Alkutiedot:
Roolipelin nimi: Arvamaton kohtaaminen
Alkoi: 4. lokakuuta, 2014
Roolipelissä mukana: Athelard J. Gryan ja Lloyd Frankowski. Muita ei tällä kertaa oteta!
Juoni lyhyesti: Lloyd joutuu eksyksiin, huomaa mielenkiintoisen portaikon ja päättää lähteä katsomaan mihin ne johtavat. Törmää Athelardiin, joka on tekemässä omiaan. Juttelua, salaperäisyyttä. Kaksikon ensimmäinen, vaan eipä välttämättä viimeinen kohtaaminen.
Paikka ja aika: Pöllölä, iltapäivä
-Athelard-
Mies istui polvillaan pienessä takahuoneessa, Pöllölässä. Huone oli inhottava. Jatkuvat pöllövanat sisään ja ulos olivat saaneet aikaan sen, että lattia oli täynnä moskaa jonka alkuperää herra ei tahtonut ajatella. Lisäksi huoneen kolmessa ikkunassa ei ollut laseja, ei tietenkään. Joten kylmä, inhottava tuuli pääsi varsin loistavasti viuhumaan sisään ja jäätämään epäonniset.
Miksi hän olikaan valinnut tällaisen paikan? Siksikö että ankea paikka ei houkutellut ketään muita? Siksikö, että hän halusi olla rauhassa? Mutta ei kukaan halunnut saada kuolemantautia… Jatko-opiskelijaa näyttelevä mies vetää tiukemmin oppilas-asuunsa kuuluvan viitan ympärilleen ja hytisee, koettaen keskittyä siihen mitä oli tekemässä. Se vain oli niin kamalan vaikeaa.
Liekki Athelardin edessä lepatti ja välkkyi, se oli vaarassa sammua minä hetkenä hyvänsä. Pään päältä kiisi jälleen yksi niistä inhottavista lentävistä karvakasoista tuomaan viestiä jollekulle onnekkaalle.
”Lordi, suokaa minulle onnistuminen. Täällä koulussa on monia oppilaita. Monella heistä on mahdollisuudet kuolonsyöjäksi. Kuraveriset on hävitettävä keskuudestamme!” Athelardin hieman kimakka ääni kohoaa loppua kohden. Hän oli saapunut tänne oikeastaan oman rauhan toiveessa, tarkoituksenaan raportoida herralleen, sekä pyytää tuolta apua. Tietenkään Pimeyden Lordi ei todellisuudessa kuullut häntä, mutta eihän se haitannut. Riitti, että kuuli itse sanansa, tiesi uskovansa herransa voittoon. Vielä jonakin päivänä velhomaailma olisi heidän hallussaan!
Yhtäkkiä äkillinen tuulenpuuska puhaltaa kynttilän sammuksiin, ja jättää miehen istumaan polvilleen kylmälle lattialle, lähestulkoon pimeässä. Olihan jo iltapäivä, ja syksyllä päivät pimenivät nopeasti.
Athelard sulki silmänsä ja keskittyi. Hän saattoi kuulla ikkunoiden kautta kaukaa alhaalta, pihamaalta kantautuvia oppilaiden ääniä. Iloista huutoa, mutta se tuli kovin kaukaa, kuin toisesta maailmasta. Taikakoulu Chateau… Valmistaudu!