// Alue on varattu Luna Lakelle ja Karakatus Kärmesille. //
Karakatus käveli junaa kohti Lyonin asemalla. Hän nousi junaan.
- Muista suunnitelma! Onnea Karakatus! Huusi melkein kaksi metriä pitkä monokkelia käyttävä mies Karakatukselle. Hän oli Karakatuksen isä Sylvester Kärmes.
-Kyllä. Karakatus vastasi lyhyesti ja nousi junaan.
Hän käveli junan käytävällä ja etsi tyhjää vaunuosastua. Hän löysi yhden ja avasi sen oven istuutui ja juna lähti liikkeelle. Hän kiinnitti rintaansa pinssin jossa oli hänen isänsä kuva ja motto: - Haluamme kitkeä pimeyden maastamme! Motto valehteli kuitenkin niin paljon kuin mahdollista. Karakatus katsahti hihaansa ja sanoi kärmeskielellä : - Kolhokallo tule ulos. Voimme nyt jutella.
-Niin isäntä. Voimme kyllä. Oletko valmis isäsi suunnitelmaan. vastasi ainakin kaksi metrinen käärme joka oli luikerrellut vastakkaiselle penkille.
- Kyllä olen valmis me tulemme onnistumaan! Voi kyllä! Kyllä, kyllä, kyllä. Mutta emme voi olla varmoja.
Näitkö sinäkin kaikki ne kuraveriset! Istuvat junassamme, opiskelevat kouluissamme, Uhkaavat koko velhokuntaa! En voi sietää niitä! Karakatus sihisi
-Aivan, aivan! Mutta puhdistamme velhomaailman niiden uhalta. Meistä puhutaan vielä sankareina. käärme vastasi.
Äkkiä junan vauhti hiljeni ja pysähtyi olimme tulleet Bordeauxiin.
-Kolhokallo tälle puolelle! Karakatus sihisi ja käärme luikesi hänen viereensä.