"Viisi tuntia"professori vastasi tiukasti.
Huusi sitten Karakatukselle ja sitten vielä meille molemmille:
"Tämä saa nyt riitää! Herra-Kärmes, lopetat nyt valheiden kertomisen. Minä olen ennustaja, ja tietäisin kyllä, jos juhlissa tulisi tapahtumaan jotain kammottavaa. Laskekaa molemmat sauvanne, kiitos. Muuten joudun napsaisemaan tuviltanne lisää pisteitä, tai pahimmassa tapauksessa erottamaan teidät"
Pitäisiköhän minun istua se viisi tuntia jälkiistunnossa vaikka jokin Karakatuksen tappokirouksisita sattuisi jopa vahingossa osumaan minuun. Siitä vasta tulisikin hilpeä jälki-istunto. Mieleeni nousi kuva luokkahuoneesta ja arkusta, totta kai sinisestä jossa minä olisin ja professorin siinä vieressä nuhtelemassa minua siitä että olin ollut liian myöhään käytävällä...
Karakatus aloittaisi takuu varmasiti kohta laukomaan loitsuja
"10 kaljuuna sen puolesta että kohta sieltä tulee tappokirous"mutisin itsekseni, niin että tuskin kukaan muu kuuli, korkeintaan professori jota olin tällä hetkellä lähempänänä.
"Avada Kedavra! Unhoituta! Kidutu! Kangistumis tyystilys! Kommennu" Karakatus loitsi, jos en olisi osannut varautua siihen että hän yrittää tappaa minut olisin luultavasti kuollut. Nyt kuitenkin vain hyppäsin sivuun. Kirjoista oli sittenkin oikeasti hyötyä esimerkiksi "kuinka lukea silmistä?" Oli osoittanut erittäin hyödylliseksi.
Kaikki muu voi valehdella mutta silmät eivät , hoin itselleni.
"Tainnutu!" En nyt ol-" "varjelum!"Ole mikään Karakatuksen fani mutta hän puhuu totta!" Minä melkein huusin.
" ja viitsisitkö mitenkään auttaa?" Sanoi ja arvelin että kohta tulisi taas tappokirouksia ja valmistauduin jo syöksymään sivuun uudelleen.
"Ei en luovuta. Me teemme sen ensin koulu sitten ministeriö! Kuraveriset päätyvät Azkabaniin, ankeuttajia otetaan ranskaan samoin lohikäärmeitä! Olette tyhmiä jos ette kuuntele! Ette ajattele koulua! Isä tuo M. Basilin jos muu ei auta! Se kangistaa kaikki jotka vastustavat meitä! Antaudun jos kuuntelette! Vastatkaa!" Karakatus sanoi
"Kyllä hän me kuunneltaisiin mutta kun yks laukoo vaan tappokirouksia" sanoin. Äänen sävyn oli tarkoitus olla jotain ivallisen ja pilkallisen väliltä mutta väsymyksen vuoksi se kuulosti jopa omissa korvissani joltain valittavalta teiniltä joka valitti miten epämuodikkaita koulupuvut olivat..