Huhuja & kuulustelua

[Mila Molina]

// Peli on tarkoitettu Mila Molinalle sekä Chelsea Crèinille ja on osa basiliskijuonta. //

Neiti Crèin,

Käsken sinut saapumaan
tänään lauantaina klo 12
ennustustorniin,
ennustusluokkaan.

Minulla on erittäin tärkeää asiaa.

Terveisin,
Professori Molina
Vararehtori

Tuollaisen kirjeen professori Molina oli lähettänyt Chelsea Crèinille tänään, lauantaiaamuna varhain. Hän oli kuullut todella outoja huhuja kyseisestä tytöstä, ja hänen oli pakko toimia. Nainen ei ollut varma, uskoako huhuja, joten hänen oli pakko ottaa selvää asiasta. Hän ei olisi ikinä uskonut Chelseasta mitään tällaista. Chelsea oli aina ollut melko kiltti tyttö - tosin välillä aika temperamenttinen - mutta tämä oli kaukana tytön luonteesta.

Professori Molina istui ennustuksen luokassa, työpöytänsä takana ja naputti taiksauvallaan pöydän kantta vasten. Häntä hermostutti. Hän avasi työpöytänsä ylälaatikon ja vilkaisi sen sisällä olevaa kelloa. Minuutin tuntuivat kuluvan niin hitaasti. Nainen sulki laatikon ja avasi seuraavaksi työpöydän alimman laatikon. Siellä oli pieni pullo totuusseerumia. Professori toivoi, ettei tulisi tarvisemaan tuota ainetta, mutta eihän sitä koskaan tietäisi. Jos tyttö osoittautuisi hankalaksi, ei hänellä olisi muuta vaihtoehtoa kuin lirauttaa pieni määrä tuota nestettä tytön teekuppiin. Teepannu olikin naisella valmiina porisemassa työpöydän nurkalla.

Minuutin kuluivat hitaasti, mutta pian luokan ovelta kuului koputus.

[Chelsea Crèin]

Iso tunturipöllö lehahti oleskeluhuoneen ikkunaan. Se alkoi koputtaa lasia vaativasti. Pöllö kantoi nokassaan Châteaun vaakunalla varustettua pergamenttikääröä. Chelsea taittoi kirjan sivun ja meni avaamaan ikkunan. Pöllö tapitti tyttöä suurilla silmillään. Hänen mielestään pöllö muistutti vähän Mireneä, yhtä söpö tuijotus ja innostunut ilme. "Ketä sinä etsit?", Chelsea kysyi pöllöltä. Pöllö nyökkäsi päällään Chelseaa kohden. Tyttö irrotti kirjeen varovasti pöllöbn jalasta ja hätisteli sen ikkunasta ulos. Hän palasi takaisin nojatuoliinsa ja avasi pergamenttikäärön.

Neiti Crèin,

Käsken sinut saapumaan
tänään lauantaina klo 12
ennustustorniin,
ennustusluokkaan.

Minulla on erittäin tärkeää asiaa.

Terveisin,
Professori Molina
Vararehtori

Chelsea ei jäänyt pohtimaan mitä tuo "erittäin tärkeä asia" mahtoi olla, sillä kello oli muutaman minuutin kuluttua kaksitoista, eikä tyttö halunnut myöhöstyä. Hän sieppasi hiusharjan laukustaan, harjasi vaaleat kiharansa pikaisesti ja napitti kauluspaidan napit kiinni. Chelsea raapusti vielä parhaalle ystävälleen Mialle viestin, minne oli mennyt ja miksi. Tyttö juoksi oleskeluhuoneen portaat alas, sieltä edelleen uusiin portaisiin ja käytäviin.

Hengstyneenä hän saapui ennustusluokan ovelle ja koputti. Kello oli minuuttia yli kaksitoista. Toivottavasti professori ei ottaisi häneltä pisteitä pois.

[Mila Molina]

"Sisään!"

Professori Molina huikkasi kireällä äänellään, kun oli kuullut koputuksen. Hänellä oli ollut aavistus koputtajasta, ja oli aivan oikeassa. Sisään astui vaaleahiuksinen, hoikka serdaigletyttö, Chelsea Crèin. Tyttö vaikutti hieman hengästyneeltä.

"No, tulithan sinä vihdoin"

Nainen töksäytti tytölle. Kello oli vasta minuuttia yli kaksitoista, mutta pienikin myöhästyminen oli naiselle aina liikaa. Hän itse oli aina ajoissa paikalla, joten ei voinut käsittää, miksi jotkut myöhästelivät aina. Professori viittoi tytön istumaan opettajanpöytäänsä vastapäätä, johon hän oli asettanut korkean istuintyynyn. Istuintyyny oli yhtä iso kuin hänellä itsellään, mutta ei tietenkään aivan yhtä mukava.

"No, sinä varmaan tiedät, miksi olet täällä"

Nainen jatkoi puhumistaan. Hän oli suunnitellut, millä taktiikalla lähtisi haastattelemaan tyttöä. Ensiksi hän yrittäisi tytön saada paljastamaan tekonsa heti, mutta jos se ei toimisi, alkaisi nainen toden teolla tenttaamaan. Jos sekään ei antaisi tulosta, täytyisi hänen käyttää totuusseerumia. Nainen katsoi tyttöä kulmiensa alta suoraan silmiin. Hän näytti juuri siltä, ettei hänelle kannattaisi alkaa valehtelemaan.

[Chelsea Crèin]

"Sisään!" kuului professori Molinan vastaus kun Chelsea koputti oveen. Tyttö astui sisään ja hymyili professorille leveästi. "No, tulithan sinä vihdoin.", Molina sanoi ja Chelsea kohotti kulmiaan. Oliko professori tosiaan sitä mieltä, että minuutin myöhästyminen oli jo kammottava virhe?

Nainen viittoi häntä istumaan itseään vastapäätä, isolle tyynylle. Tyttö istui ja risti jalkansa, ottaen kasvoilleen ilmeen, josta ei voinut päätellä mitään. Mielessään Chelsea kuitenkin mietti kuumeisesti, miksi professori oli pyytänyt hänet tänne tänään. Oliko hän tehnyt jotain väärää?

"No sinä varmaan tiedät miksi olet täällä.", professori jatkoi. Tyttö kohotti kulmiaan entistäkin enemmän, sillä tällä ei tosiaankaan ollut harmainta aavistusta asiasta. "No, olen pahoillani, professori", tyttö aloitti ja veti henkeä, "mutta minulla ei tosiaankaan ole mitään hajua siitä, miksi olen täällä, joten voisitteko hieman valaista asiaa?" Chelsea kysyi professorilta kohteliaaseen sävyyn, kasvot yhä ilmeettöminä.

[Mila Molina]

Chelsea kohotti kulmiaan professorin toteamukselle siitä, että tyttö varmaan tietää, miksi hänet oli tänne kutsuttu. "No, olen pahoillani, professori...", tyttö aloitti, ja nainen luuli, että tuo aikoo pyytää anteeksi sitä, että toi basiliskin koululle. "...mutta minulla ei tosiaankaan ole mitään hajua siitä, miksi olen täällä, joten voisitteko hieman valaista asiaa?", tyttö jatkoi, ja nainen katsoi häntä kulmiensa alta. Tuon kasvoilta ei pystynyt päättelemään yhtään mitään.

"Vai niin", professori Molina totesi ja mietti hetken. Hänen täytyisi nyt miettiä kunnolla, mitä kysyisi seuraavaksi. Yksikin väärä liike, ja tyttö saattaisi jättää todistamatta koko tapahtuneen. "Mitä mieltä olet koulun tämän hetkisestä tilanteesta? Koululla riehuu basiliski ja se aiheuttaa jatkuvasti kauheuksia. Oletko huolissasi?"

Professori pystyi jo etukäteen aavistamaan, ettei tuommoinen epämääräinen vihjailu tuottaisi tulosta. Mutta olihan hän ainakin yrittänyt. Seuraavaa kysymystä hän mietti pitkään. Pitäisikö se muotoilla: Oletko tuonut koululle basiliskin? Vai: Miksi olet tuonut koululle basiliskin? Vai: Ethän sattumoisin ole tuonut koululle basiliskia? Nainen oli turhautunut. Miksi hänelle aina jätettiin kaikki likainen työ?

"Miten oikein sait kuljettettua basiliskin koululle? Kerrassaan ovelaa, miten onnistuit tuomaan sen ilman, että kukaan huomasi", nainen päätti sanoa ja tutki sanojensa jälkeen tarkasti tyttöä. Löytyisikö tytöstä jotain merkkiä, josta voisi päätellä jotain? Nainen päätti lähestyä tyttöä kehuvin sanoin, sillä se on tuottanut yleensä tulosta. Kai se tuottaisi nytkin?

[Cerinna Crèin]

"Vai niin", Molina vastasi, "Mitä mieltä olet koulun tämänhetkisestä tilanteesta? Koululla riehuu basiliski ja se aiheuttaa jatkuvasti kauheuksia. Oletko huolissasi?", professori jatkoi.

Chelsea ei vastannut mitään, sillä oli aivan liian kauhistunut. Hän oli viimein tajunnut mitä professori ajoi takaa! Mistä tämä oli saanut tietää... Karakatukseltako? Hänhän olisi jo kuollut jos olisi kertonut ja kyllä hän vielä elossa oli, ainakin Chelsean tietojen mukaan. Mutta mitä jos professori käyttäisi totuusseerumia? Hän kuolisi.

"Miten oikein sait kuljettettua basiliskin koululle? Kerrassaan ovelaa, miten onnistuit tuomaan sen ilman, että kukaan huomasi?", professori kysyi seuraavaksi. Tyttö pinnisteli, muttei pystynyt enää pitämään kasvoja ilmeettöminä. Silmistä kuvastui kauhu. Kuolemanpelko. Hänen oli keksittävä nyt nopeasti suunnitelma...

Ennen kuin Chelsea ehti vastata mitään, joku juoksi huoneen ovesta sisään. Se joku oli Mia Sebles. Nyt Chelsealla välähti. Hän voisi pyytää Molinaa toistamaan kysymyksensä ja sanoa Mialle: "Sinä vastaat". Sitten tuo tietenkin kertoisi koko jutun eikä kukaan kuolisi.

"Professori, minä kuulin oven takaa mitä kysyit Chelsealta. Jos pakotat hänet vastaamaan, hän kuolee."

Tällä kertaa puhuja oli Mia. Chelsea vilkaisi tätä kiitollisena ja katsoi sen jälkeen professori Molinaa.


// Viesti lähti ensin vahingossa Cerinnalla, enkä pysty poistamaan tätä viestiä. Joten toivottavati ei häiritse että tämä on tässä nyt kahdesti (: ///

[Chelsea Crèin]

"Vai niin", Molina vastasi, "Mitä mieltä olet koulun tämänhetkisestä tilanteesta? Koululla riehuu basiliski ja se aiheuttaa jatkuvasti kauheuksia. Oletko huolissasi?", professori jatkoi.

Chelsea ei vastannut mitään, sillä oli aivan liian kauhistunut. Hän oli viimein tajunnut mitä professori ajoi takaa! Mistä tämä oli saanut tietää... Karakatukseltako? Hänhän olisi jo kuollut jos olisi kertonut ja kyllä hän vielä elossa oli, ainakin Chelsean tietojen mukaan. Mutta mitä jos professori käyttäisi totuusseerumia? Hän kuolisi.

"Miten oikein sait kuljettettua basiliskin koululle? Kerrassaan ovelaa, miten onnistuit tuomaan sen ilman, että kukaan huomasi?", professori kysyi seuraavaksi. Tyttö pinnisteli, muttei pystynyt enää pitämään kasvoja ilmeettöminä. Silmistä kuvastui kauhu. Kuolemanpelko. Hänen oli keksittävä nyt nopeasti suunnitelma...

Ennen kuin Chelsea ehti vastata mitään, joku juoksi huoneen ovesta sisään. Se joku oli Mia Sebles. Nyt Chelsealla välähti. Hän voisi pyytää Molinaa toistamaan kysymyksensä ja sanoa Mialle: "Sinä vastaat". Sitten tuo tietenkin kertoisi koko jutun eikä kukaan kuolisi.

"Professori, minä kuulin oven takaa mitä kysyit Chelsealta. Jos pakotat hänet vastaamaan, hän kuolee."

Tällä kertaa puhuja oli Mia. Chelsea vilkaisi tätä kiitollisena ja katsoi sen jälkeen professori Molinaa.

[Mila Molina]

Chelsea ei vastannut lainkaan professori Molinan kysymyksiin, vaan tuon ilmeettömille kasvoille levisi pelokas ilme. Ilmeisesti tyttö ei ollut lainkaan odottanut tämänkaltaista kysymystä ja tuo oli selvästi kauhuissaan. Professori Molina tutkiskeli tytön ilmettä ja yritti päätellä, mitä tuon pään sisällä liikkui. Vaikutti siltä, että Chelsea saattoi oikeasti olla basiliskin kasvattaja. Rose ei ollutkaan välttämättä valehdellut.

Ennen kuin professori ehti esittää seuraavaa kysymystä, ennustusluokan ovi kävi, ja sisään juoksi mustahiuksinen tyttö. Nainen ei ollut muistaakseen nähnyt tuota tyttöä koskaan aikaisemmin. Mitä kummaa oli tapahtumassa?

"Professori, minä kuulin oven takaa mitä kysyit Chelsealta. Jos pakotat hänet vastaamaan, hän kuolee", tyttö sanoi ja nainen katsoi ihmeissään tuota tyttöä. Ei ollut ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun nainen ei tiennyt, uskoako puheita vaiko ei. Mitä tyttö oikein horisi? Oliko hän päästänsä vialla?

"Anteeksi, mutta mistä te nyt oikein puhutte? Kuka sinä olet? Tämä ei ole leikin asia. Tuollainen uhkailu ei ole viisasta. Neiti... kuka lienetkin... voisitko poistua?" professori sanoi äkäisellä äänellää. Joko koko juttu oli vitsi, tai sitten tuo uusi tyttö oli tuonut basiliskin linnaan, eikä halunnut, että Chelsea paljastaa hänen syyllisyytensä.

[Chelsea Crèin]

"Anteeksi, mutta mistä te nyt oikein puhutte? Kuka sinä olet? Tämä ei ole leikin asia. Tuollainen uhkailu ei ole viisasta. Neiti... kuka lienetkin... voisitko poistua?", professori Molina sanoi selkeästi hämmentyneenä ja ärtyneenä.

Chelsea puristi silmänsä tiukasti kiinni ja yritti selkeyttää ajatuksiaan. Professori oli luullut, että Mia uhkailee häntä! Kaikki oli menossa pieleen ja hänen elämänsä olisi kenties kohta ohi, ellei Mia hoitaisi asiaa.

"Anna anteeksi, professori Molina, mutta minä en voi poistua. Olen muuten Serdaiglen kolmasluokkalainen Mia Sebles.", Mia selitti kärsivällisesti ja katsahti nopeasti Chelseaan päin, ikäänkuin yrittäen viestittää, että tilanne oli hallinnassa, "Chelsea kyllä loi basiliskin, mutta jos hän sanoo yhtään mitään, hän kuolee. Tiedät kai miten rikkumaton vala toimii, professori?"

Chelsea vilkaisi kiitollisena Miaa, mutta häntä hermostutti yhä. Jos professori ei uskoisikaan heitä? Miten hänen sitten kävisi? Vielä muutama tunti sitten kaikki oli ollut selkeää, mutta nyt tulevaisuus näytti epävarmalta. Millaisiin vaikeuksiin hän vielä joutuisi? Mitä tapahtuisi kun Karakatuksen ja hänen välinen yhteys selviäisi ja samalla... Karakatuksen kuolemattomuuden salaisuus! Palaset loksahtivat kohdalleen. Kärmesin poika oli Voldemortin seuraaja... Tyttö käsitti yhtäkkiä, että koko velhomaailma saattoi olla vaarassa Karakatuksen ja hänen isänsä takia. Molemmat olivat todella mahtavia velhoja sitä ei kiistänyt kukaan. Kuka heidät voisi pysäyttää? Vain hän, Chelsea, tiesi.

[Mila Molina]

Professori Molina huomasi, kuinka Chelsea sulki silmänsä. Nainen ei tiennyt yhtään, mitä tytöllä pyöri päässä, sillä hänen omatkin ajatukset olivat sekaisin. Tuntui siltä, että basiliskimysteeri oli kaikkea muuta kuin ratkeamaisillaan.

"Anna anteeksi, professori Molina, mutta minä en voi poistua. Olen muuten Serdaiglen kolmasluokkalainen Mia Sebles", uusi tyttö vastasi, ja professori katsoi häntä kulmat koholla. Hän ei muistanut nähneensä tuota tyttöä koskaan. Tuo ei ilmeisesti ollut valinnut ennustusta valinnaisaineekseensa. "Chelsea kyllä loi basiliskin, mutta jos hän sanoo yhtään mitään, hän kuolee. Tiedät kai miten rikkumaton vala toimii, professori?", uusi tyttö jatkoi puhumistaan. Hänen äänensä oli vakuuttava, eikä nainen huomannut siitä valheen häivää.

Totta kai professori Molina tiesi, mikä rikkumaton vala oli ja miten se toimii. Hän oli itsekin elämänsä aikana joutunut tekemään sellaisen muutamaan otteeseen. Rikkumattomassa valassa kaksi osapuolta tekevät toisilleen sopimuksen. Jos toinen osapuolista rikkoo sopimuksen, hän kuolee. Nainen ei voinut uskoa, että noin nuoret tytöt olivat solmineet sellaisen.

"Ette kai vain tarkoita, että te olette tehneet rikkumattoman valan?", nainen kysyi tytöiltä ihmetellen, ja hänen äänessään oli ankara sävy, "Kai tiedätte, että se on erittäin vaarallista? Miksi teitte rikkumattoman valan? Ketkä olivat siinä osapuolina? Mitä Chelsea lupasi valassaan? Mitä tarkoitatte, kun sanotte, että Chelsea loi basililskin?", professori Molina lateli kysymyksiä sen minkä ehti. Hän toivoi todella saavansa vastauksen jokaiseen kysymykseen.