Kirjoittaja London Morel » 17 Heinä 2014, 11:46
London oli keskittynyt ruokalistaan, eikä hän huomannut, kuinka Effie katseli häntä tiiviisti. Poika selasi sormellaan pitkää luetteloa ja päätti mielessään, ettei ota ainakaan kala- tai kasvisruokaa. Kasvikset nimittäin kuuluivat vain tytöille ja jäniksille, ja kalaruoasta pojalla oli huonoja kokemuksia.
"En tiedä mikä makumieltymyksesi on, mutta esimerkiksi etanat ovat hyviä", Effie vastasi Londonin kysymykseen ja poika nyökkäsi. Pojan äiti osasi tehdä fantastisia valkosipulietanoita, eikä hän uskonut, että ravintola kykenisi yhtä hyvään tulokseen. "Myös lampaankyljykset ja parsaa ovat hyvä vaihtoehto. Itse otan katkarapuja, salaattia ja lohta, sekin on herkullista", Effie jatkoi, ja London nyökkäsi taas. Hän läimäisi ruokalistan kiinni ja päätti luottaa Effien makuun.
Pian tarjoilija palasi kysymään heidän ruokavalintojaan. "Mä otan lampaankyljyksiä ja pastaa - eikun parsaa", London takelteli. Tarjoilija hymyili leveästi pojalle ja lähti viemään tilausta keittiöön. Poika seurasi naista katseellaan ja huomasi, kuinka tuo antoi kirjoittamansa lapun keittiöhenkilökunnalle. Tarjoilija sanoi jotain kollegoilleen ja kaikki rämähtivät nauruun - luultavasti tuo oli kertonut vitsin Londonista ja hänen pastastaan. Jos poika olisi ollu vähänkään epävarmempi henkilö, hän olisi hävennyt silmänsä päästään. Nyt hän ei kuitenkaan jaksanut välittää pienestä mokasta.
"Minulla oli viime yönä migreeni, enkä nukkunut kuin kaksi tuntia", Effie kertoi haukotellen ja London käänsi katseensa tähän. Poika huomasi nyt, että tyttö näytti ehkä hieman väsyneeltä. "Minä nukuin kymmenen tuntia", poika ilmoitti, "Menin kerrankin ajoissa nukkumaan ja aamulla herätessä oli ihanan virkeä olo", hän kertoi ja tajusi sitten, ettei suonut tytölle lainkaan empatiaa. "Harmi tietenkin, että sulla oli huono olo, toivottavasti ei ole enää", poika vastasi tönkösti.