-Athelard-
Vai itsehillintää tahtoi poika hänelle opetettavan. Athelardin kasvoille nousee hitaasti mietteliäs, laskelmoiva ilme. ”Entä mitä minä hyödyn tästä?” Jatko-opiskelija kysyy. Olihan se täysin asiallinen kysymys.
Ei kai kukaan tekisi asioita, jos ei itse hyötyisi niistä jollain tavalla? Athelard katselee Kärmesiä. He olivat olleet jo varsin kauan tässä käytävällä, molempien pitäisi kiirehtiä tunneille mikäli halusivat välttää tupapisteiden menetyksen. Eikä muutenkaan ollut kovin hyvä kiinnittää huomiota norkoilemalla käytävillä.
Jatko-opiskelija vilkaisee nyt käärmettä. Se oli pysynyt hiljaa jo jonkin aikaa, mistä hän oli kiitollinen. Käärme oli kammottava, jotenkin vinksahtanut. Vaikka eipä se varmaan ollut ihmekään, jos uskoi sen sanoja. Entinen animaagi… Athelard värähti hienoisesti. Hän ei ollut koskaan opetellut animagiuden taitoja eikä kyllä ikinä haluaisikaan. Vaikka olisihan taidosta hyötyä… Siitä olisi myös suuret haitat.
Athelard kääntää katseensa pois käärmeestä, hieman pahoinvoivana, ja odottaa sen sijaan Kärmesin vastausta kysymykseensä.