Viistokujan esittelyä

[Cerinna Crèin]

//Tämä alue on varattu Sylviane Grenin ja Chelsea Crèinin käyttöön.//

[Chelsea Crèin]

"Muista ostaa myös hormipulveria!" Chelsean äiti Dèsirèe määräsi. "Selvä äiti, mutta haenko holvistamme rahaa, vai annatko sinä?" Chelsea kysyi samalla kutsuen taian avulla sormuksensa hyllyltä. Hän oli menossa hormiverkolla Viistokujalle shoppailemaan. Tytön aikomuksena oli ostaa itselleen uusi luuta, edellisen tiputtua takkaan. Myös udet kirjat ja kaavut olivat Chelsean ostoslistassa. "Minä annan tästä nyt rahat kaapuihin ja luutaan. Rahat kirjoja varten saat hakea Irvetasta" Dèsirèe vastasi ja antoi Chelsealle pussillisen kaljuunoita. "Paljonko tässä on?" Chelsea kysyi ja laittoi pussin käsilaukkuunsa. "750 kaljuunaa. Jos se ei riitä, saat hakea holvista lisää. Maahiset pyytävät henkilötodistukseksi sauvasi" Dèsirèe sanoi ja antoi Chelsealle kouraan hormipulveria. "Heippa!" Chelsea huudahti, heitti pulverin tuleen ja huusi: "Viistokujalle!"

Chelseaa pyörrytti hieman kun hän nousi Säilä & Imupaperin takasta. Hän suristi kaapunsa ja päätti suunnata ensimmäiseksi Qaino Vahvahqon jääteöbaariin. Kävellessään Viistokujan mukulakivikadulla, tyttö päätti tilata vain kinuskilaten, jäätelö ei nyt maistunut. Hän hörppi kinuskilattea ajatuksissaan. Olikohan Châteauhon saatu kaikkiin aineisiin jo opettaja? Viimeksi kun hän oli jutellut Cerinnan kanssa, Cerinna oli sanonut, että vain muodonmuutoksissa, loitsuissa, ennustuksessa, jästitiedossa, taikaolentojen hoidossa, taikuuden historiassa ja tähtitiedossa oli opettajat.

Tyttö joi kahvinsa loppuun ja suunnisti Matami Malkinille. Hän avasi oven ja tervehti Matami Malkinia. "Mitäs neiti Crèinile saisi olla?" Matami kysäisi. "Uudet koulunkaavut Châteauhon ja suippohattu" Chelsea vastasi hymyillen. "Tulepa tänne" Malkin sanoi ja viittasi kädellään kohti läheistä jakkaraa. Tyttö istuutui ja Matami alkoi hääriä kankaiden kanssa.

[Sylviane Gren]

Kuului epämääräinen rasahdus ja sitten tyttö oli ilmestynyt päällisin puolin autiolta vaikuttavan liikkeen tulisijaan. Otettuaan ensin pari epämääräistä askelta pois tulisijan luota hän katseli hetken ympärillensä ja vilkaisten samalla taskukelloaan, jonka oli sulavasti kaivanut takkinsa sisätaskusta. Kuullessaan epämääräisen rasahduksen tyttö kääntyi juuri parahiksi auttaakseen nuorta miestä – joka oli äsken pöllähtänyt pikkukaupan tulisijaan – jaloilleen ja ohjaten hänet sitten seisomaan pöydän viereen, johon hän voisi nojata. ”Darius, olethan kunnossa, se sujui paremmin kuin edellisillä kerroilla vai mitä?” Sylviane Gren niminen tyttö kyseli isoveljeltänsä, joka oli juuri pudistelemassa päätänsä yrittäen siten selkeyttää sen. Darius rykäisi kerran ja otti takkinsa taskusta taitellun paperin jota syventyi silmäilemään hetkeksi ja sujautti sen taas taiteltuna talteen, taskuunsa.

Sylviane astui ulos kiireiseltä näyttävään väenpaljouteen vetäen veljeänsä perässään. Tytön suu oli tavallista enemmän auki ja hän yritti parhaansa mukaan muistaa vanhempansa kertomat ohjeet siitä mistä sai mitäkin katsellessaan ihmisiä ja katua reunustavien liikkeiden nimiä. Dariuksen ilmestyttyä hänen viereensä sisarukset lähtivät kulkemaan eteenpäin suurimmaksi osaksi eri vihreän ja liilan sävyisiin vaatteisiin pukeutuneeseen väkijoukkoon, joka suurimmaksi osaksi koostui aikuisista. Hetken kulkiessaan he huomasivat kiireisen aikaihmisten joukon hävinneen ja sen tilalle tulleen lapsia ja nuoria, jotka rupattelivat iloisesti ja eri liikkeiden edustalla.

”Tuolla”, sanoi Darius yllättäen osoittaessaan liikettä, joka nimestään päätellen tarjosi kaapuja kaikkiin tilaisuuksiin, painaen sitten tumman päähineensä syvemmälle peittääksensä kasvonsa, sillä hän ei halunnut kenenkään kiinnittävän erityistä huomiota häneen. Sylviane katsoi veljeänsä silmiin nopeasti ja lähti sitten astelemaan tämän edessä kyseistä liikettä kohti pitäen vielä hivenen oikealla kädellänsä veljensä kädestä kiinni, irrottaen sen sitten. Hetken epäröinnin jälkeen tyttö avasi oven ja astui sisälle liikkeeseen odottaen veljensä tulevan perässä.

Tyttö silmäili ympäriinsä ja totesi kyyryselkäisen noidan, joka oli puuhailemassa kankaidensa kanssa Matami Malkiniksi. Kello kilisi toistamiseen ja Sylviane kääntyi ympäri vastatuksin paperi palan kanssa, jota hänen veljensä ojensi hänelle oven edessä seisten, kasvot pois käännettyinä. ”Kiitos”, tyttö sanoi Dariukselle ottaen lopulta paperin ja kääntyi sitten Matamin puoleen, joka oli juuri keskeyttänyt työskentelynsä, ei paljon häntä vanhemman ruskeahiuksisen tytön parissa. Tervehdittyään noitaa hän ojensi tälle tuon samaisen paperin, jota hänen veljensä oli tyrkyttänyt hänelle pitkin päivää, tämän kehotuksesta hän istui vapaana olevaan tuoliin, hänen veljensä perääntyessä nurkkaan odottamaan.

[Chelsea Crèin]

Mtami Malkin hääräili kankaidensa kanssa, kun Chelsea kuuli kellon kilahtavan ovella. Hän katsahti ovelle ja näki ruskeahiuksisen tytön ja tummaa päähinettä pitävän pojan astuvan sisään liikkeeseen. Hän arvioi tytön olevan vähän häntä nuorempi. Poika saattoi olla jonkin verran vanhempi, ehkä kolme tai neljä vuotta. Chelsea on erinomainen arvailemaan ihmisten ikää, eikä juuri koskaan ole väärässä. Matami Malkin pisti Chelseaa vahingossa nuppineulalla käsivarteen, ja tyttö voihkaisi hiljaa. Liikkeeseen tullut tyttö tervehti Matami Malkinia ja antoi tälle jonkin lappusen. Matami nyökkäsi ja istutti tytön Chelsean vieressä olevalle jakkaralle. Poika meni liikkeen nurkkaan, ilmeisesti odottelemaan.

Malkin jatkoi häärimistään Chelsean kaapujen kanssa, kunnes hän vihdoin totesi; "Kokeilepa kävellä tuon peilin luokse ja takaisin" osoittaen samalla viiden metrin päässä sijaitsevaa peiliä. Chelsea käveli tottelevaisesti peilille ja takaisin. "Ei, ei ollenkaan sopiva..." Matami mutisi ja katoutti Chelsean kaavun. Matami otti esiin uuden kankaan ja rupesi laittamaan nuppineuloja. Sillä aikaa Chelsea päätti tehdä tuttavuutta vieressä istuvaan tyttöön.
"Mikä sinun nimesi on?" Hän kysyi itsevarmasti, hieman ylimielinen sävy äänessään, "Missä koulussa opiskelet? Chelsea heitti uuden kysymyksen ja kohotti kulmiaan, kiertäen samalla hiussuortuvaansa sormensa ympärille.

Olisi kiva jos tuo tyttö opiskelisi Châteaussa, vaikka tiesikin sen olevan erittäin epätodennäköistä. Yleensä Ranskan taikakouluihin varusteita hankkivat ihmiset asioivat Pariisin velhokaupissa, eivätkä Viistokujalla. Hänen oma syynsä käydä Viistokujalla oli se, että Irveta on Ranskan velhopankkia luotettavampi ja turvallisempi paikka. Tämän takia perheen rahat olivat Irvetassa, ja rahoja hakiessa voi samalla ostaa tarvittavat tavarat ja muut Viistokujalta. Sitä paitsi, Crèinien mielestä Viistokujalla tavaroiden tarjonta ja laatu on parempi kuin Ranskassa.

[Sylviane Gren]

Sylvianen istuskellessa siinä hän heilutteli hetken jalkojaan, jotka olivat irti maasta, mutta nähtyään veljensä katseen hän lopetti sen ja alkoi odotellessaan letittää hiussortuviansa jonkin matkaa, purki ja aloitti taas uudestaan. Matamin ääni palautti hänet taas maanpinnalle kehottaessaan toista tyttöä kävelemään peilin luokse ja takaisin. Sylviane laittoi letittämänsä hiussortuvat korvansa taakse ja katseli miltä ruskeahiuksisen tytön kaapu näyttikään, se oli ihan hienon näköinen Sylviane mielestä, mutta Matami ei näemmä ollut tyytyväinen ja kaapu katosi.

Sylvianen korjasi istuinasentoansa juuri sopivasti siten että istui käsiensä päälle, kun hän kuuli kysymyksen. ”Mikä sinun nimesi on?” kysyi itsevarmuutta puhkuva ääni hänen vierestään, ruskeahiuksinen tyttö oli aloittanut keskustelun. ”Minä olen Sylviane Gren”, vastasi Sylviane toivuttuaan verrattain nopeasti äskeisestä yllättävästä keskustelun avauksesta. Hänen tiedustellessaan kohteliaasti toisen tytön nimeään, hän vilkaisi nopeasti nurkkaan jossa hänen rakas veljensä seisoi hievahtamattaan. Ruskeahiuksinen tyttö kysyi häneltä myös missä koulussa hän opiskelee, Sylviane totesi siihen saanensa kutsun Taikakouluun Châteauhun ja aloittavansa siellä syksyllä. ”Missä sinä?” hän kysyi antaen vaatimattoman hymyn kohota huulillensa, tytöllä oli miltei saman sävyiset ruskeat silmät niin kuin hänellä itsellään.

Hän oli Iso-Britanniassa ostelemassa koulutarvikkeitansa, mutta sanoi aloittavansa koulun joka ei ole Isossa-Britanniassa syksyllä, se kyllä antaa ihmeellisen kuvan minusta, Sylviane tuumaili. Sitä tosiasiaa että hänen vanhempansa olivat ajatelleet lähettää perheen nuorimman tämän isoveljensä kanssa toiseen maahan ostamaan tarvikkeita, he selittivät sillä että olivat itsekin aikoinaan ostaneet ne sieltä. Mistä se puolestaan johtui, sitä tyttö ei saanut tietää sillä sisarusten vanhemmat tyrkyttivät hormipulveria ja hän ei viitsinyt kysyä.

[Chelsea Crèin]

"Mikä sinun nimesi on?" Chelsea kysyi itsevarmalla äänellä. "Minä olen Sylviane Gren" tyttö vastasi jalkojaan heilutellen. Chlsea jatkoi hiussurtuvansa kieputtelemista ja lausahti; "Mielenkiintoista". Hänen äänensävynsä oli pohtiva. Hän oli kuullut nimen joskus aikaisemmin. Ehkä. Mutta epävarmuuteen ei ollut luottamista. Jakkaralla jalkojaan äsken heilutellut tyttö kysyi häneltä nimeä. "Chelsea Crèin" hän vastasi ja hymyili. Chelsean silmät tutkailivat tyttöä päästä varpaisiin. Mielenkiintoinen ulkonäkö ja kivat hiukset. Hän kaivoi taikasauvan esiin ja viereistä takkaa osoittaen lausui; "Sytyjo". Takkaan roihahti tuli. Chelsea oli perin juurin tyytyväinen itseensä.

"Missä koulussa opiskelet?" Chelsea kysyi uteliaasti ja kieputti edelleen hiuksiaan. Sylviane Greniksi esittäytynyt tyttö kertoi aloittavansa syksyllä Châteaussa ja jatkoi; "Missä sinä?" Chelsea hymyili, kuten myös Sylviane. Hän päätti ruveta vitsailemaan. "No jaa... En minä nyt missään opiskele. Kotiopetusta minä saan" Chelsea vinoili ja viskasi laukkunsa kauemmas, "Katsos kun, kesällä koulujen opettajat yleensä lomailevat. Okei okei, menen syksyllä Châteauhun, toiselle luokalle" hän jatkoi hymähtäen. "Tulejolaukku" tyttö sanoi, ja äsken kauemmas heitetty laukku ampaisi hänen syliin. Chelsea kaivoi laukustansa hopeakorun ja sanoi; "Siipirdium Lentiusa" vieden korun sauvallaan Sylvianen syliin. "Ole hyvä" hän sanoi ja hymyili.

[Sylviane Gren]

Sylviane kuuli tai ainakin luuli kuulleensa vieressään istuvan tytön sanoneen mielenkiintoista sen jälkeen kun Sylviane itse oli esitellyt itsensä. Ei kai hän vain ole aiemmin kuullut hänestä tai pikemminkin hänen veljestään tai perheestään, Sylvianea puistatti. Toinen tyttö esittäytyi Chelsea Crèiniksi ja hän vastasi Sylvianen hymyyn ottaen sen jälkeen taikasauvansa esille ja esitellessään tyytyväisenä yhden loitsun, joka sytytti heidän vieressään olevan vanhannäköisen takkaan tulen.

Chelsea sai nuoremman tytön hämilleen kertoessaan saavansa kotiopetusta, sillä opettajathan lomailevat nyt kesäisin. Sylviane huulet raottuivat aiempaa enemmän ja hän piti tytön kertomuksen totena, kunnes tämä myönsi menevänsä myös Chtâeauhun, toiselle luokalle tosin jo. Sylviane tunsi olonsa taas niin tavattoman hermostuneeksi keskustelun jälkeen, vaikka liikkeessä ei ollut muita kuin Darius, Chelsea ja Matami Malkin hänen itsensä lisäksi. Viimeksi mainitun yrittäessä parhaansa mukaan vertailla nuppineulatyötäänsä aiemmin liikkeeseen astuneen tytön ulkomuotoon, Sylviane vaihtoi istuinasentoaan, sillä hänen kätensä olivat puutuneet hänen jalkojensa alla ja halusivat taas lentää vapaasti.

Chelsean lennättäessään äsken pois viskomansa laukkunsa takaisin luoksensa ja leijuttaen jonkun korun, mikä vaikutti hopeakorulta Sylvianen syliin, tytöistä nuorempi tunsi olonsa erityisen epämieluisaksi. Miksi tuo uusi tuttavuus oli nyt toiminut tuolla tavalla sitä hän ei voinut käsittää. ”Mitä..? Miksi?” tyttö ei pystynyt pukemaan hämmästystään sanoiksi saatikka lauseiksi tuijottaen vain beigen paidan päällä lojuvaa korua, tukehduttaen sitten alkavan hermostuneen naurunsa nopeasti, sillä Darius oli liikahtanut. Sylviane haki veljeensä katsekontaktia mutta turhaan antaen sitten katseensa lipua taikaisin Chelseaan, joka näytti hymyilevän. ”Ole hyvä”, ruskeahiuksinen tyttö sanoi ja Sylviane kiitti kohteliaasti vieläkin hivenen epävarman ja uskaltautui loppujen lopuksi ottamaan korun käsiensä varaan. Se tuntui kylmältä ihoa vasten, mutta oli kaunis minkä tyttö totesikin ääneen. Sylviane kurottautui eteenpäin tuolillaan ojentaaksensa korun takaisin sen oikealle omistajalle, sillä hän oli hetken ajan katsellut korua ja varmistunut siitä että Chelsea oli antanut sen hänelle vain hetkeksi hyvää hyvyyttään jotta hän voisi tarkastella sitä paremmin.

[Chelsea Crèin]

Chelsea lennätti hopeakorun Sylvianen syliin ja tämä näytti hämmentyneeltä. "Mitä...? Miksi?" Sylviane huulilta purkautui. Hän hymyili kannustavasti ja jatkoi hiustensa kieputtamista. "Ole hyvä" Chelsea lausahti ja sulki laukun. Äsken käsiensä päällä istunut tyttö kiitti ja alkoi tutkailla korua. Chelsea mietti, mahtaisikohan tyttö huomata Pouffsoufflen vaakunaa korun suuren kiiinnityssysteemin kyljessä. Sylviane sanoi, että koru oli hänen mielestään kaunis. Chelsea nyökkäsi ja hymyili edelleen. Sylviane kurottui tuolissaan eteenpäin.

Chelsea pudisti päätään. "Ehei, minä en tee sillä mitään, olen Serdaiglessa, en Pouffsoufflessa. En voi käyttää korua missä on Pouffsofflen vaakuna, minulla on tismalleen samanlainen, tosin siinä on Serdaiglen vaakuna" hän sanoi ja näytti omassa ranteessaan kiiltelevää korua, "Se on sinun. Tosin jos et päädy Pouffsoffleen, annat sen minulle takaisin, ja saat joko Gryffondorin tai Serpentardin, parhaassa tapauksessa Serdaiglen vaakunalla somistetun korun" tyttö selosti ja otti korun Sylvianelta. Hän näytti korussa olevaa pientä mäyrän kuvaa, jonka yläpuolelle oli kirjailtu hopealla sanat; Pouffsouffle, Château. Omasta korustaan hän näytti korpin kuvan ja sen yläpuolelle kirjaillut sanat; Serdaigle, Château. Tyttö hymyil ja vilkaisi Sylvianea.

[Chelsea Crèin]

Chelsea lennätti hopeakorun Sylvianen syliin ja tämä näytti hämmentyneeltä. "Mitä...? Miksi?" Sylviane huulilta purkautui. Hän hymyili kannustavasti ja jatkoi hiustensa kieputtamista. "Ole hyvä" Chelsea lausahti ja sulki laukun. Äsken käsiensä päällä istunut tyttö kiitti ja alkoi tutkailla korua. Chelsea mietti, mahtaisikohan tyttö huomata Pouffsoufflen vaakunaa korun suuren kiiinnityssysteemin kyljessä. Sylviane sanoi, että koru oli hänen mielestään kaunis. Chelsea nyökkäsi ja hymyili edelleen. Sylviane kurottui tuolissaan eteenpäin.

Chelsea pudisti päätään. "Ehei, minä en tee sillä mitään, olen Serdaiglessa, en Pouffsoufflessa. En voi käyttää korua missä on Pouffsofflen vaakuna, minulla on tismalleen samanlainen, tosin siinä on Serdaiglen vaakuna" hän sanoi ja näytti omassa ranteessaan kiiltelevää korua, "Se on sinun. Tosin jos et päädy Pouffsoffleen, annat sen minulle takaisin, ja saat joko Gryffondorin tai Serpentardin, parhaassa tapauksessa Serdaiglen vaakunalla somistetun korun" tyttö selosti ja otti korun Sylvianelta. Hän näytti korussa olevaa pientä mäyrän kuvaa, jonka yläpuolelle oli kirjailtu hopealla sanat; Pouffsouffle, Château. Omasta korustaan hän näytti korpin kuvan ja sen yläpuolelle kirjaillut sanat; Serdaigle, Château. Tyttö hymyil ja vilkaisi Sylvianea.

[Sylviane Gren]

Sylvianen kuunnellessa tytön selitystä siitä miten hän ei tee itse mitään korulla, koska ei voinut käyttää sitä, hänen mieleen hiipi ajatus siitä että tuo kaikki oli vain jonkun huonoa pilaa ja hän itse oli pilan kohteena. ”Se on sinun. Tosin jos et päädy Pouffsoffleen, annat sen minulle takaisin, ja saat joko Gryffondorin tai Serpentardin, parhaassa tapauksessa Serdaiglen vaakunalla somistetun korun”, Chelsea jatkoi uskottavasti kertomustaan. Vanhemman tytön ottaessaan korun tämä näytti Sylvianelle kohdan korusta jossa komeili kahden tutun kuuloisen sanan alapuolella mäyrän kuva. Tuo kohta oli jäänyt tytöltä vallan huomaamatta, eihän hän toki halunnut mitenkään perinpohjaisesti korua vilkaistakaan, sillä hän tunsi silloin veljensä pistävän katseen. Sylviane nyökkäsi ajatuksiinsa vaipuen, sillä hän ei tiennyt miten suhtautua vasta äsken tavanneen Chelsean avokätisyyteen.

”Minä... minä en voi ottaa tätä vastaan”, Sylviane totesi hetken ajateltuaan, hän ei voisi ottaa vastaan korua ilman että hän antaisi toiselle tytölle mitään. ”En edes pieneksi hetkeksi”, hän lisäsi sillä koko ajatus tuntui väärältä, heillä ei ollut varaa ostaa Chelsealle mitään vastapalvelukseksi eikä heillä ollut mitään mikä olisi voinut käydä vaihtokaupan. Chelsea vilautti vielä ranteessansa olevaa korua, jossa näytti olevan toisen eläimen kuva ja teksti jossa luki Serdaigle, Château.

Gryffondor ja Pouffsouffle, Sylviane muisti kuulleensa niistä aiemmin viimeksi iloisen tapahtuman yhteydessä, silloin kun hänen kirjeensä Taikakouluun oli tullut. Hänen äitinsä kertoi että koulussa jaettiin oppilaat neljään eri ryhmään, ryhmittymään. luokkaan tai mitä se olikaan nimeltään, tyttö oli aluksi omissa ajatuksissaan, minkä vuoksi hänen äitinsä puheen alku oli mennyt ohi. Sisarusten äiti kertoi ylpeänä olleensa Gryffondorissa ja isän Pouffsoufflessa, painottaen juuri noita sanoja. Sylviane käsitti että Serpentard ja Serdaigle taisivat olla ne kaksi muuta vaihtoehtoa, sillä laskemalla äidin mainitut ja Chelsean mainitut yhteen hän sai lukumääräksi neljä.

Sylviane hymyili tyytyväisenä itseensä ja havaitsi Matami Malkinin katselevan häntä pää hivenen kallellaan ja kiiruhtavan sitten liikkeen toiseen osaan. Tyttö ihmetteli oliko hän jäänyt jostain paitsi, mutta päätti pitää suunsa kiinni.