Irlannista Englantiin ja eteenpäin

Lukuvuoden 2014-15 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Lora Shelly » 17 Elo 2014, 11:55

//Tämä pelialue on varattu Lora Shellylle ja Shanietta Keille.

Lorasta tuntui oudolta, että hän pystyi odottelemaan koulukyytiään vain noin puolen kilometrin päässä kotoa. Yleensähän hän oli mennyt rautatieasemalle ja laiturille 9 ja kolme neljäsosaa, nyt hänen ja Alanin ei ollut tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä heidän kartanoltaan pihatiensä varteen ja odottaa että bussi tulisi sinne.
"Tää tuntuu tosi oudolta." Alan kiteytti kaikki Loran ajatukset yhteen lauseeseen, ja tyttö nyökkäsi pikkuveljensä sanoille, kääntäen katseensa sitten kuullessaan jarrujen kirskuntaa. Ennen kuin Lora kuitenkaan ehti edes rekisteröidä mitään, seisoi heidän edessään bussi ovet auki. Alan katsahti Loraa silmät lautasen kokoisina, ja Gryffondorin valvojaoppilas kohautti olkiaan astuen sisään bussiin matka-arkkuaan leijuttaen.

"Thomas ja Linda on tuolla." Alan huomasi heti ystävänsä ja meni istumaan näiden kanssa, kun taas Lora jäi seisomaan hetkeksi paikalleen. Bussi kuitenkin lähti niin nopeasti vauhtiin, ettei Lora kovin kauaa ollut pystyssä, vaan heilahti kumoon.
"Auts..." tyttö mutisi ja katsahti kyynerpäätään jonka oli kolauttanut maahan. Siihen oli kehittymässä jo hyvää vauhtia violettikeltainen mustelma. Hetken aikaa maassa istuttuaan ja kerättyään huvittuineita ja osittain sääliviä katseita muilta matkustajilta Lora kömpi ylös ja siirtyi istumaan lähimmälle vapaalle paikalle erään pöydän ympärillä. Matka sujui hämmästyttävän nopeasti, sillä he olivat siirtyneet jo Irlannista Walesiin. Tuskin kuluisi kovin kauaa ennen kuin he olisivat Englannissa ja sitten matkalla Pariisiin. Siksi aikaa Lora nojasi taaksepäin penkissä ja sulki silmänsä. Hän ei ollut varma oliko äsken kolauttanut päänsä, mutta hänen takaraivossaan jyskytti.
19-vuotias ammattihuispaaja, huomaavainen kaikkien kaveri.

(Muita hahmojani ovat Sonia Cartier, Zoë Martinson ja Léon Sauvage)
Avatar
Lora Shelly
 
Viestit: 130
Liittynyt: 31 Touko 2014, 12:10

Re: Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Shanietta Kei » 17 Elo 2014, 16:16

Tarkkailin erästä pikkulintua, joka oli lentänyt läheiseen puuhun, sen verran lähelle minua, että näin sen suhteellisen tarkasti. Hymyilin hieman itsekseni, sillä oloni oli hyvä sekä henkisesti että fyysisesti. En vaivautunut kuuntelemaan Anthan ja Hestian keskustelua. Ajattelin toisaalta olevani myös epäkohtelias, jos olisin kuunnellut heidän keskusteluaan. Minullehan se ei kuulunut millään lailla. Olin helpottunut siitä, että Hestian alkukesän jännittynyt olemus oli palautunut normaaliksi, sillä hän oli suorittanut V.I.P.:t sen verran hyvin, että pääsi jatkamaan kaikkia niitä aineita, joita myöhemmin parantajaksi pääseminen edellytti - vaikka toisaalta, olihan hänellä vielä toinenkin tutkinto edessä ennen lopullista varmuutta. Toisaalta, vaikka Hestian takia oloni olikin hyvä, ajatukseni kulkeutuivat taas lähes automaattisesti epävarmuuteen siitä, miten riskeeraava olin: minä olin hyvää vauhtia tulossa riippuvaiseksi Hestiasta sillä tavalla, että annoin hänen pitää huolta joistakin asioista, jotka muussa tapauksessa kuuluisivat minulle. Toisaalta se ei näyttänyt häiritsevän Hestiaa. Eikä myöskään Anthaa. Ainoastaan minua. Siksi ajattelin, että kenties epävarmuuteni oli turhaa.

Huomasin Hestian vilkaisevan vasemmassa kädessään olevaa mustaa rannekelloa. "Sen bussin pitäisi tulla aika pian", hän sanoi, ja seuratessani hänen Anthaan suuntautuvaa katsettaan huomasin Anthan nyökkäävän ja silmäilevän edessämme olevaa tietä. Olimme kävelleet talolta hiekkatietä pitkin hieman isomman tien varteen, jotta kaikki sujuisi mutkattomammin. Olin tyytyväinen tuohon päätökseen. Olimme naureskelleet tälle yhdessä, sillä loman aikana olin erittäin monessa asiassa ollut eri mieltä kuin Antha ja Hestia - he olivat hyvin usein niissä asioissa samaa mieltä, vaikka pystyinkin myös nimeämään poikkeuksia. Kiinnitin katseeni takanani olevaan matka-arkkuun ja nostin sen pystyyn. Teko oli hieman vaivalloinen, sillä vaikka olinkin kasvanut ja voimistunut niin että jaksoin jopa liikuttaa matka-arkkuani, ei se helppoa ollut. Seurasin katseellani Hestiaa ja huomasin hänen tekevän saman omalle matka-arkulleen. Antha ja Hestia olivat eilen sopineet, ettei Rowan-pöllöä ihan heti otettaisi mukaan Ranskaan. Olimme kaikki huolissamme siitä, miten yhteydenpito onnistuisi ja epäilimme, ettei Rowan jaksaisi jatkuvasti lentää Ranskan ja Englannin väliä. Laskimme tällä hetkellä sen varaan, että koululla olisi yhteisiä pöllöjä, joita kaikki saisivat käyttää.

Äkkiä melko hiljaisen ympäristön rikkoi jonkinlainen outo ääni, ja löysin pian säikähtäneenä äänen lähteen; eteemme oli pysähtynyt jonkinlainen bussi, ja olin erittäin varma siitä, että se oli meidän koulukyytimme. Hestia ja Antha halasivat toisiaan pikaisesti, ja tämän jälkeen minä hypähdin parilla askeleella Anthan luo ja halasin tuota tiukasti. "Pidetään yhteyttä", Antha sanoi hiljaa ääneen itsestäänselvyyden ja hymyili - kaikki tuo vain minun rauhoittamisekseni, sen tiedostin. Katsoin häntä silmiin aivan pienen hetken, hain sitten matka-arkkuni ja kiirehdin Hestian perään. Hestia auttoi minua matka-arkun kanssa, ja lähes samalla sekunnilla kun oli noussut bussin kyytiin, se lähti taas liikkeelle saaden minut horjahtamaan ja kyykistymään tasapainon säilyttämiseksi. Hestia oli ottanut kiinni jonkinlaisesta kaiteesta tai vastaavasta lähellä meitä. Kun tavoitin tasapainoni, nousin ja katselin ympärilleni. Bussi oli aika täynnä - olin melko varma, että se oli käynyt jo erittäin monessa paikassa ennen meitä.

Hestia otti heti tilanteen haltuun ja huomasin hänen katseensa kiinnittyneen erääseen lähellä istuvaan tyttöön, jonka arvelin suunnilleen Hestian ikäiseksi, ja joka vaikutti etäisesti tutulta - toisaalta saatoin aivan hyvin erehtyäkin. Tytöllä näytti olevan silmät kiinni ja mietin, mahtoiko tuo nukkua. Siksi harkitsin hetken, että varoittaisin Hestiaa, mutten ehtinyt tekemään päätöstä tarpeeksi ajoissa. "Moi, Lora", Hestia kiinnitti tytön huomion ja hymyili tuolle. "Saako tähän istua?" hän kysyi viitaten pöytää ympäröiviin tuoleihin, joista yhdellä tuo tyttö - Lora - istui. Lopuksi hän kiinnitti hetkeksi katseensa minuun kuin osoittaakseen, kenen kanssa oli. Katsoin pienen hetken ajan Loraa minulle ominaisesti miettien, millainen ihminen hän mahtoi olla. Suhtautumiseni ei sentään ollut aivan negatiivinen asian suhteen, koska pystyin päättelemään jotakin siitä, miten Hestia suhtautui tyttöön, ja odotin vastausta edelleen aika rauhallisena. Minua kuitenkin inhotti olla bussissa, sillä en ollut ollenkaan tottunut siihen, ja kyyti oli välillä hieman heilahtelevaa. Odotin siksi, että pääsisin pian jonnekin istumaan - ja myös siksi, että uskoin, että kiinnitimme huomiota, kun emme olleet vielä istuneet mihinkään. Se sai minut hermostumaan hieman ja olin suhteellisen varma siitä, että kadottaisin rauhallisuuteni pian, vaikka kuinka yrittäisin vastustella.
Shanietta Kei
Oppilas
 
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Kesä 2014, 11:43
Tupa: Serdaigle

Re: Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Lora Shelly » 17 Elo 2014, 17:40

Lora keikkui jossakin unen ja valveen rajamailla, mutta heilahti kokonaan todellisuuteen kuullessaan äänen viereltään. Tämä avasi silmänsä, ja näki Hestia Wynnen jonkun vähän nuoremman tytön kanssa.
"Hmm, joo, tottakai." Gryffondorin valvojaoppilas tokaisi ja siirsi viereiseltään penkiltä reppunsa, ottaen sen syliinsä. Tytöllä oli kaikki suuremmat esineet ja asiat matka-arkussa, ja sen hän oli jo nostanut matkatavaratelineelle, mutta ruskeassa, nahkaisessa ja hiuman kuluneessa repussa Lora piti esimerkiksi eväitä, rahoja, hiusharjaa ja taikasauvaansa.

Lora ei tuntenut Hestiaa kovin hyvin. Olivathan tytöt usein jutelleet esimerkiksi tunneilla ja myös välillä erilaisista heitä yhdistävistä mielenkiinnonkohteista, kuten Japanista ja sen kulttuurista. Hestia tosin oli enemmänkin kiinnostunut juuri siitä kulttuuriosasta, Lora taas luki mielellään mangaa ja kuunteli japanilaista musiikkia. Yleisesti Lora kuitenkin piti Hestiaa hyvinkin mukavana, eikä pistänyt pahakseen että tyttö oli hänen seuraansa tullut.

Hestian seurassa olevasta tytöstä Loralla taas oli vain hatara mielikuva. Tyttö muistelisi nähneensä nuoremman tytön joskus Elysian kanssa, joka oli Loran parhaimpia ystäviä Tylypahkan aikaan. Valitettavasti Elysia ei ollut tullut Châteauhin, eikä kyllä myöskään Lilian tai Zanégra, muut Loran parhaimmat ystävät. Ehkä tämä voisi kuitenkin kysyä tuolta nuoremmalta tytöltä oliko tämä ollut Elysian kanssa tekemisissä.
"Hei, olen Lora Shelly, Gryffondorin valvojaoppilas. Entä sinä?" Lora esitteli itsensä nuoremmalle tytölle hymyillen pöyhi sitten vähän hiuksiaan. Siitä oli tullut tapa sinä aikana kun tyttö oli omistanut lyhyet hiukset, ja nykyään Loran hiukset olivatkin aina vähän sekaisin tytön pörröttäessä niitä. Loran tyyli oli kyllä muutenkin muuttunut viidennen luokan aikana, sillä ennen sitä tyttö pukeutui hyvin vaaleisiin vaatteisiin, kun taas nykyään maanläheiset sävyt olivat enemmän tytön mieleen. Nytkin tällä oli vaaleanruskeat legginsit, sammaleenvihreä lappuhaalari ja siellä alla beige puuvillakankainen kauluspaita.

"Mitä te olette tehneet kesällä? Itse olen ollut melkein koko kesän huispausharjoituksissa tulevan joukkueeni kanssa. En tiedä oletteko kuulleet, mutta minulla on varattu paikka Henkipään Harpyijoiden juniorjoukkueesta sen jälkeen kun valmistun." Lora selosti nopeaan tahtiin ja hymähti. Hän oli viimeinkin kesäloman aikana päättänyt ottaa paikan vastaan, sillä ei hänellä ollut muutakaan ajatusta siitä mitä hän tekisi tulevaisuudessa. Lisäksi huispaus oli Loralle melkein puolet elämästä, ja olisi uskomatonta tehdä rakastamaansa asiaa ammatiksi.
19-vuotias ammattihuispaaja, huomaavainen kaikkien kaveri.

(Muita hahmojani ovat Sonia Cartier, Zoë Martinson ja Léon Sauvage)
Avatar
Lora Shelly
 
Viestit: 130
Liittynyt: 31 Touko 2014, 12:10

Re: Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Shanietta Kei » 17 Elo 2014, 19:34

Hmm, joo, tottakai”, Lora vastasi ilmeisesti havahtuen. Minä yritin luoda Hestiaan merkitsevän katseen, mutten saanut katsekontaktia. ”Hienoa, kiitos”, Hestia vastasi Loralle, ja minä nyökkäsin pienesti ilmaistakseni oman kiitokseni. Katsoin, kun Lora siirsi reppunsa pois hänen vieressään olevalta penkiltä samalla, kun Hestia nosti oman matka-arkkunsa telineelle. Minä olin täysin varma siitä, etten saisi millään nostettua omaani telineelle, joten nykäisin Hestiaa hihasta ja parin katseen välityksellä asia oli sovittu. Kun minä katsoin Hestiaa anteeksipyytävästi, tuo pudisti päätään ja hymyili. Hestia kävi istumaan Loran viereen ja minä siirryin toiselle puolelle Hestiaa vastapäätä. Puristin käteni väljähkösti nyrkkiin pitäen niitä reisieni päällä. Olin valinnut aika yksinkertaiset vaatteet, joilla yritin minimoida ongelman koulukaavun vaihtamisen kanssa. Minulla oli päälläni musta hame, valkoinen lyhythihainen paita ja sen päällä erittäin vaaleanvihreä, lähes valkoinen, neuletakki, jossa oli hillitysti ruusunkuvia, ja joka saattoi ehkä vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta. Jaloissani minulla oli tummanvihreät polvisukat ja mustat siistit koulukengät. Hiuksiani en ollut laittanut mitenkään ihmeellisesti, etuhiukseni olivat korvieni takana, mutta muut hiukset peittivät silti korvani. Hestia oli pukeutunut itselleen tyypillisemmin. Hänellä oli päällään valkoinen toppi ja sen päällä haalean tummansininen väljä pussihihainen paita, jonka helmassa oli kapea resori hihansuiden tavoin. Lisäksi hänellä oli tummansiniset, lähes mustat 'normaalit' farkut ja jaloissaan oranssinruskeansävyiset kuluneet tennarit, jotka Hestia oli solminut väljästi kiinni. Vasemmassa ranteessaan hänellä oli musta rannekello. Koruja hänellä ei ollut, eikä hän myöskään ollut vaivautunut laittamaan hiuksiaan mitenkään ihmeellisesti.

”Hei, olen Lora Shelly, Gryffondorin valvojaoppilas. Entä sinä?” Tajusin pian että Lora puhui minulle, ja rekisteröin nopeasti tietoja hänen puheestaan, vaikka sana 'Gryffondor' oli minulle yhä outo. Muistin kuitenkin pian sen tarkoittavan Rohkelikkoa. ”Olen Shanietta Kei. Menen Serdaigleen kolmannelle luokalle”, kerroin hiljaa, ja äänsin kömpelösti ja erittäin alkeellisesti sanan 'Serdaigle' – juuri niin kuin se kirjoitettiin. Loin Loraan nopean katseen ja siirsin katseeni sitten käsiini ahdistuen taas kerran siitä, miten sanat alkoivat toistua ja muuntua päässäni yhä tyhmemmän kuuloisimmiksi. Olin taas erittäin nopeasti muuttunut rauhallisesta jännittyneeksi ja jonkinasteisen ahdistuneeksi, ja tunsin sen kehossani selkeästi.

”Mitä te olette tehneet kesällä? Itse olen ollut melkein koko kesän huispausharjoituksissa tulevan joukkueeni kanssa. En tiedä oletteko kuulleet, mutta minulle on varattu paikka Henkipään Harpyijoiden juniorjoukkueesta sen jälkeen kun valmistun”, Lora kertoi ja hymähti lopuksi. Minä jäin heti ulos koko jutusta, kun hän alkoi puhua huispauksesta, mutta yritin parhaani mukaan olla näyttämättä sitä katsellen edelleen käsiäni ja toivoen, ettei aiheesta puhuminen jatkuisi kovin kauan, sillä siinä minulla ei olisi paljoakaan mahdollisuuksia. Toisaalta tiesin, että Hestialla saattoi olla sama ongelma kuin minulla, sillä minulla oli aika selkeä mielikuva siitä, ettei hän ollut kovin kiinnostunut huispauksesta. ”Ai, hienoa!” Hestia sanoi Loralle näyttäen aidosti iloiselta tuon puolesta. ”Sittenhän sinulla ei ole ongelmia jatkojen suhteen. Minulla taas ei ole mitään takeita siitä, että menestyn niin hyvin että pääsen parantajaksi, vaikka onnistuinkin V.I.P.-tutkinnoissa tarpeeksi hyvin”, hän jatkoi. ”Itse olen lähinnä ollut kotona, kirjoittanut, lukenut ja piirtänyt, ulkoillut Shanien ja Anthan kanssa ja muuta sellaista. En mitään ihmeellistä siis”, Hestia kertoi vielä. Kun hän käytti minulle keksimäänsä lempinimeä, nostin katseeni käsistäni häneen kurtistaen kulmiani. Jos olisimme olleet kahdestaan tai Anthan kanssa, olisin varmaan näyttänyt tuolle kieltä tai jotakin muuta samankaltaista, mutta nyt olin aivan liian jännittynyt ja ahdistunut edes harkitakseni tekeväni sellaista. Hestia sen sijaan katsoi minuun hymyillen ja räpäyttäen silmiään.

Tajusin, että minunkin pitäisi kertoa jotakin. Katselin siis pöytää ja sanoin hiljaa minulle ominaisella tyylillä: ”Minä olin alkukesästä -”, mietin hetken mitä sanoa, mutta päätin sitten tehdä kaikesta itselleni mahdollisimman mutkatonta joten jatkoin: ”- Elysian luona, ja sen jälkeen olen lähinnä ollut Hestian ja Anthan kanssa kotona.” Viimeinen sana oli minulle vieläkin outo, joten sanoin sen pienellä viiveellä. Muutaman sekunnin päästä sanoin vielä: ”Enkä minäkään ole mitään ihmeellistä tehnyt.” Sen jälkeen nostin katseeni taas Hestiaan, jonka katse kirkastui hetkeksi jonkin asian muistamisen johdosta, ja hän sanoi: ”Niin, ja minä yritin opettaa Shanieta pelaamaan velhoshakkia.” Sen jälkeen hän naurahti, ja minä katsoin häntä leikillisen nyrpeänä. ”Ehkä niin”, minä sanoin, ”mutta paljon enemmän minä katsoin kun Hestia ja Antha pelasivat toisiaan vastaan.” Sen jälkeen katsahdin Loraan palautuen siihen todellisuuteen, ettei minun todellakaan olisi pitänyt olla niin huolimaton, holtiton, ja siirsin jälleen katseeni käsiini, jotka puristin tiukemmin nyrkkiin. Toivoin erittäin kovasti, että olisin voinut perua kaiken sanomani, mutta tiesin sen olevan mahdotonta.
Shanietta Kei
Oppilas
 
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Kesä 2014, 11:43
Tupa: Serdaigle

Re: Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Lora Shelly » 30 Elo 2014, 11:32

Hestia oli yhtä pirteä kuin aina, ja Lora hymyili tytölle kun tämä alkoi puhumaan jatko-opinnoista.
”Sittenhän sinulla ei ole ongelmia jatkojen suhteen. Minulla taas ei ole mitään takeita siitä, että menestyn niin hyvin että pääsen parantajaksi, vaikka onnistuinkin V.I.P.-tutkinnoissa tarpeeksi hyvin. Itse olen lähinnä ollut kotona, kirjoittanut, lukenut ja piirtänyt, ulkoillut Shanien ja Anthan kanssa ja muuta sellaista. En mitään ihmeellistä siis.” Samaan putkeen Hestia oli jatkanut myös siitä mitä hän oli tehnyt kesälomalla, ja Lora naurahti. "Ei mitään ihmeellistä" kuvasi Lorankin kesää aika hyvin. Huispauksen lisäksi hän kun oli ainoastaan istunut kotona tai nukkunut.

”Minä olin alkukesästä - Elysian luona, ja sen jälkeen olen lähinnä ollut Hestian ja Anthan kanssa kotona.” myös Shanietta kertoi kesäkuulumisistaan, ja Lora virnisti pienesti.
"Elysian? Elysia Fawleyn luona vai? Mitä hänelle kuuluu? Elysia on yksiä parhaimmista ystävistäni." Lora kysyi nopeasti, ja tarkensi loppuun vielä suhdettaan tuohon puuskupuhtyttöön. Hän huomasi että Shanietta oli selvästikin arka, mutta ei voinut mitään sille että kun hänen ystävänsä tuli puheeksi hän halusi tietää vain mahdollisimman paljon siitä mitä tytölle nykyään kuului. Tämä kun ei oikeastaan vastaillut enää Loran pöllöposteihin, kuten ei Lilian tai Zanégrakaan. Se oli saanut Loran tuntemaan itsensä hylätyksi, ja hän toivoi kuulevansa jotain sellaista Elysiasta joka antaisi jonki syyn sille miksi tämä ei pitänyt yhteyttä. Jonkin muun syyn kuin sen että tyttöä ei kiinnostanut.

Lora henkäisi hämmästyksestä, kun yhtäkkiä peltomaisemat ikkunan takana vaihtuivat sinisen sävyiseksi pimeydeksi. Ilmeisesti he olivat nyt saapuneet veden alla olevaan tunneliin, ja tämä olikin matkan pisin osuus. Nopeasti saapunutta pimeyttä ei kestänyt kuin hetken, ennen kuin lamput syttyivät, ja Lora katseli haltioituneena ulos.
"Vau, kuinka kaunista." tyttö huokaisi ihastuneena ja käänsi katseensa sitten matkaseuraansa. Veden alla ajamista kestäisi noin puoli tuntia, sillä täällä heidän pitäisi ajaa vähän hiljempaa.
19-vuotias ammattihuispaaja, huomaavainen kaikkien kaveri.

(Muita hahmojani ovat Sonia Cartier, Zoë Martinson ja Léon Sauvage)
Avatar
Lora Shelly
 
Viestit: 130
Liittynyt: 31 Touko 2014, 12:10

Re: Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Shanietta Kei » 30 Elo 2014, 14:04

"Elysian? Elysia Fawleyn luona vai? Mitä hänelle kuuluu? Elysia on yksiä parhaista ystävistäni", kuulin Loran äänen ja nostin katseeni pöydästä häneen. Mietin hetken ja vastasin sitten nyökäten samalla pienesti: "Niin, Elysia Fawleyn." Jatkoin pian: "En ole ollut häneen yhteydessä kesän loppupuolella, mutta varmaan hänelle kuuluu hyvää."Sitten mietin hetken kulmat pienesti kurtussa katse suunnattuna epämääräisesti johonkin Loran taakse, ja päätin sitten vielä sanoa: "Elysia kertoi menevänsä johonkin brittiläiseen kouluun." Tämän kerroin vain siksi, että Lora oli kertonut olevansa Elysian ystävä. Saattoihan hän tietysti jo tietääkin tuon asian, mutta se ei häirinnyt minua. Heti. Sitten se alkoi häiritä minua, puristin käteni nyrkkiin ja katsoin taas pöytää.

Kun kuulin Loran henkäisevän, käänsin katseeni nopeasti häneen ja sitten yhtä nopeasti ikkunaan päin, koska kaikki oli äkisti pimentynyt. Se sai minut välittömästi ahdistumaan, mikä näkyi kasvoiltani vielä senkin jälkeen kun näkymä oli taas valoisampi. Olimme ilmeisesti veden alla, ja minun mieleni käsitti sen aivan yhtä ahdistavaksi kuin pimeyden. Katsoin siis varuillani, jännittyneenä, edelleen ahdistuneena ikkunaan päin ja puristin käsiäni tiukasti nyrkkiin. "Vau, kuinka kaunista", kuului Loran ääni, ja se keskeytti pieneksi hetkeksi ahdistuneet ajatukseni, minkä seurauksena jännitys kehostani purkautui aavistuksen, hetkeksi. En kuitenkaan pystynyt näkemään asiaa kuin aivan lievästi kauniina, koska ahdistus valtasi niin paljon tilaa ajatuksistani, enkä samasta syystä vastannut mitään. "Niinpä", kuulin Hestian myöntävän äänen, jonka äänensävyssä oli samaa ihastusta kuin Loran äänessä, lisäksi ainakin kiinnostusta, ja se sai minut kääntämään nopeasti katseeni vanhempaan tyttöön, johon olin valmis turvautumaan. Hestia taisi lukea ahdistuksen kasvoiltani huomatessaan minun kääntyvän katsomaan itseään, ja tuo hymyili rauhoittavasti ja muodosti äänettömästi huulillaan sanat: "Ei mitään hätää." Minä kurtistin hänelle kulmiani ilmaistakseni epäuskoni ja käännyin taas katsomaan ikkunaa.
Shanietta Kei
Oppilas
 
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Kesä 2014, 11:43
Tupa: Serdaigle

Re: Irlannista Englantiin ja eteenpäin

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 02 Kesä 2015, 00:19

Pelin pisteytys:

Lora Shelly, Gryffondor: 9
Shanietta Kei, Serdaigle: 9

Tämä on väliaikainen pisteytys, saatte halutessanne vielä jatkaa peliä. Jos pelaatte pelinne loppuun, saatte molemmat 5 lisäpistettä.
Mila Molina (61): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Huispaus ja lentäminen


Paluu Lukuvuosi 2014-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron