Basiliskin kasvattajaksi ?

[Karakatus Kärmes]

//Tämä alue on Basiliskijuonen 1. peli alue on siis varattu Chelsealle ja Karakatukselle//
Karakatus seisoi suurehkon komeron oven edessä. Ovi oli kahden pylvään välissä, pitkän käytävän varrella. Karakatus kaivoi taskustaan rypistyneen kirjeen lukaisi sen ja laittoi sen takaisin. Hän toisti mielessään lausettta: Huijaa joku kasvattamaan basiliski. Hänen vasemman kätensä etusormi silitti oikean käden etusormessa olevan hopeisen käärmesormuksen päätä. Jotkut sanoisivat hänen turmelleen vanhan sormuksen pimeällä taikuudella, mutta hän itse tiesi että se hinta kuolemattomuudesta on maksettava. Hän tiesi että hirnyrkit oli tehtävä jos kuolemattomuuden halusi saavuttaa. Hän alkoi puhua kärmeskieltä: - Kenet suostuttelen siihen? Kuka suostuisi kasvattamaan sen? Itse sitä en voi tehdä se kuuluu suunnitelmaan.
Hänen lopetettuaan Kolhokallo vastasi: - Olenhan jo sanonut. Piileksi täällä ja vedä seuraava vastaantulija komeroon ja suostuttele.
-Entä jos tulija ei suostu? Karakatus kysyi.
-Olet hyvin suostuttelukykyinen, mutta jos se ei toimi, niin käytä komennuskirousta. Kolhokallo sanoi ja molemmat nauroivat. Karakatus tiesi että suunnitelma A epäonnistui huonon suunnittelun vuoksi. Hän uskoi että kun basiliski alkaisi tehdä tuhoaan, niin häntä kuulusteltaisiin totuusseerumilla. Mutta hän ei valehtelisi jos hän sanoisi että hän ei kasvattanut basiliskia. Sitäpaitsi jos basiliskista aiheutuva sekasorto ei riitä koulun valloittamiseen, niin hänhän voisi kärmessuuna usuttaa basiliskin muiden kimppuun. Sitäpaitsi jos Sylvester vapauduttuaan pääsisi kouluun töihin, niin M. Basil voisi opettaa "pikkubasiliskille" vähän toimintaa. M. Basilia tosin ei olisi mitenkään helppo salakuljettaa linnaan. Yllättäen suunnitelma muistui Karakatuksen mieleen. Hänen piti pysyä skarppina koko ajan. Kunpa vain seuraava tulija ei olisi opettaja ja tulijan piti tietysti olla yksin jotta Karakatus voisi vetää tuon komeroon. Karakatus katsahti taskukelloaan. Sen kultaiset kuoret kiilsivät auringonvalussa. Hän avasi sen. Kellotaulussa oli numeroiden lisäksi silmä. Karakatus hymyili. Tosin hän oli odottanut jo kolme tuntia. Hän laittoi kellon joka oli hänen kolmas hirnyrkkinsä taskuunsa. Yllättäen hän kuuli askelia. Hän tarttui jotakuta olkapäästä vetäisi tuon komeroon, sulki oven ja lukitsi sen.
-Hyvää päivää. Karakatus sanoi ja sytytty komeron katosta roikkuvan hehkulampun.

[Chelsea Crèin]

Chelsea oli käytävällä, matkalla kohti kirjastoa. Hän oli juuri päässyt viimeiseltä tunnilta, joka oli ollut yrttitietoa. Tyttö aikoi tehdä yrttitiedon esseen kirjastossa. Chelsea vihelteli kävellessään rennoin askelin. Tyttö oli vaipunut syvälle ajatuksiinsa eikä hän huomannut suuren pylvään takana seisovaa nuorukaista.

Chelsea käveli edelleen. Tytöllä oli valkoiset tennarit jalassa. Yhtäkkiä hän huomaa nauhojen olevan kummallisesti auki. Tyttö kumartuu solmimaan kengännauhat ja jatkaa kävelyä. Jos hän nyt vain katsahtaisi oikealle, hän välttäisi monet kurjuudet. Chelsea katsoo oikealle, tosin sekunnin liian myöhään.

Tyttö ei ehdi kissaa sanoa, kun kalmankalpea, hänen mielestään ällöttävän näköinen poika tarraa voimakkaasti kiinni hänen olkapäistään. Chelsea tietää parhaan puolustautumistavan. Hän sujattaa pojan huomaamatta taikasauvan farkkujen sisälle. Nyt tuo ei voisi tehdä häntä aseettomaksi. Taikasauva olisi siinä, helposti tytön napattavissa jos tarve vaatisi.

Sitä ennen hän aikoi kuitenkin selvittää mitä pojalla on mielessään. Yhtäkkiä Chelsea tajuaa päiväkirjansa olevan komeron lattialla, auki sivulta jossa lukee: Olen yllytyshullu. Tuon hän oli kirjoittanut kirjaan aikoja sitten, eikä edes muistanut merkinnän olemassaoloa.

"Hyvää päivää", poika sanoi ja Chelsea tiesi tuon olevan paljonpuhuttu Karakatus Kärmes. "Hyvää päivää Rouva Käärme", Chelsea sanoi kepeästi, tahalleen ärsyttäen.

[Karakatus Kärmes]

-Kas kas kas. Crèinin tyttö. Mikä sattuma. Karakatus sanoi todella ivallisesti. Hän poimi lattialta tytöltä pudonneen kirjan.
-Mikäs tämä on? Pudotitko pikku vihkosi? Tahdotko sen? Saat sen! Karakatus ilkkui ja paiskasi kirjan maahan. Karakatus tiesi että Crèinin tytön sukulainen opetti koulussa loitsuja. Karakatus muisti sen siitä kun joka kerta hänen saapuessaan loitsujen luokkaan hän kumautti päänsä oven yläosaan.
-Kirotut koulun ovet! Karakatus ärjäisi muiston tullessa hänen mieleensä. Mutta raivon jälkeen hänen kasvoilleen levisi jälleen ivallinen hymy.
-Minulla on sinulle pikku ehdotus. Jos et suostu niin sukulaisesi eivät näe sinua enää ikinä! Ainakaan täysjärkisenä. Karakatus sanoi ja nauroi mielipuolisesti. Hän piti sauvan koholla odottaessaan tytön vastausta.

[Chelsea Crèin]

"Kas kas, Crèinin tyttö", Karakatus sanoi ivallisesti. Chrlsea purskahti nauruun. Hänen mielestään Karakatus oli todella lapsellinen. Tyttö hymyili pojalle maireasti. Hänen erikoisalaansa oli poikien ärsyttäminen. Se oli niin hauskaa ja huvittavaa, kun katseli heidän tyrmistyneitä ilmeitään.

"Mikäs tämä on? Pudotitko pikku vihkosi? Tahdotko sen? Saat sen!" Karakatus ilkkui. Chelsea pudisti säälivästi päätään. Tuo poika ei tosiaankaan ymmärtänyt Chelsean kehonkieltä. "Ups! Olin juuri kirjoittanut sinne jotain. Tahdot varmaan lukea tekstin?" Chelsea sanoi tavallisella äänellä. Tyttö plarasi sivuja ja löysi kohdan johon oli kirjoittanut tekstin:

Tänään ei tapahtunut mitään. Nyt pääsenkin päivän aiheeseen, Karakatus Kärmesiin.

Häntä kuvaavat sanat:

Älykääpiö, idiootti, tyhmä, ääliö, Voldemortin hännystelijä, ylimielinen porsas, pukeutuu kuin 300 kg painava sohvaperuna, näyttää ihan oikeasti mielisairaalta, valkoihoinen, läskiporsas, pulu, kiukkupussi, lapsellinen typerys, vammainen.

Hän antoi kirjan Karakatukselle ja hymyili ivallisesti odottaen pojan reaktiota. Todellisuudessa hän oli luonut tekstin vasta hetki sitten, tosin ajatuksen voimalla. Tosin sitähän ei pojan tarvinnut tietää. Chelsea suojasi mielensä nopeasti okklumeuksella.

"Minulla on sinulle pikku ehdotus. Jos et suostu, niin sukulaisesi eivät näe sinua enää ikinä! Ainakaan täysijärkisenä", Karakatus sanoi ja nauroi mielipuolisesti. Tuo kohotti sauvansa. "Istutaampa keskustelemaan ehdotuksestasi" Chelsea sanoi hymyillen maireasti, hän itse istui siististi pienelle jakkaralle. Hän osoitti Karakatukselle neljän metrin päässä olevaa homeista nojatuolia.

"Nyt pääsee ainakin kuningas valtaistuimelleen", tyttö hymyili pilkallisesti. "Kerro ehdotuksesi niin pääsen eroon haisevasta jalkarätistä", tyttö virnisti osoittaen Karakatusta.

[Karakatus Kärmes]

-En tahdo lukea typerää vihkoasi! Sanoitko sinä minua jalkarätiksi! Avada Ke.. Ei ei nyt! Hillitse itsesi! Et menetä tilaisuutta! Kyllä niin temme. En tahdo istua! Mielummin seison! Ja.. Missä sauvasi on?! Anna se kiltisti minulle niin ketään ei satu. Vai sattuuko! Ehkä sinua! Karakatus huusi ja nauroi taas kuin mielisairaalasta karannut. Hän jatkoi:- Oletko ikinä halunnut alistaa toiset valtasi alle? Olla koulua hallitseva tyranni? Minun ehdotukseni avulla sinä voit hallita. Karakatuksen valkea käsi silitti hopeasormuksen päätä. Sormuksen smaragdiset silmät kiiluivat samalla tavalla kuin Karakatuksen omat. Karakatus näytti siltä kuin hän räjähtäisi sisällään kihisevästä raivosta hänen kasvoillaan kuitenkin loisti teennäinen hymy.

[Chelsea Crèin]

Karakatus papatti jotain soopaa itsehillinnästään ja meinasi iskeä tyttöä kohti tappokirouksen. Chelsea ei ollut lainkaan huolestunut siitä, etteikö osaisi puolustautua anteeksi antamattomilta kirouksilta. Kyllä hän osasi. Ja mainiosti sittenkin. Hän osasi loitsia monta vahvaa suojaloitsua. Niiden läpi ei pääsisi tappokirouskaan. Ja taikasauva oli piilossa, joten Karakatus luuli hänen olevan aseeton.

Chelsea pyöritti päätään Karakatuksen vaatimukselle, että hänen täytyisi luovuttaa sauva tuolle. "Valitettavasti se onnistuu vain ja ainoastaan, jos käyn hakemassa sauvani Serdaiglejen oleskeluhuoneesta. Lainasin sen bestikselleni", tyttö kertoi esittäen olevansa pahoillaan. Hän hymyili pojalle säälivästi.

"Oletko ikinä halunnut alistaa toiset valtasi alle? Olla koulua hallitseva tyranni? Minun ehdotukseni avulla sinä voit hallita", Karakatus kyseli. Chelsea hymyili tietäväisesti, nuolaisi huuliaan ja katseli poikaa, kuin tämä olisi ollut hiekanmuruisen arvoinen. Katse oli läpitunkeva ja intensiivinen, tietävä ja tutkiva. Yleensä katse sai ihmiset haukkomaan henkeään. Sitä tyttö ei odottanut Karakatukselta. Tuo oli liian sairas pystyäkseen siihen.

"Onko sinulla vielä kuuloaisti tallella? Kerrot ehdotuksesi, minä joko suostun tai sitten en ja häivyn. Sinulla on kymmenen sekuntia aikaa aloittaa ehdotuksen kertominen!" Chelsea komensi tuhahtaen närkästyneesti. Hän oli kyllästynyt tuon mielisairaan idiootin uhkailuihin.

[Karakatus Kärmes]

-Oih. Sinä et määräile minua. Niin ehdotukseni. Haluan kuulla sen! Ole hiljaa! Minä olen meistä älykkäämpi! Olet ilkeä! Enhän ole! Olen vain meidän aivomme! Niin ehdotukseni. Kasvata basiliski! Kasvata basiliski! Karaktus sanoi. Karakatus toden totta riiteli itsensä kanssa. Karakatus katsahti Chelseaan odottavasti. Karakatus tarvitsisi ehkä psykiatria ennenkuin hänestä tulisi hullu. Ehkäpä ehkäpä.

Karakatus käänti tuijottamaan nurkaan. Nurkassa vipelsi pieni valkea hiiri.
-Avada Kedavra! Karakatus karjaisi ja alkoi nauraa. Tuon loitsun tekeminen huvitti häntä. Se rauhoitti. Karakatus kääntyi taas Chelseaan päin. Naama aivan peruslukemilla. Kuin he keskustelisivat juuri päivän säästä. Karakatu leikitteli sauvallaan. Hän naurahti kolkosti.

[Chelsea Crèin]

Karakatus näytti täysin järkensä menettäneeltä, kun tämä alkoi riidellä itsensä kanssa. Chelsea hymyili pojalle säälivästi. Tuolla ei tosiaankaan ollut päässään järjen hiventä. Minkälainen ihminen riitelee itsensä kanssa? Vain idiootti. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Ja miksi tuon piti tehdä sitä ääneen?

Karakatus hoksasi nurkassa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Chelseakin katsoi sinne ja näki pienen valkoisen hiiren. Karakatus katseli ilmeisesti samaa. Tytöstä hiiri oli aika söpö. "Avadra Kedavra!" Poika karjui ja nauroi mielipuolisesti. Chelsea säpsähti kovaa ääntä, ei itse loitsua. Vaikka tyttö ei sitä myöntänytkään, hänkin oli käyttänyt kaikkia anteeksiantamattomia kirouksia.

Yhtäkkiä tyttö tajusi Karakatuksen kertoneen ehdotuksensa jo. Hänen olisi kasvatettava basiliski ja annettava se pojalle. "Kun olen kasvattanut sen käärmepahasen, niin annan sen sinulle. Lähetän pöllön, kun olen kasvattanut sen", Chelsea lausui tyynesti, itsevarmana ja rauhallisena. Mitä vaaarallista pienessä basiliskissa olisi? Ei yhtään mitään.

[Karakatus Kärmes]

-Kyllä. Kyllä. Mutta ei niin saa tehdä! Sinä häivyt! Karakatus sanoi ja huusi itselleen. Hän pyöräytti päätään. Hänen niskastaan kuului kova rusahdus. Hänen silmiensä mustuaiset olivat kavennet viiruiksi. Hänen silmistään oli kadonnut värikalvo näkyvistä. Hänen silmänsä olivat käärmemäisemmät kuin koskaan. Hän katsahti Chelseaan hyväksyvästi.
-Juuri niin. Karakatus sanoi.

Karakatus lipoi kieltään. Miten ääliö hän oli ollut. Ei ollut peittänyt piirtoa, käytti kirouksia toisten nähdessä piti olla laskelmoiva. Eikä saanut välittää. Hänen oli aloitettava vaihe C. Suunnitelma B;n vaihe C. Tärkeä vaihe. Hän havahtui mietteistään hetkeksi. Hänen täytyi tarkistaa Crèinin tytöltä yksi asia.
-Suostuitko? Tiedän kuka sen teki jos professorit saavat tietää. Hän sanoi ja hänen värikalvottomien silmiensä mustuaiset kaventuivat jälleen viiruiksi. Hän katsoi Chelseaa suoraan silmiin.

[Chelsea Crèin]

"Juuri niin", Karakatus vastasi Chelsealle katsahtaen tätä hyväksyvästi. Tosin tätä ennen poika oli jälleen kerran riidellyt itsensä kanssa. Siitä tyttö ei jaksanut välittää. Hän ei edelleenkään ymmärtänyt mitä järkeä oli itsensä kanssa riitelystä.

"Suostuitko? Tiedän kuka sen teki jos professorit saavat tietää", Karakatus puhui. Tuo katsoi Chelseaa silmiin. Siitä tyttö ei pitänyt. "Totta kai suostun", Chelsea tokaisi välinpitämättömästi, "Mutta ennen kuin juhlit, asetan sopimuksellemme rajat, joita ei voi rikkoa". Tyttö hymyili ylimielisesti. Olipa poika höperö. Luuli Chelsean luottavan siihen, ettei tuo kertoisi asiasta tilaisuuden tullen rehtorille.

"Minä suostun ehditukseesi, joten sinä suostut myös minun ehdotukseeni", tyttö kierteli varsinaista tavoitettaan varsin viekkaasti. Hän käveli pehmeästi Karakatuksen eteen, pelkäämättä. Hän ei ollut lainkaan epävarma.

"Mia", Chelsea kutsui melkein kuiskaten. Ja kuten Chelsea tietysti halusikin, komeron ovi avautui ja sisään astui mustahiuksinen kuvankaunis tyttö, Chelsean paras ystävä, Mia Sebles. "Saanko esitellä, rikkumattoman valamme sitoja, Mia Sebles ja valan toinen osapuoli, Karakatus Kärmes", Chelsea puhui tyynesti.

"Oletko valmis suostumaan jokaiseen ehtooni?" Chelsea kysyi Karkatusilta hymyillen ivallisesti, "Tiedät kai, että ehdot rikkoessasi kuolet", tyttö kuiskasi edelleen ivallisesti. Chelsealla ei ollut aikomustakaan suostua basiliskin kasvattamiseen, jos Karakatus ei suostuisi vannomaan rikkumatonta valaa. Tyttö johti ottelua 1-0, tai niin hän ainakin luuli.