Tapaaminen metrossa ja tutustumista

[Effie Solender]

Kun Effie kertoi, ettei opiskele kesällä missään, London pyöräytti silmiään huvittuneena. "Mutta vimeiset seitsemän vuotta olen ollut Beauxbatonsissa ja syksyllä menen Châteauhon jatko - opiskelemaan" Effie jatkoi. Salaa mielessään Effie toivoi että tuo poika tulisi samaan kouluun, vaikka tiesikin sen olevan erittäin epätodennäköistä.

"Oikeastiko? Mahtavaa! Mä olen opiskellut Châteaussa jo muutaman vuoden" London vuodatti, "sulla kävi hyvä tuuri kun valitsit saman koulun" poika sanoi ja iski silmää. Effie hämmästyi sydänjuuriaan myöten, kun sai tietää heidän opiskelevan ensi vuonna samassa koulussa. Tyttö hymyili ajatellessaan asiaa.

Vihdoin metro pysähtyi. Ovet avautuivat ja London hyppäsi ulos. Samoin teki Effie. Heidän edesdään kulki satoja ihmisiä kukin omaan suuntaansa ja liukuportaat olivat tupaten täynnä.

He lähtivät kohti liukuportaita ja London kysyi; "Minnekäs neiti haluaa mennä?" poika kysyi, "Kahville? Syömään? Shoppailemaan? Teatteriin? Oopperaan? Kaljalle? Kermakaljalle?" London ehdotteli. "No ei ainakaan shoppailemaan, sillä ostin juuri tunti sitten vaatteita muutamalla sadalla eurolla" Effie virnisti ja jatkoi; "Itse asiassa, ennen kuin sunnitelmiini tuli muutos" , Effie viittasi kädellään Londonia, " olin aikeissa mennä syömään salaatin johonkin ravintolaan, mutta kyllä nuo kahvila- ja kaljavaihtoehdotkin käyvät" tyttö sanoi ja katsoi kysyvästi Londonia.

//Sori vastaus vähän viivästyi, kun olin oikeastikin shopailemassa (: //

[London Morel]

// Pyh, ei muutaman tunnin tauko haittaa mitään. Kivaa, että pelimme etenee näin nopeasti eikä toisen vastausta tarvitse odottaa viikkotolkulla. (: //

"No ei ainakaan shoppailemaan, sillä ostin juuri tunti sitten vaatteita muutamalla sadalla eurolla", Effie vastasi, ja London hurrasi mielessään. Tylsiltä hepeneiden sovitteluilta ja makutuomaroinnilta siis vältyttiin. Ilmeisesti tyttö ei ollut myöskään kiinnostunut oopperasta, mikä oli hienoa. Poika kuitenkin kummasteli mielessään noin suurta rahamäärää, jonka tyttö oli kuluttanut vaatteisiin... muutama sataa euroa. London itse on ostanut vaatteita korkeintaan muutamalla kaljuunalla eli parilla kymmenellä eurolla, joten satasien törsääminen vaatteisiin kuulosti hänen korviinsa hullulta. Poika päätyi kuitenkin nyökyttelemään tytön vastaukselle.

"Itse asiassa, ennen kuin sunnitelmiini tuli muutos olin aikeissa mennä syömään salaatin johonkin ravintolaan, mutta kyllä nuo kahvila- ja kaljavaihtoehdotkin käyvät", Effie kertoi. London katsahti tyttöä. "Jos sulla on nälkä, niin tottakai me mennään syömään. Itseasiassa muakin alkaa vähän hiukoa", hän sanoi. Jos poika itse olisi päättänyt, minne hän menisi syömään, hän valitsisi Burger Kingin, mutta herrasmiehenä antoi tytön tehdä valinnan. "Minne haluaisit syömään?", hän kysyi, ja toivoi mielessään ettei tyttö valitsisi sellaista paikkaa mistä saa vain salaattia.

Liukuportaikko vei kaksikkoa ylöspäin, kohti katutasoa. Siellä heitä vastassa oli ihanan lämmin auringonpaiste sekä suuri ihmismassa, joka pyrki vuorostaan alas kohti metroasemaa. London koitti parhaansa mukaan aurata tien hänelle ja Effielle.

[Effie Solender]

London nökkäili kun Effie kertoi vaateostoksistaan. Effie mietti mielessään, miltä hänen kertomuksensa mahtoi pojan korvissa kuulostaa. Effie kuitenkin tiesi aika hyvin mitä pojille kannattaa sanoa ja mitä ei, sillä tyttö seurusteli Beauxbatonsin opiskelunsa kahtena viimeisenä vuotena kolmen eri pojan kanssa. Pisin suhde kesti noin 9 kuukautta, lyhin vain kolme viikkoa.

"Itse asiassa ennen kuin sunnitelmiini tuli muutos olin aikeissa mennä syömään salaatin johonkin ravintolaan, mutta kyllä nuo kahvila - ja kaljavaihtoehdotkin käyvät " tyttö sanoi.
"Jos sulla on nälkä niin tottakai me mennään syömään. Itse asiassa muakin alkaa vähän hiukoa" London sanoi ja jatkoi; "Minne haluaisit syömään?" Effie alkoi heti miettiä minne he voisivat mennä ja vastasi; "Le Filippo ei ole tästä kovinkaan kaukana, voitaisiin mennä sinne. Hinnatkin ovat ihan kohtuulliset, enkö viitsisikään tuhlata sataa euroa ruokaan. Käykä se sinulle?"

He pääsivät liukuportaisiin ja alkoivat hitaasti nousta kohti katutasoa. Kadulle paistoi aurinko. Kovassa tungoksessa London yritti aurata heille tietä ja Effie yritti auttaa parhaansa mukaan.


// Jos vastaat tähän vielä tänään, minä vastaan todennäköisesti vasta huomenna. Sinun kanssasi on kiva pelata, koska vastaat niin nopeasti (: Muuten, minulla on huomenna synttärit (: //

[London Morel]

// Oikeastiko? Paljon onnea! (: //

London ehti jo kuvitella mielessään, kuinka Effie ehdottaisi ravintolaksi jotain Pariisin keskustassa sijaitsevaa salaattibaaria. Poika oli kuitenkin väärässä. "Le Filippo ei ole tästä kovinkaan kaukana, voitaisiin mennä sinne. Hinnatkin ovat ihan kohtuulliset, enkä viitsisikään tuhlata sataa euroa ruokaan", tyttö ehdotti ja London kohotti kulmiaan. Hän ei ollut koskaan ennen kuullutkaan Le Filipposta, mutta paikka ei todellakaan kuulostanut salaattibaarilta. Lisäksi jos hinnat olivat kohtuulliset ja tuo herra Filippo tekisi hyvää ruokaa, paikka ei voinut olla kuin mainio. "Käykö se sinulle?", tyttö varmisti vielä.

"Käy", London tokaisi ja pysähtyi sitten, "Kunhan vain kerrot minne suuntaan mennään. Tuonne, tuonne vai tuonne?", poika kyseli ja viittoi käsillään sinne tänne. Kun tyttö oli valinnut suunnan, London lähti kulkemaan hänen vierellään. Ihmisiä ei onneksi ollut enää yhtä paljon kuin metroaseman vieressä.

"Asutko muuten täällä Pariisissa vai jossain muualla?", London heitti ilmoille seuraavan kysymyksen, "Mä asun täällä. Mulla on oma kämppä tuossa muutaman kilometrin päässä", poika valehteli taidokkaasti. Hän asui itse edelleen vanhempiensa kanssa Lyonissa, mutta sitä tytön ei tarvitsisi tietää. "Voisit tulla joskus käymään jos haluat". Londonilla oli päässään jo visiot siitä, kuinka hän karkoittaisi kaverinsa asunnostaan pois yhdeksi illaksi niin, että voisi viettää siellä aikaa Effien kanssa kahdestaan.

[Effie Solender]

//Kiitti! (: //

"Le Filippo ei ole tästä kovinkaan kaukana, voitaisiin mennä sinne. Hinnatkin ovat ihan kohtuulliset, enkä viitsisikään tuhlata sataa euroa ruokaan." Effie ehdotti ja mietti mikä reitti olisi nopein. "Käykö se sinulle? "Tyttö kysyi vielä. London kohotti kulmiaan. Hän ei ilmeisesti ollut käynyt siellä aikaisemmin, Effie ajatteli. "Käy" , poika vastasi, "Kunhan vain kerrot minne suuntaan mennään. Tuonne, tuonne vai tuonne?" London kyseli ja viittilöi käsillään eri suuntiin.

"Tuonne" Effie sanoi ja odoitti kädellään erästä korkeaa rakennusta. He lähtivät kävelemään sitä kohti. Ihmisiä oli nyt hieman vähemmän kuin metroasemalla. Effie ajatteli huvittuneneena, lähteneensä täysin vieraan pojan kanssa syömään. Oikeastaan, hän ei tiennyt pojasta mitään muuta kuin sen, että tuo oli velho joka opiskeli Châteaussa ja sen, että pojan nimi oli London Morel. "Muuten, minkä ikäinen olet?" Effie kysyi, "Minä täytin juuri pari päivää sitten 18- vuotta".

"Asutko muuten täällä Pariisissa vai jossain muualla?" London kysyi, "Mä asun täällä. Mulla on oma kämppä tuossa muutaman kilometrin päässä" poika kertoi. "Mullakin on oma asunto ja se on melkein Le Filippon vieressä" Effie vastasi. "Voisit tulla joskus käymään jos haluat" London sanoi. Effie kohotti kulmiaan. Hän ei olisi tulossa ennen kuin voisi luottaa poikaan. Hän halusi myös tietää Londonista enemmän.

[London Morel]

Effie kertoi ravintola Le Filippon sijainnin suunnan, ja kaksikko lähti astelemaan kohti korkeaa rakennusta, jossa ravintola ilmeisesti sijaitsi. Londonista oli siistiä kuinka hän nyt asteli Effien kanssa rinta rinnan kuin kaverukset, vaikka he olivat tavanneet vasta kymmenisen minuuttia sitten. Tavallaan hänestä tuntui, kuin he olisivat tunteneet tytön kanssa jo pidemmänkin aikaa.

"Muuten, minkä ikäinen olet?" Effie kysyi. Hän ilmeisesti halusi tehdä parempaa tuttavuutta pojan kanssa. "Minä täytin juuri pari päivää sitten 18 vuotta". London oli ollut siis oikeassa tytön iän suhteen. Poika mietti hetken, valehtelisiko oman ikänsä 19-vuotiaaksi, mutta päätti olla rehellinen. Hän saattaisi nimittäin jäädä jossain vaiheessa kiinni valehtelusta. "Mä oon 17-vuotias", London vastasi, "Eli ollaan melkein samanikäisiä". Hän toivoi, ettei tyttö alkaisi kohdella häntä nyt niin kuin lasta. Suurin osa tytöistä nimittäin piti siitä, että poika oli vanhempi, mutta eihän London iälleen mitään voinut.

"Mullakin on oma asunto ja se on melkein Le Filippon vieressä", Effie vastasi Londonin uteluihin tuon asuinpaikasta. Kun London ehdotti pyytävänsä joku kerta tyttöä kylään "omaan" asuntoonsa, tuosta tuli hieman epäileväinen. Poika ei kuitenkaan huomannut tytön epäileväisyyttä - hänen mielestään ei olisi lainkaan liian aikaista pyytää toista kylään.

"Asutko yksin, vai?", Londonin oli pakko kysyä. Ties vaikka tytöllä olisi jo kumppani. Poika kuvitteli jo tytön vastauksen mielessään: En, minulla on aviomies, 2-vuotias tytär ja terrieri.

[Effie Solender]

"Muuten, minkä ikäinen olet? " Effie kysyi, " Minä täytin juuri pari päivää sitten 18 - vuotta " Effie kertoi. "Mä oon 17- vuotias" London kertoi, "Eli ollaan melkein saman ikäisiä". Effie hymyili. "Sä näytät kyl paljon vanhemmalta", Tyttö sanoi, "Luulin sua 20- vuotiaaksi".
"Asutko yksin, vai?" London kysyi.

Effien puhelin alkoi soida. "Sori, pakko vastata", Effie sanoi ja kaivoi käsilaukkuaan. Hän sai puhelimen käteensä ja vastasi; "Haloo?" Soittaja oli hänen bestiksensä poikaystävä, ja he asuivat kaikki kolme Effien asunnossa. "Unohdit avaimet sisälle vai? Missä Alicia on? No olen tulossa sinne päin yhen kundin kanssa", Effie sanoi ja virnisti Londonille, "Tuun avaamaan. Muuten, sun ja Alician pitää käydä kaupassa, ruoka on melkein loppu ja katsokaakin ettette osta niitä yli- rasvaisia sun lempparipihvejä, mä en tykkää niistä. Moikka!"

"Niin mitä sä kysyitkään?" Effie hymähti.

[London Morel]

London hymähti tytön kommentille siitä, että tuon mielestä poika näytti vanhemmalta kuin 17-vuotiaalta, jopa 20-vuotiaalta. Poika otti kommentin kuitenkin vain hyvällä. Kukaan muu ei ollut koskaan ennen sanonut, että hän näyttää ikäistään vanhemmalta, joten tytön sanat saivat hänet tuntemaan itsensä paljon kypsemmäksi kuin hän oikeasti oli. Ehkei Londonin vaatetus tai hiustyyli saanut poikaa näyttämään vanhemmalta, mutta lävistykset saattoivat tuoda hänen ikäänsä muutaman lisävuoden.

Heti, kun London oli esittänyt utelunsa siitä, asuiko Effie yksin, tuon kännykkä soi. "Sori, pakko vastata", tyttö sanoi, sivuutti kysymyksen ja vastasi puhelimeen, "Haloo? Unohdit avaimet sisälle vai?". Tahtomattaankin London kuuli puhujan äänen - se oli mies. Puheesta hän ei kuitenkaan saanut mitään selvää. "Missä Alicia on?", Effie jatkoi kyselyjään, ja London kohotti kulmiaan. Pojasta tuntui, että hänen aiemmat aavistelut olivat tosia. Soittaja oli ilmiselvästi Effien mies ja Alicia heidän tyttärensä. Tosin oli harvinaista, että 18-vuotiaalla oli jo lapsi, joten Alicia saattoi olla myös koira. London kuunteli tarkkaavaisesti puhelun loppuun asti. Effie kertoi soittajalle tulevansa avaamaan tuolle oven ja kehotti tuota käymään kaupassa. Puhelun loputtua Londonin kasvoilla oli hyvin kysyvä ilme.

"Niin mitä sä kysyitkään?", Effie kysyi Londonilta. Hän oli ilmeisesti unohtanut pojan kysymyksen kokonaan.

"Hmm...", London aloitti, muttei tiennyt miten muotoilisi asian. Vaikka tyttö oli kiva, poikaa ei oikeastaan haitannut se, vaikka tuolla oli mies. Poika oli tottunut siihen että tyttöjä tuli ja meni, uusia löytyi aina jostain. "Kysyin, että asutko yksin, mutta et ilmeisesti asu", London vastasi, "Toivottavasti sun miehesi ei kuitenkaan luule, että meidän välillä olisi jotain", hän jatkoi ja mietti, mitenhän mies oli reagoinut siihen kun Effie oli kertonut hengaavansa kundin kanssa. Londonia ei nimittäin kiinnostanut yhtään alkaa suhteen kolmanneksi pyöräksi.

[Effie Solender]

London hymähti Effien kommentille tämän iästä ja Effiekin naurahti.

Effien puhelin alkoi soida. " Sori, pakko vastata ", Effie sanoi, "Haloo? " Soittaja oli hänen bestiksensä poikaystävä. "Unohdit avaimet sisälle vai? Missä Alicia on? No olen tulossa sinne päin yhen kundin kanssa. Tuun avaamaan. Muuten, sun ja Alician pitää käydä kaupassa, ruoka on melkein loppu ja katsokaakin ettette osta niitä yli - rasvaisia sun lempparipihvejä, mä en tykkää niistä. Moikka! " Effie lopetti puhelun.

"Niin mitä sä kysyitkään?" Effie kysyi. "Hmmm..." poika aloitti, "Kysyin, että asutko yksin, mutta et ilmeisesti asu " London jatkoi, " Toivottavasti sun miehesi ei kuitenkaan luule, että meidän välillä olisi jotain ". "Monet ovat luulleet noin jo ennen sinua. Mutta asia ei kuitenkaan ole niin; minulla ei ole miestä eikä poikaystävää. Alicia on minun paras ystäväni ja soittaja oli hänen poikaystävänsä. He molemmat asuvat minun kämpässäni" , Effie selitti ja virnisti Londonille, "Et tiennyt, ja kuten sanoin et ole ainoa joka on luullut asian olevan noin" Effie jatkoi.

[London Morel]

Londonin ihmetykseksi soittaja ei kuitenkaan ollut Effien mies.

"Monet ovat luulleet noin jo ennen sinua. Mutta asia ei kuitenkaan ole niin; minulla ei ole miestä eikä poikaystävää. Alicia on minun paras ystäväni ja soittaja oli hänen poikaystävänsä. He molemmat asuvat minun kämpässäni. Et tiennyt, ja kuten sanoin et ole ainoa joka on luullut asian olevan noin", Effie kertoili. London nyökkäsi ja naurahti sitten. Ei ollut ihmekään, ettei London ollut ensimmäinen, joka luuli väärin. Tytön asumisjärjestelyt nimittäin olivat vähän eriskummalliset. London ei asuisi mistään hinnasta veljensä, Donovanin, ja tuon tyttöystävän, Suzannen, kanssa saman katon alla. Vaikka Donovan olikin paras tyyppi, jonka London tunsi, Suzanne sen sijaan oli ärsyttävä bimbo.

"Hienoa!", London kommentoi Effien kertomukseen, "Sittenhän me voidaan mennä syömään. Vai menetkö ensiksi avaamaan sen oven? Jos et asu kaukana, niin mä voin odottaa tässä ulkona", poika sanoi. Häntä ei nimittäin kiinnostanut yhtään lähteä tutustumaan Effien kämppiksiin ihan vielä. London katseli ympärilleen. Hän oli näkevinään edessäpäin sen ravintola Le Filippon, josta Effie oli puhunut. Lisäksi kun tyttö kertoi asuvansa kyseisen ravintolan vieressä, ei tuon kämpille voinut olla pitkä matka.