Ah-niin ihania aineksia ja jälki-istuntoa
//Tämä alue on valittu professori Molinalle ja Evelyn Clémentille. Jälki-istunto on ansaittu aiemmassa roolipelissä.Tästä. //
Päivä oli koruton. Päivä oli minulle hiljainen, masentava ja synkkä. Aivan kaikki näkyivät utuisen harmaan verhon lävitse, etäisinä, hieman sumuisina ja tarpeettomina. Aurinko oli painunut pilveen ja olisi vain ajan kysymys milloin alkaisi sataa. Minä toivoin, ettei ainakaan seuraavaan pariin tuntiin, mutta toiveeni sattuivat harvoin toteutumaan.
Yksi toiveeni oli ollut, että professori Molina jotenkin unohtaisi minut. Olin sen käytävillä käppäilyn jälkeen tehnyt kaikkeni ollakseni hänen silmistään poissa. Olin saapunut ruokailuun aina joko myöhemmin, viimeisten joukossa, tai ensimmäisten joukossa ja syönyt aina mahdollisimman nopeasti. Olin pysytellyt Serpentardin tupahuoneessa ja piilotellut kirjojen takana kirjastossa. Olin välttänyt ylipäätään kaikkea, missä oli ihmisiä ja missä voisin törmätä johonkin.
Kaikkein kamalimpia olivat olleet ennustuksen tunnit. Oli vaikeaa olla mahdollisimman tavallinen ja samalla välttää kaikkea tunnilla. Olin käynyt istumaan jopa luokan takapulpeteille, enkä ollut kertaakaan viitannut tunnin aikana. Muiden nälviviin ja kummastuneisiin kommentteihinkaan en ollut vastannut, vaan olin keskittynyt kiltisti opetukseen ja tehnyt jokaisen tehtävän mahdollisimman tarkasti, mutta siitä kaikesta kuulsi läpi se, että vaikka pyrin tekemään itsestäni näkymättömän, olin myös Molinaa kohtaan, kuin hän olisi ollut ilmaa.
En uskonut, että hän piti siitä. Enkä halunnut olla epämiellyttävä.
Toiveeni ei tietenkään ollut toteutunut, sillä tänä aamuna olin saanut kirjeen koululta, kun pöllöt tulivat. Olin huomannut tuon koulun logon kirjeen ylälaidassa ja arvannut jo tulevan sisällön. Ruoka ei ollut enää maistunut, joten olin lähtenyt liki heti tupahuoneeseen ja avannut kirjeen vasta siellä. Sisältö oli jotain sen suuntaista, kuin olin kuvitellut, mutta siitä huolimatta olin joutunut lukemaan sen kahteen kertaan ennen kuin käsitin, mitä siinä luki.
Neiti Clement,
Ensimmäinen jälki-istuntosi pidetään
tänä iltana koulun pihalla klo 18.
Odotan sinua koulun eteisaulassa.
Terveisin,
Professori Molina
Vararehtori
PS. Ota hanskat mukaan.
Tähän asti, olin pystynyt uskottelemaan, että se ilta oli ollut unta, että olin kuvitellut kaiken. Mutta nyt, kaikki toiveet romahti ja totuus astui eteen. Saatoin yhä nähdä, miten typerä olin ollut. Tiesin, että tämä päivä koittaisi. Nyt oli tullut aika maksaa erheistä.
Aulassa ei ollut ketään muita. Luultavasti kaikki olivat yhä syömässä, tai tupahuoneissa. Se hyvä puoli ilmastakin. Olin tapani mukaan ajoissa paikalla. Molinaa ei vielä näkynyt, mutta uskoin, että hän tulisi pian. En ollut varma, mitä odottaa, mutta epäilykseni eivät veikanneet hyvää. Tänään voi olla se päivä, jonka ajattelit muuttaa huomiseksi. Ei auttanut enää haaveilla, nyt oli rangaistuksen aika.
Odotin ja jännitys kulki ylläni. Tuntemattoman pelko oli selittämätön, mutta vaani minua silti. Toivoin, että Molina tulisi pian ja pääsisin tästä eroon mahdollisimman nopeasti. Odottaminen oli kamalaa. Enkä uskonut, että päivä tästä paranisi. Joskus asiat täytyy kohdata suoraan.