusta.

Jostain syystä vanhempi mies napsautti sormiaan saaden ne harvat soihdut sammumaan. Benjamin säpsähti hieman ja vilkaisi ympärilleen. Tuo todellakin sai soihdut sammumaan pienellä liikkeellä.. Liekehtivä ovi Benjaminin takana valaisi käytävää tarpeeksi, joten valojen menetys ei ollut niin huono juttu. Vaikka professori pelkäsi tulta suunnattomasti, ei hän aikonut liikkua kauemmas sen luota. Ja olihan ovi noin viiden metrin päästä hänestä? Hän oli täysin turvassa sen polttavilta liekeiltä, vaikka jokin pieni ääni tuon mielessä sanoi aivan toisin.