Operaatio luutakomero

[Inés Ortega]

Lloyd kertoi valojen sammuneen ja Rosen törmänneen johonkin, mutta toiseen kysymykseensä Inés ei saanut heti vastausta. Pimeässä komerossa Inés tunnusteli käsikopelolla ovenkahvaa kokeillaakseen vielä kerran, josko se aukeaisi. "Ovenkahva taisi irrota", kuului samassa Rosen suusta. Kummatkin toisesta kahdesta olivat siis ainakin tajuissaan. Hetken päästä tyttö ihmetteli ääneen, mihin hän oli oikein törmännyt. Kaiketi oveen, kun ovenkahva oli kerran irronnut, Inés ajatteli.

"Katkaisin ei toimi", Rose ilmoitti ja kuului sitten kertovan häntä pyörryttävän hiukan. "Jos teillä on sauvat mukananne, sytyttäkää niihin valo ja päästäkää minut sitten ulos", Inés sanoi oven läpi ja kirosi taas kerran mielessään sen, että oli jättänyt sauvansa oleskeluhuoneeseen. Oven toiselta puolen kuului vaimea hankaumaääni, kuin jokin liukuisi ovea pitkin. "Alohomoran luulisi - ", Inés oli jatkamassa, mutta ei ehtinyt sanoa sanottavaansa, kun tapahtui taas jotain yllättävää.

Onnettomuudet tuntuivat tosiaankin vain seuraavan toisiaan, sillä seuraavaksi kuului kiljaisu: "Täällä on käärme!". Se sai Inéksen kinttuihin vipinää. Tai olisi saanut, ellei hän olisi ollut jumissa komerossa. Hän ei varsinaisesti pelännyt käärmeitä, mutta kevään tapahtumat olivat saaneet Inéksen vieroksumaan niitä ja pysymään kaukana niistä, mikäli vain mahdollista. "Pysykää rauhallisina! Se on varmaan ihan tavallinen kyykäärme", Inés huudahti, mutta vilkuili samalla itse peloissaan luutakomeron takaosaan. Ties mitä otuksia sielläkin vaani, odottamassa sopivaa hetkeä iskeä...

Rohkeutensa keräten Inés ryhtyi tunnustelemaan komeron seinämillä olevia hyllykköjä ja lattiaa. Täytyihän siellä olla jotakin, joka auttaisi ulospääsyssä. Inéksen kädet osuivat seinään nojaaviin luutiin, vanhoihin huispauskaapuihin, paperinivaskaan, johonkin limaiseen nesteeseen lattialla - mikä sai tytön irvistämään ja pyyhkimään kätensä pikaisesti lähimpään pelikaapuun - ja lopulta neliskanttiseen arkkuun. Inéksen onneksi arkku oli lukittu tavallisella, lukottomalla lukitussysteemillä, johon ei tarvinnut avainta. Hieman varautuneena hän painoi sormensa arkun lukitussysteemiin ja avasi arkun. "PAM!" jokin iski voimalla Inéksen oikeaan silmään saaden hänet hoipertelemaan taaksepäin. "Auts!", hän huudahti peittäen silmänsä vaistonvaraisesti käsillään.

"Ei hätää!" hän huikkasi muille selvennettyään hetken aikaa päätään jomottavasta kivusta. Silmää jomotti yhä ilkeästi, mutta hän oli sentään yhä tajuissaan. Häneen oli iskenyt arkkuun sullottu, lukitsematta jätetty ryhmy, joka nyt hakkautui päättömästi komeron seiniin pudottaen hyllystä tavaraa Inékseen niskaan ja komeron lattialle. Inés peruutti hädissään komeron ovea vasten yrittäen parhaansa mukaan pysyä poissa ryhmyn tieltä. Ryhmyt on kuitenkin suunniteltu sinkoutumaan nimenomaan ihmisiä päin ja niimpä ei mennyt kauaa ennen kuin ryhmy sinkoutui suoraan Inéksen päätä kohti. Viime hetkellä hän kuitenkin ehti syöksyä ryhmyn alta, jolloin ryhmy jysähti voimalla oveen mennen siitä läpi käytävälle ja jättäen oveen nyrkin mentävän aukon.

Inés katsoi ryhmyn perään kauhistuneena. Ryhmy saattaisi hetkessä murjoa jommankumman sairaalakuntoon, ja kun käytävällä oli vielä se käärmekin, ei hyvää seurannut. "Varokaa!", hän huudahti toisille ja siirtyi oven luo katsoakseen käytävälle oveen ilmestyneestä reiästä. Inés oli onnistunut hetkessä vahingoittamaan koulun omaisuutta ja saattamaan toiset vaaratilanteeseen. Hän ei halunnut edes ajatella, mitä seurauksia sellaisilla toimilla saattoi olla.

// Vähän lisää sekasortoa :D

Off-topicina: Mikäli Château on yhtään samantapainen kuin Tylypahka, en usko, että siellä on valonkatkaisijoita vaan lamput toiminevat enemmänkin öljyllä. Mutta, jotta se sopii peliin, ehkä öljylamppuihin on kytketty jokin mekanismi, jolla ne saa sammutettua ja sytytettyä jollakin vivulla/painikkeella. //

[Rose Hill]

//Se menee muuten Rosen pään vierestä (Sitä varten että Lloyd voi kirjottaa mistä se menee)//

[Matthias Frankowski]

Rose kertoi että ovenkahva taisi irrota enkä ollut siitä kovin innoissani, sillä minun pitäisi sittenkin loitsia ovi auki, kun ei ovenkahvastakaan ei voinut enää vetää. Nojasin hiukan pettyneenä toiseen kämmeneeni, jossa ei ollut sauvaa ja yritin saada ajatukseni kulkemaan. En kiinnittänyt kauheasti huomiota toisen tytön tekemisiin, sillä mitä tämä nyt tässä pimeässä käytävässä pystyi tekemään, eihän hänellä ollut sauvaakaan mukanansa.

”Minua pyörryttää hiukan”, kuulin Rosen sanovan hieman kauempaa. Minun teki mieli irvistää ja lähteä pois, muttei sellainen olisi itselleni asettamien periaatteiden mukaista. Jäin siis istumaan lattialle pyöritellen sauvaani ja mielessäni taikasanoja, kuunnellen komerossa jumissa olevan tytön käskeviä sanoja valon loihtimisesta.

Aivan yllättäen käytävässä kaikui juoksuaskelia ja kuulin miten Rose kiljaisi, että käärme oli täällä. Nousin hetimmiten pystyyn yrittäen osoittaa sinnepäin, jossa käärme saattaisi olla. ”Pysykää rauhallisena! Se on varmaan ihan tavallinen kyykäärme”, luutakomeroon jumittunut tyttö huudahti. Käärmeet eivät oikeastaan saaneet minua paniikkiin, sillä kunhan ne jätetään rauhaan, ne eivät tule ihmisten luokse.

Komerosta kuului pamahdus ja otin varmuuden vuoksi pari askelta pois oven suunnalta osoittaen nyt sauvallani sitä kohti. ”Onko kaikki hyvin?” huudahdin kysymyksen komeron sisällä olevalle tytölle. Tyttö kertoi, ettei tällä ollut hätää ja jatkoin sauvaliikkeiden muistelemista toista seinää pitkin kävelen.

Kuului rysähdys ja käännyin parahiksi näkemään jonkin kapistuksen lentävän kohti seinää. ”Varokaa!” komerossa jumissa ollut tyttö huusi ja tajusin että tuo lentävä jokin oli varmaan sieltä tullutkin. Tyttö oli siis vihdoin päässyt pois komerosta eikä minun tarvitsisi enää yrittää loitsia ovea auki, mikä oli suuri helpotus. Lentävä asia kimposi seinästä minua kohti ja onnistuin sukeltamaan alas taikasauvani kanssa.

”Se on varmaan ryhmy”, totesin, vaikka tupajoukkueeni lyöjänä minun olisi pitänyt tunnistaa se jo aiemmin. Kun ei tarvinnut enää lukittua ovea avata ja sen tuoma paine oli lähtenyt pois muistin sen perusheilautuksen. ”Kipinä, kipinöitä”, mumisin tehden sauvaliikkeen pariinkin otteeseen luullen, että olin sittenkin valinnut väärän taikasanan. Sauvani kärjestä purkautui kuitenkin pimeyden keskelle vaaleanharmaita kipinöitä.

[Rose]

//juu olen nyt laiska enkä jaksa kirjautua :D//

Yhtäkkiä jokin lensi hirveää vauhtiä suoraan pääni vierestä ja tunnistin sen ryhmyksi. Ryhmy lenteli ympäri huonetta ja sitten se otti kohteekseen minut. Jähmetyin paikalleni enkä pystynyt liikkumaan kun ryhmy lähestyi kovaa vauhtia. Mietin paljonkohan se sattuisi jos ryhmy tulisi suoraan rintaan täysillä ja tulin siihen tulokseen että paljon.

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Inés Ortega: 5 p
Lloyd Frankowski: 6 p
Rose Hill: 3 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte kaikki 5 lisäpistettä!

[Inés Ortega]

//Pahoittelen HYVIN pitkää viivytystä, ajattelin kuitenkin pelata tämän pelin nyt loppuun, koska ei ole kivaa jos peli jää ihan auki :) //

Ryhmyn mentyä oven läpi lukko oli vaurioitunut, mikä mahdollisti oven auki saamisen vihdoin ja viimein. Inés tarttui kahvasta ja suorastaan tempaisi oven auki, malttamattomana päästä tunkkaisesta luutakomerosta ulos mahdollisimman nopeasti. Tyttö nappasi vielä lattialta luutansa ja sulki sitten komeron oven. Sydämessään hän toivoi, ettei kukaan saisi tietää hänen olleen (tavallaan) syypää näyttävään reikään komeron ovessa.

Inés ei ehtinyt kuitenkaan hetkeksikään hengähtää, sillä käytävällä oli todellakin täysi kaaos meneillään. Nyt hän näki myös viimein avukseen saapuneet henkilöt; Lloyd oli pitkä ja vaaleahiuksinen ja Rose taas juuri se ruskeahiuksinen gryffondortyttö, jonka Inés oli muistellutkin tämän olevan.

Vapaaksi päässyt ryhmy oli näemmä päättänyt ottaa kohteekseen Rosen, jota kohti se nyt lähestyi hurjalla vauhdilla. Tyttö vaikutti kauhusta kankealta, ja näytti ettei hänellä ollut aikomustakaan väistää ryhmyn alta. Inés toimi salamannopeasti ja toisessa kädessä tiukasti luutaansa puristaen hän tarrasi Rosea käsivarresta kiskoen tämän viime hetkellä ryhmyn alta pois. Ryhmy kiiti hetken matkaa käytävällä eteenpäin, mutta kääntyi sitten taas joukkiota päin.

"Juoskaa!", Inés huudahti kahdelle muulle ja pinkaisi juoksuun jäämättä ihmettelemään sen kummempia. Hän juoksi minkä jaloistaan pääsi, ja ehti pian portaikkoon, josta pääsisi ylempiin kerroksiin. Adrenaliiniryöpyssään tyttö ei lopettanut juoksemistaan edes kun pääsi eteisaulaan vaan jatkoi juoksemistaan aina kolmanteen kerrokseen asti, jossa hänen oli viimein vedettävä henkeä. Vaikutti siltä, että muut kaksi olivat valinneet eri reitin tai sitten jääneet hänestä jälkeen. Inés tunsi huonoa omaatuntoa siitä, ettei ollut ehtinyt edes kiittää kumpaakaan siitä, että he olivat jääneet auttamaan häntä. Jotkut toisethan olisivat saattaneet nauraa hänelle makeasti ja jättää hänet lusimaan yksin komeroon.

Selviteltyään päätään hetken aikaa ja vedettyään kunnolla henkeä Inés keräsi voimansa ja lähti astelemaan kohti Serdaiglen oleskeluhuonetta. Huispaaminen saisi sittenkin jäädä jollekin toiselle päivälle.

// Päätin lopettaa tämän nyt tosiaan, kun tiedä sitten kuinka kauaksi aikaa jäisi muuten roikkumaan :D Iso kiitos peliseurasta! //

[Matthias Frankowski]

//Eilen aikajanaa päivitellessä ajattelin, että tämä on varmaan keskeytynyt, mutta sitten yllättäen pari tuntia jälkeenpäin huomasin sinun jatkaneen tätä :’D Sattumaako

Kipinöiden valossa näin kuinka joku tuli ulos luutakomerosta ja kahmaisi kauempana olevan Rosen alemmas ryhmyn viilettäessä kohti. En tainnut edes tietää jumissa olleen, mutta nyt - kiitos ryhmyn - vapautuneen tytön nimeä, mutta mihinkään muodollisuuksiin ei tuntunutkaan olevan aikaa. Ryhmy suhahti ohi, muttei kulunut kauan kuin se suuntasi takaisin kohti meitä. Puristin huuleni tiukasti yhteen ja olin jo aikalailla valmis mahdollisesti uuteen väistymisyritykseen, kun luutakomerosta vapautunut tyttö kehotti juoksemaan.

Kyllä, juokseminen taisi olla ehkä sittenkin se paras vaihtoehto, sillä ryhmy osasi halutessaan tehdä pahaa jälkeä. Varmistin nopeasti, että minulla oli taikasauva kädessä ja laukku mukana ennen kuin pyrähdin samaan suuntaan juoksuun kuin se toinen tyttö oli lähtenyt. Käytävän seinät lukittuine ovineen vain vilahtivat, kun yritin juosta ja harppoa pois ryhmyn tieltä. Harmi että ne ovet, joita olin aiemmin kokeillut, olivat lukittuja. Muuten olisi joihinkin niistä voinut livahtaa ryhmyltä turvaan. Edessäpäin näkyi olevan vihdoin portaat ja kiristin tahtia, jotta ennättäisin ne ylös ennen kallonmurskaajaa.

Parilla harppauksella olin portaiden alapäässä ja ei aikaakaan kuin ensimmäinen porrastasanne oli ohitettu. Pysähdyin hieman huohottaen portaiden kaiteeseen nojaten. En tiennyt, että olin päässyt itseäni näin huonoon kuntoon tai sitten se johtui vain siitä, ettei huispatessa juostu portaita ylös ryhmy perässä – etenkään silloin kun pelasi lyöjää.

//Kiitos pelistä ja siitä, että saatiin tämä päätettyä! Jes, hyvä me!

[Mila Molina]

Inés Ortega, Serdaigle: 8 p
Lloyd Frankowski, Serpentard: 7 p

Kiitos pelistä!