Sairaanhoidon perusteet

[Newton Ratcate]

Newton käveli tavalliseen tapaan sairaalasiiven luona. Hän oli juuri kiillottanut ruttonaamionsa.
Hänellä oli nahkalaukku josta levisi yrttien tuoksu. Nahkalaukussa oli myös ohuita neuloja, lääkkeitä ja muita hoitotarvikkeita. Hänen musta ruttolääkärin kaapunsa hulmusi hieman. Hän hyräili hiljaa vaaleanpunaisen pantterin tunnusmisiikkia. Hänellä oli tunne että hän saisi tänään kerrankin potilaan tai muuta juttuseuraa.
Ulkona paistoi aurinko. Hän lopetti hyräilyn.
-Tavallinen päivä, hän totesi itsekseen.

[Andrea Dupont]

Kävelin koulun käytävällä ripeästi *hutsu kädelläni se ei ollut vielä täysin kesy joten sitä ei olisi oikeastaan saanut pitää vapaana koulun käytävillä mutta en raaskinut laittaa sitä häkkiin, eikä käytävillä ainakaan vielä ollut näkynyt ketään. Olin viemäsä hutsua luokkaani eikä sinne ollut enää pitä matka. Yhtäkkiä käytävän päähän ilmestyi hahmo.
"No niin, ihan rauhallisesti, pysy paikallaan ihan niin kuin olen opettanut"supisin hutsulle jonka nimeksi olin antanut hely, koska se rakasti kaikkea kiiltävää. Hahmo tuli vastaan ja hely oli edelleen piilossa käsissäni luulin jo päässeeni pälkähästä kun hely puraisi minua.
"Auts!"sihahdin juurikun hahmo oli kohdallani en tunnkstanut henkilöä. Mutta päätin antaa periksi ja laskin helyn toiselle kämmenelleni niin että vastaan tulia takuulla huomaisi ja aloin etsiä laukustani lääkettä, helyn purema kun oli myrkyllinen. Minulla oli aina kassissani valmiina vastalääkettä.
Paitsi nyt...
"Ei voi olla totta nyt kun sitä taas tarvitsee niin se on tietysti hukassa"puuskahdin turhautuneena.
"Ai tuota, hei!" Sanoin vastaan tulijalle.
"Tuota ei sinulla satu olemaan vastalääkettä hutsun puremaan?" Kysyin ja mietin tyhmästi miksi ihmeessä oli sellaista kysellyt, kuka ihme muka kanniskelee vastalääkettä hutsun puremiin mukana....

*taika olento tunnetaan myös nimellä "pureva keiju". Puremaan tarvitaan vastalääke.

[Newton Ratcate]

Eräs professori tuli minua vastaan käytävällä. Ilmeisesti hutsu oli purrut häntä sillä hän kysyi vastalääkettä sellaisen puremaan.
-Tietysti minulla on. Kaikilla pitäisi olla mutta kuka nyt vaivautuisi. Sanoin ja kaivoin nahkalaukkua luurankomaisella kädelläni. Ojensin pullon jossa lääkettä oli ja pienen pikarin. Sitten kaivoin laukusta käsineet jotka laitoin peittämään käteni. Naamioni nokka kiilsi auringossa.
-Sinulla näemmä on hutsu. Mikä sen nimi on? Entä oma nimesi? Kysyin ja laitoin käteni ikkunalaudalle.

[Andrea Dupont]

"Tietysti minulla on. Kaikilla pitäisi olla mutta kuka nyt vaivautuisi." Vastaan tulija sanoi yllätyksekseni, en ollut varautunut myöntävään vastaukseen joten menin hetkeksi hämilleni.
Hän kuitenkin kaivoi lukustaan lääkettä ja ojensi sen minulle.
"Sinulla näemmä on hutsu. Mikä sen nimi on? Entä oma nimesi?" Hän kysyi.
" Ai tuota, minä olen Andrea, Entä sinä? Ja tämä pikkuinen on hely" sanoin hymyillen ja nyökkäsin helyyn päin.
"Ei se ole vaarallinen" sanoin kun huomasin vastaan tulijani laittaneeen naamion ja käsineet.
"Tai no välillä se puree, jos sitä vahingossa käsittelee liian kovakouraisesti. Ajattelin Esitellä helyn uusille oppilailleni" kerroin hymyillen.

[Newton Ratcate]

-Hmm. Hely. Hieno nimi. Minun nimeni on Newton Ratcate koulun uusi sairaanhoitaja. Äläkä luule että minulla on naamio joidenkin hämäräpuuhien vuoksi. En ole ottanut sitä pois sitten Pyhän Mungon oppivuosien. Hyviä aikoja. Silloin minä olin vielä ... No ei se ketään kiinnosta ja vaikka kinnostaisi en kertoisi, Sanoin ja katsoin professorin kädellä olevaa hutsua. Toivoin vain yhtä asiaa ja se oli: Kumpa professori ei kyselisi asiasta mitään.

[Andrea Dupont]

"Hmm. Hely. Hieno nimi. Minun nimeni on Newton Ratcate koulun uusi sairaanhoitaja. Äläkä luule että minulla on naamio joidenkin hämäräpuuhien vuoksi. En ole ottanut sitä pois sitten Pyhän Mungon oppivuosien. Hyviä aikoja. Silloin minä olin vielä ... No ei se ketään kiinnosta ja vaikka kinnostaisi en kertoisi" Newton sanoi.
En oikein tiennyt mitä minun pitäisi sanoa joten katsoin haavaa jonka hely oli saanut aikaan terävillä hampaillaan ja painoin sen kaapuani vasten. Lääke ei nimittäin vaikuttaanut millään tavalla veren vuotoon. Onnekai hely oli niin pikkuinen ettei edes terävillä hampailla voinut saada kovin vakavaa vahinkoa.
En keksinyt mitään puheen aihetta joten päätin kysyä Newtonilta jotain hänen mainitsemistaan opiskeluvuosista.
"Minkälaisia opiskeluvuotesi olivat? " kysyin hymyillen ja aidosti uteliaana kuulemaan. Miksiköhän Newton sanoi ettei ollut ottanut naamiotaan pois sitten pyhän mungon opiskelu aikojen? Ehkä sitä voisi kysyä myöhemmin mietin innoissani siitä että olin saanut juttu seuraa vaikken sitä ollut etsinytkään.

[Newton Ratcate]

-Voi ne olivat hyviä aikoja. Olin viisi vuotta Pyhässä Mungossa opiskelin taikatautien ja -vammojen hoitoa.
Suvussa kulkenutta oppia minä taas kerroin heille. Ruton hoitoa, Kuinka kallon puhkaisu toimii ja paljon muuta.
Mutta aina suuri unelmani on ollut päästä tänne. Sanoin innoissani siitä, ettei minun tarvinnut olla koko päivää yksin. Tokkopa pelkäsin kysymystä naamiosta.

[Andrea Dupont]

"Noi ne olivat hyviä aikoja. Olin viisi vuotta Pyhässä Mungossa opiskelin taikatautien ja -vammojen hoitoa.
Suvussa kulkenutta oppia minä taas kerroin heille. Ruton hoitoa, Kuinka kallon puhkaisu toimii ja paljon muuta.
Mutta aina suuri unelmani on ollut päästä tänne."Newton kertoi innoissaan.
"Tässä käytävällä on aika epämukavaa jutella, mennäänkö vaikka minun työhuoneeseen juttelemaan"ehdotin iloisesti.

[Newton Ratcate]

-Tokkopa tuo käy. Onhan käytävä hieman, no epämukava. vastasin ja heitin laukun olalleni. Otin hansikkaat pois jolloin luurankomaiset käteni pitkine kynsineen näkyivät. Ajatukseni keskustelusta olivat hieman ristiriitaiset toisaalta pelkäsin ja toisaalta pidin siitä. Pelkäsin edelleen sitä samaa kysymystä sillä tiesin sen tulevan vielä.

[Andrea Dupont]

"Tokkopa tuo käy. Onhan käytävä hieman, no epämukava."Newton vastasi.
"No mennään sitten, työ huoneeni on ihan tässä lähellä"kerroin ja aloin kävellä reipasta vauhtia kohti huonettani.
"Miksi sinulla muuten on tuo naamio?"kysyin uteliaana.