Kotitonttu Nico liikuskeli käytävällä hiljaa ja varjoissa. Se oli koko yön siivonnut Pouffsoufflen oleskeluhuonetta, ja viime tipassa Nico lähetettiin kiillottamaan loitsukäytävän haarniskoita. Se kuunteli, ketään ei ollut lähettyvillä ainakaan Nicon korvien mukaan. Se kiillotti varovasti haarniskan toisensa jälkeen. Nico ihmetteli. Se ei koskaan ollut kiillottanut mitään ilman, että jotain kamalaa sattui. Tämä oli aivan uutta.
Joissakin haarnisoissa oli ruostetta, toisissa ötököitä, ja joissakin vain likaa. Ja kaiken Nico siivosi.
Se alkoi tulla levottomaksi. "Nyt on kaikki liian hyvin, kyllä, liian hyvin, Nico supisi itsekseen. Se oli erittäin levoton. Hassua kyllä, voisi luulla, että olisi ollut itsevarma olo, kun kaikki meni niin loistavasti, mutta Nico oli monta kertaa ollut tällaisissa tilanteissa itsevarma, ja se oli johtanut johonkin erityisen ikävään asiaan. Se tiesi että nyt oli jokin hullusti.
Nicon kädet vapisivat hermostuksesta, kun se kiillotti haarniskaa ja - haarniska kolahti lattialle mahtavan kolinan säestämänä. Se tuijotti tekosiaan. Yleensä Nico juoksi pois, mutta nyt se oli kuin liimattu paikoilleen.
Ja kolina jatkui, kun haarniskan eri osat kimpoilivat Nicoa kohti. Se sai juostua haarniskan jalustan taakse piiloon painavia metallin kappaleita.
Nico odotti henkeä pidättäen.