Museo-tutustumista

Lukuvuoden 2014-15 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Luna Lake » 09 Heinä 2014, 12:02

Luna Lake kuunteli jäkättävää äitiään, joka halusi tämän pesevän pyykkejä;
"Et ole lainkaan osallistunut kotitöihin siitä asti kun isä tuli kuvioihin! Kuuntelit vain tarinoita Tylypahkasta, ja sitten olit siellä! Isä ei tiedä Châteausta mitään, joten minkä tekosyyn nyt keksit!? Tutkit Pariisia! Pariisi on yksi mailman tunnetuimmista kaupungeista, ja sinä olet taatusti lukenut kaikki maantiedon kirjat ja - "Äiti. Taikakouluissa ei ole maantietoa eikä mitään vastaavaa ainetta! Luna sanoi puolihillitysti. "En tiedä Pariisista mitään. Anna minun mennä. Äh joo joo, pesen kyllä pyykit sitten illalla! Äläkä jäkätä!"

Jonkin ajan kuluttua hän oli valmistautunut äidin toiveiden mukaisesti, ja ottaut ensimääräänpääkseen jonkun tylsän museon, jonka sijainnin äiti oli näyttänyt kartasta, joka oli nyt turvallisesti olkalaukussa. Tarkistettuaan, että taikasauva oli mukana (eihän sitä koskaan tiedä) Luna asteli reippain ja tahallisen mahtipontisin askelin eteenpäin - ja samantien kompastui pihalla lojuneeseen kiveen. Hän horjui, mutta sai tasapainonsa takaisin. Tuli mahtipontisille askelille loppu. Luna käveli nopeasti pois äidin näköpiiristä nurkan taakse, jossa hän nappasi kartan eteensä, valitsi reitin, ja laittoi kartan taas laukkuun.

Pariisin kadut ovat sitten ihania! Luna ajatteli innoissaan katsellessaan ympirillä levittäytyviä kauppoja ja puoteja. Sitten museo tuli näkyviin. Se poikkesi vierellä olevista taloista, koska se ei ollut sävyisän sininen, kuten lähellä olevat korkeat ja kauniit kivitalot, vaan kellertävän harmaa. Se oli ehkä jokus ollut valkoinen ja sievä, muttei enää. Hän talsi innottomasti sisään.

Sisällä oli hienompaa kuin ulkona. Siellä oli valkoista. Tavallisen valkoinen rakennus, joka oli täynnä maalauksia ja patsaita ynnä muita semmoisia. Luna käveli, ja katseli maalauksia, sekä muita museossa olevia ihmisiä, joita oli arviolta siinä huoneessa kahdeksan. Muualla olisi varmaan enemmän.
Se huone oli omistettu muotokuville maailmaa muuttaneista ihmisistä. Hän katseli kuvia kaiken mailman Kaarle Suurista, ja alkoi tulla jo nälkä.

Museossa oli kahvila, ja Luna ajatteli mennä piipahtamaan siellä, mutta hänen huomionsa kiinnittyi suurin purppuraisin verhoin kehystetystä kuvasta, joka esitti - ei. Sen täytyi olla jokin näky, eikös tämä ollut aivan tavallinen jästimuseo, joka ei omistanut yhtään kuvaa Merlinistä, tai muista vastaavista. Kaiken kukkurraksi jästit katselivat sitä ymmällään. "Isä, eikö noiden verhojen välissä pitäisi olla joku kuva?" Kysyi pikkuinen poika. Eivätkö nämä jästit näe tuota maalausta Merlinistä? Mikä ihmeen taikamuseo tämä on? Vai näenkö minä vain harhoja?

Ehkä nälkäisenä näki harhoja. Pitäisi mennä syömään, mutta Luna ei saanut silmiään irti kuvasta. Hän ei voinut lähteä, ennenkuin löytäisi tälle selityksen.
Muista katsoa maailmaa avoimin silmin. Jokaisesta asiasta löydät jotain hyvää.

2-luokkalainen Luna Lake
Luna Lake
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 06 Heinä 2014, 10:15
Paikkakunta: Oulu
Tupa: Serdaigle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Julieth Cornwall » 09 Heinä 2014, 15:59

“Museo!” Erika Cornwall hihkaisi innoissaan. “Vihdoin”, Julieth Cornwall, muutama päivä sitten kesälomalle päässyt 15-vuotias tyttö tuhahti kyllästyneenä. Kaksikko oli jo hyvän aikaa kierrellyt Pariisin kaduilla, välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän eksyksissä. Huvittavan kaksikosta teki teennäisen pirteän Erikan käsissä oleva valtava turistikartta, perässä huokaillen raahustava Julieth ja huonoin tuloksin onnistunut yritys pukeutua jästivaatteisiin. Juliethin äiti oli tyttärensä estelyistä huolimatta välttämättä halunnut laittaa harmaaksi kulahtaneen suippohattunsa päälle, kuulemma kadut olivat niin täynnä ihmisiä, ettei ketään kiinnostaisi yksi ainoa hattu.

Museot eivät missään nimessä kuuluneet Juliethin lempiharrastuksiin. Kaikki historiaan liittyvä oli tytölle ehdoton ei. Rakennuskin näytti niin tylsältä ja synkältä, mutta ihmisiä kulki silti jatkuvasti sisään ja ulos. Erika oli perustellut museossa käyntiä loistavana tapana viettää äiti-tytär laatuaikaa. Julieth oli lähtenyt mukaan ainoastaan, koska äiti oli lisäksi luvannut, että he poikkeaisivat kotimatkalla kirjakaupassa.

Lippujono oli museon sisällä. Se tuntui kiertelevän tolppien väliin rajatulla alueella uskomattoman pitkälle. Julieth ehdotti hitunen toivoa äänessään poislähtemistä, mutta äiti piti pintansa ja loi tyttöön tiukan katseen. 'Tänne asti tultu ja heti pois? Oletko tosissasi?', Julieth luki hänen kasvoiltaan.

Kaikkialla tuntui olevan valkoista. Seinät olivat valkoiset, korkea katto oli valkoinen, koristeelliset tukipylväät kattoa kannattelemassa olivat valkoiset. Julieth oli oikeastaan hyvillään valkoisesta, sillä se merkitsi hänelle puhtautta ja viattomuutta. Värissä tuntui olevan myös iloa ja rauhaa, vaikka Julieth oli kuullut värin merkitsevän kiinalaisille ja intialaisille surua ja kuolemaa. Jos Julieth olisi väri, hän haluaisi olla ehdottomasti valkoinen.

Huomaamatta etäisyys tiskille oli lyhentynyt huomattavasti, lipunmyynti vaikutti olevan tehokasta. “Yksi aikuinen ja 15-vuotias”, Erika ilmoitti punapäiselle, kyllästyneen oloiselle lipunmyyjälle vuorollaan. Liioitellun vahvasti ranskalaisella aksentilla puhuvan naisen ilme kirkastui huomattavasti huomatessaan Erikan suippohatun. Myyjä vinkkasi silmäänsä ja hymyili heille. Häkeltyneinä Julieth ja Erika ottivat liput naiselta vastaan ja siirtyivät maksettuaan peremmälle. “Lähde jo edeltä tutustumaan museoon, minun tarvitsee käydä naistenhuoneessa”, Erika ilmoitti tyttärelleen ja siirtyi muutaman askeleen sivuun pitkän vessajonon päähän. Epävarmana Julieth lähti ihmisvirran mukana varsinaiseen museoon.

Taideteoksia tuntui olevan joka puolella. Julieth tunnisti ainoastaan Napoleon Bonapartea esittävän taulun. Ärsyyntyneenä hän jatkoi matkaa, -Bonapartesta tuli mieleen vain jästikoulun inhottavat historian tunnit. Ja professori Binns! Onneksi hänen historiantuntejansa ei tarvitsisi... Tytön ajatukset katkesivat kun hän näki taulun, jossa oli tutulta vaikuttava henkilö. 'Kautta Merlinin parran...sehän on Merlin!' Julieth totesi hämmästyneenä. Kauempaa katsottuna taulun paikalla ei näyttänyt olevan mitään, mutta se ilmestyi paikoilleeen noin 20 metrin päässä taideteoksesta. Hämmentyneenä Julieth vilkuili ympäristöönsä, mutta jästit eivät näyttäneet huomaavan mitään erityistä. Tyttö huokaisi ihmetyksestä, tämän teoksenko takia lipunmyyjä oli vinkannut hänelle silmää?
Julieth Cornwall: hiljainen ja ystävällinen 5.-luokkalainen Pouffsoufflen valvojaoppilas, sääntöjä pilkuntarkasti noudattava ahkera oppilas, riitoja inhoava huispaaja.

Juliethin avatarin kuvassa on Chloe Moretz
Avatar
Julieth Cornwall
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 01 Kesä 2014, 16:14
Tupa: Pouffsouffle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Luna Lake » 09 Heinä 2014, 23:21

Luna tuijotti edelleen mitäänsanomattomana, huulet raollaan Merliniä. Samassa hän sulki suunsa, ja pälyili ympärilleen. Toivottavasti kukaan ei huomannut, että seisoskelin täällä kuin kala kuivalla maalla. Ei varmaan. Lunan katse kohdistui tyttöön, joka katseli taulua mietiskelevästi. Hän oli kaukana, mutta Luna ei voinut olla huomaamatta, että tämä oli monta vuotta vanhempi. Sekä katsoi Merliniä. Tämä ei etsinyt katseellaan jotain näkymätöntä taideteosta, vaan katse oli tarkentunut velhon kasvoihin. Sitten tyttö katseli hitusen hämmentyneenä ympärilleen, ja havaitsi jästien kiinnostumattomuuden. Eli hän oli noita. Luna kaipasi kamalasti selitystä taululle, mutta eihän sitä ventovieraalta voinut mennä utelemaan, onko tämä noita. Piti olla varma.

Luna yritti kävellä lähemmäs, mutta oli kuin jalat olisi sammutettu. Hätäännys aloitti valloituksen. Hän yritti olla näyttämättä säikähdystään, mutta tuskin se onnistui. Luna yritti saada maahan juurtuneet jalat tottelemaan. Tuloksetta. Apua! Kohta alan kerätä katseita, sitten kaikki levittäytyvät puoliympyrään katsomaan minua, joku kertoo äidille ja isälle, ja kohta on koko taikaministeriö irrottamassa minua maasta! Mitä teen!? Mitä teen?! No niin, nyt ei saa hätiköidä. Pitää vain hengittää syvään... Luna hengitti kolme kertaa oikein syvään, ja yritti lujasti uudestaan.

Oikea jalka lennähti taivaisiin, ja vasen jalka liukastui kivilattialla. Hän mätkähti maahan Merlinin muotokuvan alle, ja sulki silmänsä. Kohta kaikki parveilisivat Lunan ympärillä. Pariisissa oli liian ystävällista väkeä. Hän oli nähnyt, kun vanha mies kaatui pyörällä. Silloin kaikki olivat auttaneet. Luna odotti käsiä ja huolestuneita ääniä - joita ei tullut. Kukaan ei katsonut häneen niinkuin ei yläpuolella olevaan kuvaankaan. Olenko minäkin näkymätön?! Luna nousi vavisten ylös. Heti kun hän irroittautui seinästä, muutaman ohikulkevan katse tarkentui taas Lunaan. Kaikki oli hyvin - paitsi että hänellä oli nälkä. Luna katseli taulua epäluuloisesti. Hänen piti ennen ruokaa selvittää taulun taiat. Lunan uteliaisuus ei sallinut hänen lähteä, ennen kuin Luna osaisi etsiä tietoa niistä taioista, jotka oli langetettu tauluun ja seinään. Niistä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Ehkä se toinen noita (tai siis ehkä noita) osaisi auttaa. Luna lähestyi tyttöä varovaisesti. Läheltä tämä näytti noin 15-vuotiaalta.
Muista katsoa maailmaa avoimin silmin. Jokaisesta asiasta löydät jotain hyvää.

2-luokkalainen Luna Lake
Luna Lake
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 06 Heinä 2014, 10:15
Paikkakunta: Oulu
Tupa: Serdaigle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Julieth Cornwall » 10 Heinä 2014, 13:38

Vasta nyt Julieth huomasi edessään tytön, jonka katse oli kiinni taulussa. Saattoiko hänkin olla noita... Julieth pudisti vaivihkaa päätänsä, -kuinka suurella todennäköisyydellä hän tapaisi Pariisissa, keskellä kirkasta päivää kesälomalla taidemuseossa noidan? Todennäköisyys ei todella ollut suuri, mutta saattoi tyttö silti olla taikova. Tyttö liikehti ensin hieman kummallisesti, minkä jälkeen hän liukastui yht'äkkiä lattialle. Julieth peitti pelästyneenä suunsa kädellään, sattuikohan tyttöä? Ohi kulkevat ihmiset eivät olleet huomaavinaankaan tyttöä, ja Julieth ihmetteli heidän välinpitämättömyyttään. Tyttö nousi maasta ja näytti kaikin puolin olevan kunnossa. Julieth huokaisi helpotuksesta.

Juliethin huomio kiinnittyi jälleen tauluun. Hän halusi varmistuksen teoriaansa, jonka mukaan taulu ilmestyisi taikovien nähtäville heidän ollessaan tarpeeksi lähellä. Julieth peruutti muutaman askeleen, ja yllätyksekseen osui johonkin pehmeään. Häkeltyneenä hän kääntyi ja ymmärsi törmänneensä hieman mahakkaaseen, suoraan sanoen pulleahkoon keski-iän kauan sitten taakseen jättäneeseen mieheen. Taiteilijahattuinen mies kurtisti kulmiaan ja Julieth sai soperrettua hiljaisen anteeksipyynnön. Nolona hän kääntyi katsomaan taulua, joka oli kuin olikin kadonnut. Ollakseen aivan varma hän otti vielä muutaman askeleen eteenpäin, jolloin taulu ilmestyyi näkyviin.

Julieth huomasi saman tytön, joka oli aiemmin kaatunut, lähestyvän häntä varovaisen oloisesti. Empien Julieth otti muutaman askeleen tyttöä kohti ja takelteli hiljaa: “He-hei?” Kuka tuo tyttö oli? Olisiko mahdollista, että he olisivat opiskelleet Tylypahkassa samaan aikaan? Ei, Julieth ei ainakaan ollut nähnyt tyttöä aiemmin.
Julieth Cornwall: hiljainen ja ystävällinen 5.-luokkalainen Pouffsoufflen valvojaoppilas, sääntöjä pilkuntarkasti noudattava ahkera oppilas, riitoja inhoava huispaaja.

Juliethin avatarin kuvassa on Chloe Moretz
Avatar
Julieth Cornwall
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 01 Kesä 2014, 16:14
Tupa: Pouffsouffle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Luna Lake » 10 Heinä 2014, 22:40

"He-hei". Tyttö jota tarkkailin, takelteli. Hätkähdin ja punastuin. "J-joo hei" vastasin. Katseli taulua. Tyttö oli astellut lähemmäs ja kauemmas taulusta. Kokeilin itsekkin. Se tosiaan katosi kauempana. En minä voi tässä vain siesoa, kun olen jo tervehtinytkin. Nyt piti muotoilla kysymys siitä oliko tämä noita. "Tuota... Näetkö tuon taulun tuolla verhojen välissä? Jos siis seisot tässä, tai siis..." Vaikenin nolostuneena. Että pitikin olla näin ujo! Katselin taas tyttöä saadakseni tekemistä. Kun oikein katselin... tyttö näytti hiukan tutulta... Suljin silmäni, ja muistelin. Olin nähnyt tytön jossain, mutta en muistanut missä. Samassa vatsani kurisi mahtavasti. Punastuin, mutta hymyilin vienosti. "Tulisitko kanssani välipalalle, niin voitaisiin vaikka jutella vähän?" Estin takeltelun puheessani puhumalla tytön olkapäälle. Jos olisin katsonut silmiin, olisin kuulostaut robotilta. "Nimeni on Luna." Sanoin vahvemmalla äänellä, ja pakottautuen katsomaan tyttöä silmiin.
Muista katsoa maailmaa avoimin silmin. Jokaisesta asiasta löydät jotain hyvää.

2-luokkalainen Luna Lake
Luna Lake
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 06 Heinä 2014, 10:15
Paikkakunta: Oulu
Tupa: Serdaigle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Julieth Cornwall » 11 Heinä 2014, 22:02

//Anteeksi, olen pahoillani, etten tänään ole saanut jatkettua peliä. Olen useaan kertaan yrittänyt aloittaa kirjoittamista, mutta aina on tullut jokin este tielle. Tänään on vain tapahtunut niin paljon kurjia asioita, etten saa oikein kirjoitettua ajatusten harhaillessa muualla. Pyrin vastaamaan huomisen aikana...//
Julieth Cornwall: hiljainen ja ystävällinen 5.-luokkalainen Pouffsoufflen valvojaoppilas, sääntöjä pilkuntarkasti noudattava ahkera oppilas, riitoja inhoava huispaaja.

Juliethin avatarin kuvassa on Chloe Moretz
Avatar
Julieth Cornwall
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 01 Kesä 2014, 16:14
Tupa: Pouffsouffle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Julieth Cornwall » 15 Heinä 2014, 11:47

“J-joo hei”, tyttö vastasi. “Tuota... Näetkö tuon taulun tuolla verhojen välissä? Jos siis seisot tässä, tai siis...” Julieth nyökkäsi päätään vastaukseksi. Tuo tyttökin oli siis noita! “Eikö se olekin Merlin?” Julieth varmisti. Hän tiesi varsin hyvin miltä Merlin näytti, mutta halusi saada jotain keskustelunaihetta.

“Tulisitko kanssani välipalalle, niin voitaisiin vaikka jutella vähän?” noita kysyi. Julieth huomasi vasta nyt, kuinka kova nälkä hänellä oli. Ja jano. Suuta kuivasi kaupungin pölyt, eikä hän ollut juomut koko päivänä. “Mennään vain”, Julieth totesi hetken mielijohteesta. Heti myönnyttyään hän alkoi katua päätöstään, muttei uskaltanut enää kieltäytyä. “Olen Luna”, tyttö esittäytyi. Julieth toisti nimeä mielessään. Se kuulosti kauniilta ja sointuvalta. “Minä olen Julieth”, hän esitteli itsensä. Miksi hänellä pitikin olla niin typerä nimi! Montako kymmentä kertaa vieraat olivat erehtyneet luulemaan häntä Julietiksi?

Julieth lähti kävelemään kohti aulaa, sillä hän muisteli nähneensä siellä jonkun kahvilan tapaisen. “Missä koulussa olet? Ja millä luokalla?” hän kysyi Lunalta, sillä vaivautunut hiljaisuus oli vielä puhumistakin kauheampaa. “Minä menen viidennelle Châteauhun”, Julieth totesi ja sisäisesti järkyttyi, kuinka puheliaaksi hän oli tullut.
Julieth Cornwall: hiljainen ja ystävällinen 5.-luokkalainen Pouffsoufflen valvojaoppilas, sääntöjä pilkuntarkasti noudattava ahkera oppilas, riitoja inhoava huispaaja.

Juliethin avatarin kuvassa on Chloe Moretz
Avatar
Julieth Cornwall
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 01 Kesä 2014, 16:14
Tupa: Pouffsouffle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Luna Lake » 17 Heinä 2014, 15:31

Tyttö nyökkäsi. Hän oli noita! Kerrankin joku toinen noita juttukaverina! Luna ajatteli.
"Eikös se olekin Merlin?" Tyttö sanoi. "Joo, ainakin minusta." Luna vastasi aika tekopirteästi.
Toisen kysyksen jälkeen tyttö hiljeni. Ehkä pohti kysymystä. "Mennään vain."
Jes! Luna ajatteli.

Tyttö sanoi nimekseen Julieth. Ja sen jälkeen käveli Lunan rinnalla kohti aulaa, ja siellä sijaitsevaa kahvilaa.
"Missä koulussa olet? Ja millä luokalla?" Julieth kysäisi. "Minä menen viidennelle Châteauhun." Tämä jatkoi vielä. Luna häkeltyi hiukan sitä, miten paljon Julieth oli häntä vanhempi. Oli kuitenki kohteliasta vastata kysymykseen. "Menen toiselle luokalle Châteauhun..." Luna vastasi hiljaa vienon punan kohotessa kasvoille.

Hän ja Julieth saapuivat kahvilalle. Luna riensi tiskille valitsemaan annostaan. Hän valitsi ison Croissantin ja Kaakaon vaahtokarkeilla. "Menen valitsemaan pöydän, ja sinä voit sillä aikaa tilata jotain." Luna sanoi Juliethille, ja liikuskeli etsimään kotoisasta pikku kahvilasta istumapaikkoja. Kahvila oli sisustettu vahoin puupöydin, ja hitusen muhkuraisten nojatuolien ja sohvien avulla. Tavarat olivat pääasiallisesti valkoisia ja vihertäviä.

Hän äkkäsi nurkassa olevan ikkunapaikan. Pöydän toisessa päässä oli seinässä kiinni olevaa sohvaa, jota jatkui seinän koko mitalta, ja toisella puolella nojatuoli. Luna tasapinotteli kantamuksesna pöydälle ja istahti sitten nojatuoliin odottamaan Juliethia.
Muista katsoa maailmaa avoimin silmin. Jokaisesta asiasta löydät jotain hyvää.

2-luokkalainen Luna Lake
Luna Lake
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 06 Heinä 2014, 10:15
Paikkakunta: Oulu
Tupa: Serdaigle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Luna Lake » 09 Elo 2014, 11:00

//Julieth? Ehditkö vielä pelata tätä, vai tehdäänkö pikaloppu?//
Muista katsoa maailmaa avoimin silmin. Jokaisesta asiasta löydät jotain hyvää.

2-luokkalainen Luna Lake
Luna Lake
Oppilas
 
Viestit: 35
Liittynyt: 06 Heinä 2014, 10:15
Paikkakunta: Oulu
Tupa: Serdaigle

Re: Museo-tutustumista

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 25 Marras 2014, 23:34

Peli keskeytetty, sillä Luna Lake ei ole enää koulun jäsenenä.

Pisteytys:

Luna Lake: 9 p
Julieth Cornwall: 7 p
Mila Molina (61): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Huispaus ja lentäminen


Paluu Lukuvuosi 2014-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron