// Tämä on Adelén, Sharneen ja Ronjan pelille tarkoitettu alue. //
Adelé työnsi harmaita kärryjään nopeasti ja saavuttuaan junan ovelle, nosti tyttö raskaan matka-arkkunsa kärryistä ja jätti ne lojumaan ihmismassan keskelle. Pari vanhempaan noitaa heitti toruvia katseita Adelén suuntaan, mutta tämä vain sivuutti ne huvittuneella ilmeellä. Tietenkin vanhukset jaksoivat valittaa kaikesta turhanpäiväisestä, mutta kuka oikeasti lähti viemään kärryjään takaisin paikoilleen, kun oli jo muutenkin myöhässä aikataulusta? Varsinkin, kun palautuspaikat sijaitsivat jästimaailmassa, aivan aseman aulassa.
"Hei sinä! Oletko uusi?" Adelé kuuli äänen takaansa ja heilautti poninhäntänsä oikealle paikalle, kääntäen katseensa vanhempaan poikaan. Huutajan koulukaavun rinnassa paistoi valvojaoppilaan merkki ja Adelé huokaisi. Tietysti heti kaikki nipot kävisivät hänen kimppuunsa.
Tyttö kuitenkin nyökkäsi ilmeettömästi ja pojan suusta sateli lisää kysymyksiä. Adelé ei edes viitsinyt kuunnella loppuun ja marssi nopeasti ensimmäiseen vaunuosastoon jonka löysi. Hän ei todellakaan nyt kaivannut seuraa, ehkä myöhemmin sitten.
Ärsyttävä valvojaoppilas kuitenkin seurasi Adeléa vaunuosastoon ja katsoi tyttöä kummastuneena.
"Miksi lähdit? Minulla on kysyttävää", poika sanoi ja aikoi uudestaan avata suunsa, mutta Adelé ehti ensin.
"Niin. Sulla on varmasti paljon kysyttävää, mutta tiedätkös, mua ei kiinnosta pätkääkään sun asiat. Joten voisitko nyt häipyä, että saan olla rauhassa?" italialaisneito sihisi vaarallisesti. Valjovaoppilas ilmeisesti tajusi vinkin ja suorastaan kaikkoontui paikalta pois, eikä enää tullut takaisin.
"Ärsyttäviä tollaset ääliöt. Eikö ne tajua, että ihmiset haluaa myös välillä olla rauhassa?" Adelé mutisi pöllölleen Blandolle, joka kuunteli puolella korvalla. Se oli jo painanut silmänsä kiinni, mutta huhuili silti hiljaa ymmärtämisen merkiksi. Adelé kyllä itsekin tajusi, ettei ollut antanut itsestään kovin hyvää ensivaikutelmaa, mutta minkäs teet. Kaikki eivät olleet aina italialaisneidon makuun.