Arvaamaton kohtaaminen

Lukuvuoden 2014-15 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Athelard J. Gryan » 04 Loka 2014, 17:21

Alkutiedot:
Roolipelin nimi: Arvamaton kohtaaminen
Alkoi: 4. lokakuuta, 2014
Roolipelissä mukana: Athelard J. Gryan ja Lloyd Frankowski. Muita ei tällä kertaa oteta!
Juoni lyhyesti: Lloyd joutuu eksyksiin, huomaa mielenkiintoisen portaikon ja päättää lähteä katsomaan mihin ne johtavat. Törmää Athelardiin, joka on tekemässä omiaan. Juttelua, salaperäisyyttä. Kaksikon ensimmäinen, vaan eipä välttämättä viimeinen kohtaaminen.
Paikka ja aika: Pöllölä, iltapäivä

-Athelard-

Mies istui polvillaan pienessä takahuoneessa, Pöllölässä. Huone oli inhottava. Jatkuvat pöllövanat sisään ja ulos olivat saaneet aikaan sen, että lattia oli täynnä moskaa jonka alkuperää herra ei tahtonut ajatella. Lisäksi huoneen kolmessa ikkunassa ei ollut laseja, ei tietenkään. Joten kylmä, inhottava tuuli pääsi varsin loistavasti viuhumaan sisään ja jäätämään epäonniset.
Miksi hän olikaan valinnut tällaisen paikan? Siksikö että ankea paikka ei houkutellut ketään muita? Siksikö, että hän halusi olla rauhassa? Mutta ei kukaan halunnut saada kuolemantautia… Jatko-opiskelijaa näyttelevä mies vetää tiukemmin oppilas-asuunsa kuuluvan viitan ympärilleen ja hytisee, koettaen keskittyä siihen mitä oli tekemässä. Se vain oli niin kamalan vaikeaa.
Liekki Athelardin edessä lepatti ja välkkyi, se oli vaarassa sammua minä hetkenä hyvänsä. Pään päältä kiisi jälleen yksi niistä inhottavista lentävistä karvakasoista tuomaan viestiä jollekulle onnekkaalle.
”Lordi, suokaa minulle onnistuminen. Täällä koulussa on monia oppilaita. Monella heistä on mahdollisuudet kuolonsyöjäksi. Kuraveriset on hävitettävä keskuudestamme!” Athelardin hieman kimakka ääni kohoaa loppua kohden. Hän oli saapunut tänne oikeastaan oman rauhan toiveessa, tarkoituksenaan raportoida herralleen, sekä pyytää tuolta apua. Tietenkään Pimeyden Lordi ei todellisuudessa kuullut häntä, mutta eihän se haitannut. Riitti, että kuuli itse sanansa, tiesi uskovansa herransa voittoon. Vielä jonakin päivänä velhomaailma olisi heidän hallussaan!
Yhtäkkiä äkillinen tuulenpuuska puhaltaa kynttilän sammuksiin, ja jättää miehen istumaan polvilleen kylmälle lattialle, lähestulkoon pimeässä. Olihan jo iltapäivä, ja syksyllä päivät pimenivät nopeasti.
Athelard sulki silmänsä ja keskittyi. Hän saattoi kuulla ikkunoiden kautta kaukaa alhaalta, pihamaalta kantautuvia oppilaiden ääniä. Iloista huutoa, mutta se tuli kovin kaukaa, kuin toisesta maailmasta. Taikakoulu Chateau… Valmistaudu!
Hahmojani ovat Athelard J. Gryan, kuolonsyöjä ja yksi Chateaun jatko-opiskelijoista, sekä keittäjätär ja tarjoilijatar Annie Djejúblan, joka asuu pääsääntöisesti Poudlardinessa. Declan Halliwell, vampyyri on uusin tulokkaani Athelard on jatko-opiskelijoiden tuutori, joten jos on kysyttävää/tarvitset apua, ota ihmeessä yhteyttä! Vastaan parhaani mukaan!
Athelard J. Gryan
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 238
Liittynyt: 02 Loka 2014, 21:57
Tupa: Cerfeur

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 05 Loka 2014, 13:11

Syksy oli tosiaan saapunut ja se ei ollut niinkään mieleeni. En ensinnäkään pystynyt käyttämään niin hyvin lyhythihaisia ja pöllöni ei ollut vielä palannut Isosta-Britanniasta jonne sen lähetin viikkoja sitten ennen koulun alkua. Koulusta olin muodostanut ihan positiivisen mielikuvan, vaikka en osannutkaan erityisen hyvin yksin kävellä pystyin yleensä tuppautumaan suurempaan porukkaan, joista ainakin pari aina tiesi mihin suuntaan kuului mennä.

Tänään oli toisin, olin toki päässyt nauttimaan muiden seurasta onnekseni aamulla, mutta kävellessäni osittain kolkoilta näyttäviä käytäviä pitkin en enää ollut nähnyt pariin toviin yhtäänkään ristin sielua. Kun olin lähtenyt tutkiskelemaan linnaa, aurinkokin oli vielä paistanut heikosti, mutta se näytti jo hävinneen pilvien taakse, päättelin haroessani otsatukkaani katsellessani käytävän ainoasta ikkunasta ulos.

Jatkoin matkaani ihmeissäni ja aprikoin mielessäni, että olinko mennyt johonkin koulun kiellettyyn siipeen vai miksi en ollut nähnyt ketään tai mitään muuta kuin käytäviä käytävien perään, kääntyessäni taas oikealle. Tällä kertaa näköpiiriini ilmestyi muutakin kuin vain tyhjä käytävä, portaikko ja en voinut olla virnistämättä tälle vaihtelulle.

Portaikko oletetusti johti johonkin, ehkä torniin, mutten tosiaankaan tiennyt mihin niistä. Haroin otsahiukseni pois tieltä toistamiseen ja astelin portaita ylöspäin varoen astumatta harhaan. En voinut olla kuulematta portaiden yläpäästä kuuluvia ääniä, vaimeita ja vuoroin hivenen heleitä, joten katsoin parhaaksi piilottaa sauvani koulupukuni syvyyksiin. En halunnut turmella tornissa olevan mahdollista mielikuvaa taidokkaasta serpentard – oppilaasta, jota en itse oikein edustanut ainakaan loitsujen osalta.

Hivenen kumarassa asennossa yritin pimeydestä huolimatta ketterästi astua sisälle tornin huoneeseen, pysähtyen tosin sen jälkeen kun olin ottanut pari askelta. Sauvani piilottaminen oli sittenkin ollut huono veto, sillä kuka tahansa, joka oli tässä tornissa kanssani, ei ollut vaivautunut näemmä sytyttämään minkäänlaista valoa. Kylmä tuuli tuntui vinkuvan korvissani ja työntyvän läpi koulupukuni, astellessani taas sokeasti edes takaisin aiheuttaen enemmän melua kuin olin toivonut, jokin tuntui lehahtavan pääni ylitse ja kompastuin johonkin maassa olevaan lentäen sitten epämieluisasti naama edellä lattiaan, joka tuntui olevan myös niin epäsiisti kuin portaikkokin oli näyttänyt hetki sitten.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Athelard J. Gryan » 06 Loka 2014, 16:40

-Athelard-

Äkkiä kuului jälleen ääniä, mutta tällä kertaa paljon lähempää. Kuinka se oli mahdollista? Ellei joku sitten ollut noussut portaita pitkin ylös, ja ollut nyt samassa huoneessa hänen kanssaan. Mutta miksi joku lähtisi tunneilta, ja vaeltaisi epämiellyttävään torniin?
Kuka se mahtoi olla, ja millä asioilla? Jatko-opiskelija pystyi täysin paikoillaan, tuijottaen pimeässä eteensä vaikkei voinut nähdäkään kuin hämärästi kiviset seinät, odottaen. Hän oli tottunut odottamiseen, vaikka se tuntuikin välillä sietämättömältä. Varsinkin kun ei tiennyt ketä, tai mitä odottaa…

Hitaasti ja ääntäkään päästämättä Athelard vetää sauvansa esiin, hän olisi valmiina. Torniin saapunut kutsumaton vieras ei näytä tietävän jatko-opiskelijan paikallaolosta, siltä ainakin vaikutti. Tuo nimittäin piti varsin paljon melua, eikä sellaista pitänyt kukaan, joka olisi halunnut yllättää jonkun. Ilkeä hymy kohoaa miehen huulille kun tuo kuulee häiritsijän astelevan lähemmäs
Kaikesta päätellen täällä oli tuolle liian pimeää nähdäkseen, ja Athelard käyttäisi sitä hyväkseen. Hiljaa Athelard ojentaa jalkansa eteenpäin, pidellen sitä hieman kylmän lattian yläpuolella. Oh, loistavaa. Ja siinä tuo tunkeilija kaatuikin, vain hieman mustempi läikkä hämärässä huoneessa. Nyt olisi aika saada selville kuka tuo oikein oli, ja millä asioilla.
Ennen kuin tunkeilija ehtisi vetää omaa sauvaansa esiin, Athelard nousee, pyörähtää ympäri, ja sähähtää valotaian. ”Valois!” Pieni, hätkähdyttävän kirkas liekki syttyy säkenöimään muuten pimeässä huoneessa Athelardin sauvankärjestä, jonka tuo työntää aivan kutsumattoman tunkeilijan naaman eteen.

”Liikkumatta!” Athelard sähisee tunkeilijalle, nähden tuon kasvot varsin hyvin kirkkaassa valossa. Harmi vain ettei tainnut poikanen nähdä valon toiselle puolelle juuri muuta kuin epäselvän hahmon ääriviivat, niin tuppasi yleensä käymään jos osoiteltiin kirkkaalla valolla silmiin.
Tunkeilija oli nuori, ja kantoi oppilaan kaapua. Serpentardista… Mutta kuka? Ja miksi tuo oli tänne tullut? Millä asioilla? Vasta nyt Athelard huomaa käärityt hihansuunsa, ja vetää ne toisella kädellään alas, toisella yhä osoittaen poikaa.
Eihän tuon sopinut nähdä salaisuuksia.
Hahmojani ovat Athelard J. Gryan, kuolonsyöjä ja yksi Chateaun jatko-opiskelijoista, sekä keittäjätär ja tarjoilijatar Annie Djejúblan, joka asuu pääsääntöisesti Poudlardinessa. Declan Halliwell, vampyyri on uusin tulokkaani Athelard on jatko-opiskelijoiden tuutori, joten jos on kysyttävää/tarvitset apua, ota ihmeessä yhteyttä! Vastaan parhaani mukaan!
Athelard J. Gryan
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 238
Liittynyt: 02 Loka 2014, 21:57
Tupa: Cerfeur

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 07 Loka 2014, 20:10

Hapuillessani matkaani eteenpäin miettien kuka kumma täällä ylhäällä oli pimeässä, havaitsin jonkun ilmestyvän eteeni samalla kun kaaduin eteenpäin epäpuhtaalle lattialle. Eikä kestänyt kauan kun jo kuulin sähähdyksen ja valo syttyi sauvaan pienentyneen näköpiirini sisällä.

Katuessani sitä että olin piilottanut sauvani koulupukuni hihaan, jota yritin maata vasten nostaa huomaamattomasti samalla, huusi toinen tornissa oleva henkilö käskyn olla liikkumatta. Kuvitteliko hän oikeasti, että yrittäisin, jonkin verran pimeässä, tehdä suurta vastarintaa maatessani lattialla.

Se ettei ääni ollut minulle tuttu oli vähäisempiä murheitani, sillä epäilin että pääsisin itse puhumalla pois tästä tilanteesta, jossa toinen osapuoli oli alussa törkätä sauvallansa toista silmään muuten pilkkopimeässä tornissa. Tornissa ollut henkilö tuntui perääntyvän pari askelta tai ainakin valo tuntui loittonevan ja yritin parhaani mukaan saada koulukaapuni hihaa hinkattua ylöspäin samalla kun kurottelin saman käden sormillani taikasauvaani, joka oli tosin aika pitkä.

”Ettenkö vain saisi myöskään liikuttaa huuliani?” lausuin kysymykseni sarkastisesti, jonka sekainen mieleni pakotti minut esittämään tässä tilanteessa. Ei varmaankaan ollut ihan soveliasta asettua poikkiteloin, mutta mitä nyt pystyisin tekemään, kun en edes toisten käskyjä noudattaen saanut asettua parempaan asentoon. Aika epätoivoisesta tilanteesta huolimatta yritin pysyä rauhallisena oman turvallisuuden ja sauvanikin puolesta, sillä olen kuullut sen reagoivan vahvasi erilaisiin tuntemuksiin. Irvistin jalkani aika tuoreen ja syvän haavan vaikutuksen alaisena, ei ollut paras tapa antaa sen parantua kolauttamalla se heti samana päivänä lattian epätasaisuuksiin.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Athelard J. Gryan » 11 Loka 2014, 19:40

-Athelard-

Athelard huokaisee ja mulkaisee ärtyneenä poikaa vaikka tietääkin ettei tuo sitä näe. ”Hyvä on sitten. Nouse ylös, mutta liiku hitaasti. Ja sitä sauvaa ei kannata edes yrittää ottaa esiin.” Athelard puhuu nopeasti ja käskevästi, tyyliin jonka tiesi pelottavan useimpia.
Kuvitteliko oppilas tosiaan ettei hän nähnyt kuinka tuo koetti saada taikasauvaansa esille? Mukamas mahdollisimman huomaamattomasti? Athelard vetää sauvansa hieman kauemmas toisen kasvoista ja hymyilee, pitäen sen silti edelleen varsin uhkaavassa asennossa.
Athelard astahtaa askeleen kauemmas, varoen itsekin kaatumasta pimeässä ja inhottavassa tornissa. Pöllöjen aavemaiset kiljahdukset kajahtelivat katosta.

/Sori lyhyys mutta ei oikeen keksi mitään.
Hahmojani ovat Athelard J. Gryan, kuolonsyöjä ja yksi Chateaun jatko-opiskelijoista, sekä keittäjätär ja tarjoilijatar Annie Djejúblan, joka asuu pääsääntöisesti Poudlardinessa. Declan Halliwell, vampyyri on uusin tulokkaani Athelard on jatko-opiskelijoiden tuutori, joten jos on kysyttävää/tarvitset apua, ota ihmeessä yhteyttä! Vastaan parhaani mukaan!
Athelard J. Gryan
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 238
Liittynyt: 02 Loka 2014, 21:57
Tupa: Cerfeur

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 15 Loka 2014, 16:44

Kuulosti siltä kuin joku olisi huokaissut, mutta ei kai täällä nyt ollut kolmatta henkilöä vai oliko. Minun pähkäillessä kuumeisesti sitä, toinen henkilö myöntyi suostumukseeni, mutta kertoi, ettei minun kannattanut ottaa sauvaani edes esille, käskevään sävyyn. En kuitenkaan voinut olla virnistämättä itsekseni, sillä tuntui siltä kuin osani oli parantunut ainakin hitusen, en enää ollut se osapuoli joka makoili epäsiistillä lattialla vaan se toinen, joka myös seisoo, miltei tasavertaisena.

Toinen sitten veti sauvaansa hivenen poispäin kasvoistani ja yritin sitten ketterästi kääntyä parempaan asentoon ennen kuin nousin hitaasti seisomaan suoraan keskelle pimeyttä, joka vaikutti vielä pisteliäämmältä, kun toinen henkilö oli osoittanut minua valolla silmääni saaden kaiken muun sumentumaan.

”Missä me oikein olemme?” kysyin toiselta, mutta heti perään sain vastauksen itse selville. Tuuli näytti puhaltavan sisälle tornin aukoista ja taas jokin hahmo liisi ohitseni kuullessani kiljahduksia ja huhuiluja. ”Pöllölässä olettaisin,” vastasin haroessani pimeässä otsahiuksiani paremmin, pyyhkien sitten vapaalla kämmenelläni suurimmat liat pois kaavustani.

”Mitä te ylipäätänsä teitte täällä yksin pimeässä?” tiedustelin toiselta mahdollisimman kohteliaasti, jättäen kuitenkin alkuperäisen kysymykseni loppuosani omaan tietooni. Ei ehkä ollut parasta piikitellä toista tai nauraa tuolle mielikuvalle, joka oli juuri noussut tietoisuuteeni, joten tyydyin vain seisoskelemaan siinä, varmana siitä, että olimme sittenkin ainoat tornissa olevat velhot.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Athelard J. Gryan » 24 Loka 2014, 19:00

-Athelard-

Kuolonsyöjä katselee huvittuneena kuinka poika kompuroi pystyyn nähtävästi paljoa ympäristöstä erottamatta. Tuo avaa suunsa ja puhuu, mutta Athelard ei ennätä vastata ennekuin toinen vastaakin jo itse itselleen.
Hmph. Mitäköhän järkeä sellaisessa oli? Tosin ainahan oli mahdollisuus että tuo oli hullu, miksi muutenkaan täällä olisi?

Sitten Athelardin ajatukset keskeytyvät ja tuo vilkaisee ärtyneenä poikaa vaikkei toinen sitä varmaan nähnytkään. Tämän pimeyden takia. ”Suunnittelin maailmanvalloitusta. Vai mitä oikein kuvittelit?” Athelard tokaisee ärtyneenä, luottaen siihen ettei tuo typerys uskoisi hänen sanoihinsa. Eiväthän he koskaan uskoneet. Totuus kun oli kummallinen asia.

Athelard hymyilee ilkeästi, ja suuntaa valon maahanpäin, niin että toisen silmät voisivat tottua hämärään. Eihän nyt liian ilkeitä saatu olla, oli pelkästään kohteliasta näyttää kenen kanssa puhuttiin. Eikö niin? Sitähän kutsuttiin kohteliaaksi vuorovaikutukseksi.

/Okei, tää oli nyt kyl jotain nii weirdiä… En tiedä mitä mun pääs liikkuu xD Lol
Hahmojani ovat Athelard J. Gryan, kuolonsyöjä ja yksi Chateaun jatko-opiskelijoista, sekä keittäjätär ja tarjoilijatar Annie Djejúblan, joka asuu pääsääntöisesti Poudlardinessa. Declan Halliwell, vampyyri on uusin tulokkaani Athelard on jatko-opiskelijoiden tuutori, joten jos on kysyttävää/tarvitset apua, ota ihmeessä yhteyttä! Vastaan parhaani mukaan!
Athelard J. Gryan
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 238
Liittynyt: 02 Loka 2014, 21:57
Tupa: Cerfeur

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 25 Loka 2014, 13:49

”Mitä te ylipäätänsä teitte täällä yksin pimeässä?” kysyin toiselta mahdollisimman kohteliaasti, silmäillen sakeaan pimeyteen, jossa uskoin toisen seisovan valosta päätellen. ”Suunnittelen maailmanvalloitusta. Vai mitä oikein kuvittelet?” miehen ääni vastasi ja en ollut varma, että oliko tuo ärtymys, jonka havaitsin ihan aitoa vai ei.

Sen minkä kuvittelin hänen tekevän täällä, oli mielestäni parempi pysyä mieleni sisällä, sillä koin ettei toista sopinut ärsyttää sen enempää. Havaitsin tosin ilokseni että hän laski sauvansa alemmas maata kohti, niin etten olisi täysin avuton tornissa ja yritin räpytellä silmiäni nopeasti, jotta ehtisin tottua pimeyteen ennen kuin toinen ehtisi muuttaa mieltään.

Maailmanvalloituksen suunnittelu pimeässä pöllölässä kuulosti aika absurdilta idealta ja en ollut aivan varma siitä, että oliko hän järjissään vai ei. En tahtonut antaa sen häiritä mieltäni sen enempää, kun silmäni olivat tottuneet pimeyteen hivenen paremmin. Toinen henkilö näytti olevan minua aavistuksen verran pidempi, muttei näyttänyt erityisen lihaksikkaalta, mutta hänellä oli sauva ja minulla ei, joten väkivaltainen strategia olisi turha, enkä ollut varma olisinko edes hankala vastus tämän yhden jalkani kanssa. Haroin tahtomattani taas otsahiuksiani edes takaisin, pähkäillen mitä voisin seuraavaksi tehdä.

Minulla ei ollut erityistä syytäkään edes miksi olin tullut tänne, joten en voisi jatkaa keskustelua niin leppoisalla teemalla. Kun en mitään muutakaan keksinyt, niin päätin olla vain olla kohtelias ja esitellä itseni, mitä muuta minun sopi tehdä, en kokenut nopean äkkilähdön kuuluvan mahdollisuuksiini.

”Kas en ole vielä esitellyt itseäni teille,” aloitin pahoittelevaan sävyyn. No en tietenkään ollut, sillä se ei tule heti ensimmäiseksi mieleen, kun toinen on sörkkimässä sauvalla silmään, arvostelin sanojani mielessäni. ”Olen Lloyd Frankowski, mutta kutsukaa te toki minua Frankowskiksi ”, jatkoin mekaanisesti ajattelematta sen erityisemmin, että haluaisiko toinen velho edes kutsua minua etunimellä vai ei, ottaen samalla pari askelta lähemmäs tarjotakseni toista kättäni kättelyä varten.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Athelard J. Gryan » 01 Marras 2014, 18:26

-Athelard-

Jatko-opiskelija tuijotti toista niin hyvin kuin vain hämäryydessä saattoi, koittaen päätellä mitä toisen mielessä tapahtui. Kauan he kumpikin olivat hiljaa, ääniä päästelivät ainoastaan pöllöt, joita Athelard katseli hitusen hermostuneena. Ei olisi ensimmäinen kerta kun joku niistä paholaisista kakkaisi yli lentäessään… Tai jotain vielä pahempaa… Athelard siirsi katseensa takaisin oppilaaseen. Tuo oli keskeyttänyt hänen ajatuksensa, alkanut pahoittelevasti jotain sopertelemaan.

Tai niin Athelard ainakin asian näki. ”Lloyd, siis.” Athelard murahti jonkun ajan kuluttua, kun toinen oli esitellyt itsensä. Hänellä ei ollut mitään aikomusta tarttua käteen joka ojentautui vaarallisesti kohti, ja niinpä jatko-opiskelija kohottaa jälleen sauvansa, antaen sen kirkkaan valon osua toista silmiin. ”Miksi olet täällä… Lloyd?” Athelard kysyy, äänensävy jossain riemastuneen ja ilkeän välimailla, ääntäen huolellisesti toisen nimen.
Toki hän oli tajunnut toisen mieltymyksen tulla kutsutuksi sukunimellään, niin automaattisesti ja ilmeisen ajattelematta toinen oli sen suustaan päästänyt. Ja myös siksi Athelard tulisi kutsumaan häntä etunimellä.
Jatko-opiskelija odotti vastausta, sauvankärki uhkaavasti toisen kasvojen edessä heiluen.
Hahmojani ovat Athelard J. Gryan, kuolonsyöjä ja yksi Chateaun jatko-opiskelijoista, sekä keittäjätär ja tarjoilijatar Annie Djejúblan, joka asuu pääsääntöisesti Poudlardinessa. Declan Halliwell, vampyyri on uusin tulokkaani Athelard on jatko-opiskelijoiden tuutori, joten jos on kysyttävää/tarvitset apua, ota ihmeessä yhteyttä! Vastaan parhaani mukaan!
Athelard J. Gryan
Jatko-opiskelija
 
Viestit: 238
Liittynyt: 02 Loka 2014, 21:57
Tupa: Cerfeur

Re: Arvaamaton kohtaaminen

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 06 Marras 2014, 19:37

Esittäydyttyäni itseni en saanutkaan kohteliasta vastausta toiselta velholta, mistä olisi käynyt ilmi hänen nimensä, kuten olin odottanut vaan murahduksen. Murahdus vahvisti mielessäni käynyttä ajatusta siitä, että toisen täytyi olla ainakin hivenen vajaamielinen tai hullu, en vain osannut päättää kumpi pitäisi paikkansa.

Toinen sanoi tulleensa tänne suunnittelemaan maailmanvalloitusta, ei tiennyt hyvistä tavoista mitään eikä tiedä miten toimia, kun toinen ojentaa kätensä. Harmi ettei Magenta tai kukaan toinen ollut lähempänä, tai en ainakaan kuullut mitään muuta kuin pöllöjen huhuilun tuulen kuiskeen yli, he olisivat voineet päätellä mitä kyseinen velho saattaisi sairastaa tai ainakin epäillä jotain.

”Miksi olet täällä… Lloyd?” toinen kysyy lausuen huolellisesti etunimeni osoittaen taas vaihteen vuoksi sauvalla kasvojani kohti. Suljin silmäni ihan vain omien silmieni näkökyvyn takia ja olinhan jo nähnyt tarpeeksi tästä tornista. En voinut olla silti irvistämättä kuullessani etunimeni, mutten nyt voinut alkaa syyttämään toista heikkomielestä ihmistä sen käytöstä vaan pikemminkin kehua hyvästä lausumisesta, oliko toisella velholla jonkinlaisia puhumiseen liittyviä ongelmia kaiken lisäksi.

”Te kerroitte suunnitelleen täällä maailmanvalloitusta”, vastasin tavallista hitaammin painottaen viimeistä sanaa oikein kunnolla, jotta sauvalla osoitteleva mies sen varmasti ymmärsi. ”Joten miksen… voisi väittää”, jatkoin hitaasti yrittäen valikoida helposti ymmärrettäviä sanoja. ”Tulleeni tänne pilaamaan sinun tai jonkun muun suunnitelmat”, päätin voitonriemuisesti. Tämähän kävi helpommin kuin olin odottanut.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2014-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron