Kirjoittaja Chelsea Crèin » 26 Loka 2014, 15:09
"Hah, tietysti suostun", Karakatus nauroi. Chelsean päässä palaset loksahtivat paikoilleen. Kukaan ei voisi olla noin iloinen rikkumattomasta valasta. Paitsi ne jotka olivat kuolemattomia. Mutta Karakatus menettäisi ruumiinsa. Hehheh.
"Noudatatko itse minun ehtojani? Vai kaduttaako jo? Tiedätkö edes miten se pikkuluikero kasvatetaan? Ja pidakin huoli ettei säälittävä pikku ystäväsi kantele!" Karakatus rähjäsi. Chelsea hymyili säälivästi. Olipa poika typerä. Poika ojensi kätensä ja Chelsea tarttui siihen. Pojan käsi tuntui varsin kylmältä tytön tulikuumaa kättä vasten. "Karakatus, tiedän salaisuutesi. Jos kerrot, menetät ruumiisi. Minä pidän huolen ettei kukaan kykene auttamaan sinua", tyttö kuiskasi silkinpehmeällä äänellä. Ilma tuntui räjähdysherkältä.
"Mia, ota sauvani ja lausu aloitusloitsu", Chelsea komensi tyynesti. Tytön paras kaveri nappasi Chelsean sauvan ja loihti sanomattoman taian. Ensimmäiset palavat kettingit kietoutuivat Karakatuksen ja Chelsean yhteenliitettyjen käsien ympärille. He olivat nyt sidottuja lupauksiin.
Chelsea ryki. "Lupaatko sinä Karakatus Kärmes, että et hiiskahdakaan tästä kenellekään joka ei nyt ole paikalla?" Mia odotti Karakatuksen vastausta. Kun poika oli vastannut, tuo loihti seuraavat kahleet käsien ympärille.
Chelsea Crèin (12): Serdaiglen 2.-luokkalainen oppilas ja huispaaja. Ilkeä, ärsyttävä, älykäs ja huomiota rakastava tyttö