// Aloitimpas tämän nyt sitten kun satuinkin heräämään näin aikaisin :D

Sharnee katseli ympärilleen Pariisin jästikadulla minne oli juuri äsken kääntynyt ja yritti etsiä edes jotain merkkejä siitä että hän oli oikeassa paikassa. Kun mitään suuntaa antavaa ei löytynyt, tämä kaivoi shortsiensa taskusta värikkään turistikartan jota hänelle oltiin kaupattu juna-asemalla. Paljon siitäkin mitään hyötyä oli, kun kaikki ohjeet olivat ranskaksi, jota tyttö ei ymmärtänyt pätkääkään.
"Äsh, oikeasti!" Sharnee kivahti lopulta ja ryttäsi pallon heittäen seen sitten menemään. Hänen turhautumisensa ja jalanpolkemisensa varmaan kielivät siitä että hän oli hukassa, sillä hetkessä paikalla oli joku vanha nainen tiedusteli jotain ystävälliseen sävyyn - ranskaksi.
"Sorry, I don't speak French." Sharnee totesi nopeasti, toivoen että Ranskan vanhempi väestö ymmärsi englantia, ja lähti sitten kävelemään eteenpäin välittämättä enää siitä minne joutui.

Sharnee jäi muutaman kerran tutkimaan tarkemmin kauppoja, jossa yhden kyltissä luki sana magie, sana jonka jopa intialaistyttö tiesi ranskaksi tarkoittavan taikuutta, sekä yhtä jonka ikkunassa oli esillä kristallipalloja sekä ennustuksesta kertovia kirjoja. Ja jos mahdollista, hänen mielialansa vain laski kummankin kaupan jälkeen, sillä huomatessaan että kaupat olivat täynnä ainoastaan jästien leikkitaikatemppuja tai muuta epämääräistä, alkoi hänen mielentilansa olla toivoton. Loppujen lopuksi tyttö käveli sisään ensimmäiseen näkemäänsä kahvilaan ja sai kun saikin tilattua huonosti englantia puhuvalta myyjältä jäätelön, joka hänelle tarjoiltiin teranssille. Kun loppujen lopuksi jäätelökin minkä hän sai oli väärää makua, oli Sharnee valmis hyppäämään ensimmäiseen kulkuneuvoon joka vain veisi hänet kotiin. Tai vaihtoehtoisesti hyppäämään sillalta, niin turhautunut tyttö tällä hetkellä oli.

Kuullessaan sitten jonkun ohikulkevan suusta sanat "château" ja "huispaus", kesti Sharneella hetki edes sisäistää sanoja. Mutta kun hän sitten sisäisti ne, ei kestänyt kauaakaan kun tyttö rynnisti ulos teranssilta puoliksi syöty jäätelö kädessään. Hetken ympärilleen katseltuaan intialaisneito huomasi vaaleahiuksisen pojan(Barry siis kyseessä), joka oli lähtemässä juuri kävelemään eteenpäin ja totesi vielä jotain "jästitiedosta" henkilölle jota Sharnee ei huomannut. Tyttö lähti nopeasti eteenpäin ja parin metrin päässä kohteestaan huikkasi tietäen että koulujen, Tylypahkan ja Châteaun, loitsujen ansiosta poika pystyisi ymmärtämään häntä;
"Hei sinä vaaleahiuksinen poika! Opiskeletko Châteaussa?" sen jälkeen tyttö heilautti hiuksensa olkansa yli, luoden jo tuttuun tapaan ylimielisen ja itsevarman maskin kasvoilleen.

Barry kuunteli turhautuneena äitinsä höpötystä siitä, että hän eksyisi tai jotain semmoista. Hän oli lähtenyt äitinsä ja isänsä kanssa Pariisin jästikaduille heti aikaisesta aamusta. Pojalla oli päällään valkoinen tee-paita ja mustat shortsit. Hänen vanhemmillaan oli puolestaan päällä kuten aina, jotain kallista. Barryn mielestä ei ollut mitään järkeä ostaa kalliita vaatteita. Nyt Barryn isä höpisi jotain Châteaun tupajoukkueista, ja siitä että ostaisi pojallensa parhaan luudan mitä löytyi. Barry kuitenkin kertoi tylsistyneesti;
"Mutta isä, ei kouluun saa tuoda omaa luutaa, vaikka olisi tupajoukkueesssa!"

Hetken päästä Barryn äiti alkoi taas höpöttää;
"Barry! Sinähän voit eksyä! Etkä osaa käyttää edes jästien rahaa!" Poika huokaisi syvään ja alkoi selittämään:
"Äiti, olen asunut Pariisin laitamilla pienestä lähtien! Ja minä kävin viime vuonna jästitiedon kurssia..." Nyt puolestaan isä huokaisi:
"Kyllä sinä pärjäät..." Barryn isä laski pojan käteen pari kultakolikkoa ja viidenkympin setelin.
"Siltä varalta että satut haluamaan jotain jästi tavaraa," Barryn isä sanoi ja lähti Barryn äidin kanssa kävelemään pois päin vilkuttaen.
"Moikka..." poika mutisi. Sitten hän kuuli tytön huudon. Hetken hän jäi miettimään tarkoittiko tyttö häntä... Mutta ketä muutakaan tyttö voisi tarkoittaa...
"Öö... Joo, opiskelen", hän sanoi aika epäselvästi. Sitten kuitenkin Barry sai hymyn kasvoilleen, ja jatkoi:
"Barry. Barry Miller." Poika ojensi kätensä ensin tungettuaan niin jästien kuin velhojen rahat taskuunsa.

// Pelin juonen kannalta olisi ehkä kätevämpää, jos Sharnee kirjoittaa vielä ainakin yhden peliviestin ennen kuin minä liityn Louisilla peliin. Näin kaikki kolme eivät pössähdä paikalle tismalleen samaan aikaan //

//Joo, olen samaa mieltä.//

Sharneen onneksi poika kuuli huudon ja ymmärsi että se koski häntä, sillä poika vastasi, ehkä hivenen hämmentyneenä;
"Öö... Joo, opiskelen." Sharnee nyökkäsi tyytyväisenä, ja käveli sitten ne muutamat metrit eteenpäin lähemmäs poikaa. Tämän jälkeen poika esittelinkin itsensä, ja Sharnee virnisti pienisti huomaten heti että poika oli saanut hyvän kasvatuksen. Kohteliaasti intialaisneito kuitenkin tarttui pojan käteen ja esitteli myös itsensä.
"Olen Sharnee Ispahan, ja tulen ensivuonna opiskelemaan Châteauhin." tämän jälkeen tyttö katsahti Barrya nopeasti. Hän ei oikein osannut arvioida, minkä ikäinen poika oli, joten päätti kysyä sitä. Sosiaalisuus kun ei ollut Sharneelle mikään ongelma.
"Minkä ikäinen sinä olet? Entä missä tuvassa olet? Minä olen menossa neljännelle luokalle ja jos olen oikein ymmärtänyt, siirryn Châteaussa Gryffondoriin."

Tämän jälkeen Sharnee vilkaisi nopeasti ympärilleen, sillä hän mietti, oliko pojalla seuraa vai voisiko tämä esitellä hänelle vähän Pariisia. Ainakin jonkun kanssa Barry oli puhunut, ja tilanteesta tulisi vaivaannuttava jos yhtäkkiä pojan vanhemmat vaikka pämähtäisivät paikalle ja alkaisivat kysyä.
"Ei kai sinulla ole mitään seuraa? Ajattelin että jos sinulla ei ole tekemistä, voisit vaikka esitellä minulle täällä vähän paikkoja, minä kun olen ensimmäistä kertaa Pariisissa." tyttö varmisti nopeasti ja hymyili Barrylle sitten nopeasti. Olisi paljon helpompaa jos se, joka hänelle paikkoja esittelisi olisi itsekin taikova, sillä silloin puheenaiheiden ei pitäisi ainakaan loppua kesken, ainakaan Sharneen osalta. Tämä oli kuitenkin elänyt jo kolme vuotta taikuuden täyttämää elämää niin, että jästien kanssa puheenaiheet alkoivat loppua kun hän ei ollut esimerkiksi perillä mistään tapahtumista.

//Jatkanko minä vai onko nyt Louisin vuoro?//

//Kumpi vain ehtii :)

//Louis voi jatkaa//

"Lopeta Ivy!" Louis ärähti kiskaisten kätensä irti sisarensa tiukasta otteesta. "Sanoinhan jo, että pärjään kyllä aivan mainiosti itseksenikin, kiitos vain", hän jatkoi luoden sisareensa Ivyyn tuiman katseen. He seisoivat Grenellen kaupunginosassa Pariisissa, aivan Eiffel-tornin läheisyydessä ja ympärillä vaelsi tolkuton määrä turisteja, jotka napsivat kuvia kaikesta mahdollisesta. "Hyvä on", Ivy puuskahti epäilevä ilme kasvoillaan. He olivat tulleet Pariisiin heidän isänsä mukana tämän mennessä töihin Ranskan taikaministeriöön. Isä oli vannottanut heitä pysymään yhdessä, jottei kumpikaan pääsisi eksymään, mutta nyt Ivy oli päättänyt haluavansa lähteä shoppailemaan eikä Louisia olisi voinut vähempää kiinnostaa moinen turhanpäiväisyys. "Mene sitten minne haluatkin, mutta jos eksyt ja kuolet jonnekin hämäräkujalle, niin minä en ole vastuussa", Ivy tokaisi dramaattisesti ja marssi sitten matkoihinsa nokka pystyssä. Louis pyöräytti silmiään sisarensa sanoille ja kääntyi kannoillaan suunnaten askeleensa kohti läheistä metroasemaa.

Metrojuna oli tähän aikaan päivästä lähes kokonaan tyhjä ja Louis pystyi istumaan kaikessa rauhassa ja tuijottelemaan junan ikkunasta metrotunnelin tummia seiniä. Hän halusi löytää Pariisin velhoalueen, josta olisi mahdollista löytää myös huispaustarvikeputiikki. Hänen isänsä oli vihjannut alueen sijainnista, mutta Louis ei tiennyt, missä se tarkalleen ottaen sijaitsi. Ajeltuaan hetken aikaa metrolla Louis hyppäsi ulos laiturille ja hetken päästä poika jo kylpikin lämpimässä auringonpaisteessa. Hän vilkaisi pikaisesti ympärilleen ja lähti sitten astelemaan määrätietoisesti eteenpäin. Käveltyään hetken aikaa hänellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan missä hän oli eikä minkäänlaisesta taikaputiikistakaan näkynyt jälkeäkään. Turhautuneena Louis potkaisi maassa lojuvaa tyhjää limsatölkkiä, joka lähtikin odotettua kovemmalla voimalla liikkeellä ja liisi kauniissa kaaressa suoraan tummahiuksisen tytön kylkeen.

"Oho, anteeksi!", Louis huikkasi ja astuttuaan hieman lähemmäs hän huomasi tytön näyttävän kumman tutulta. Hänhän on Tylypahkasta!, Louis tajusi ja riensi tytön luokse sen kummempia ajattelematta. Ei hän edes tuntenut tyttöä, mutta intialaisennäköinen tyttö oli jäänyt pojan mieleen Tylypahkan monista oppilaista. Tultuaan lähemmäksi hän huomasi, ettei tyttö suinkaan ollut yksin vaan tämän seurana seisoi vaalea, Louisille tuntematon poika. "Sinä olet Tylypahkasta", poika töksäytti toivoen ettei sittenkään ollut erehtynyt ja mennyt möläyttelemään sellaista kenellekään jästille.

Barry ei ehtinyt edes vastata Sharneelle, kun tyttö tunsi jotain kylmää osuvan paljaaseen kylkeensä. Vaikka se ei edes sattunut, intialaisneito älähti kuitenkin pienesti ja käänsi nopeasti katseensa siihen suuntaan mistä esine tuli. Aluksi Sharnee ei huomannut mitään muuta kuin limsatölkin, joka luultavimmin oli se esine joka häneen oli osunut. Hän huomasi myös pojan joka pahoitteli jotain hänelle. Luultavimmin poika oli sitten heittänyt tölkin. Sharnee oli vain kääntymässä poispäin ennen kuin huomasi pojan tulevan häntä kohti. Niimpä tyttö kääntyi kokonaan tulevaan poikaan päin ja kohotti hivenen kulmiaan.

"Sinä olet Tylypahkasta." poika sanoi, ja Sharnee hämmentyi hetkeksi ennen kuin naurahti. Paikalla olikin paljon taikovia.
"Niin olen." tyttö sanoi hymyillen ja pyyhkäisi hiuksensa sitten olkansa yli, kohentaen ryhtiään. Paikalle tullut poika oli selvästi nuorempi, mutta aika söpö, joten Sharnee ei viitsinyt kohdella tätä niinkuin kakaraa. Ja vaikka hänen ei tarvitsisi tehdä vaikutusta nuorempaan poikaan, ohi kulki jatkuvasti ihmisiä jotka kääntyivät katsomaan Sharneeta. Tytölle tuli siitä lievästi omahyväinen olo, sillä kyllähän tyttö tiesi näyttävänsä hyvältä mustissa minishortseissa ja kukikkaassa napapaidassa.
"Olen Sharnee Ispahan, ellet satu tietämään nimeäni. Entä sinä?" tyttö kysyi hymyillen pojalle lauseen jälkeen hammashymyä. Sitten tämä pyyhkäisi nopealla liikkeellä hiuksensa pois kasvoilta.