Lloyd kertoi valojen sammuneen ja Rosen törmänneen johonkin, mutta toiseen kysymykseensä Inés ei saanut heti vastausta. Pimeässä komerossa Inés tunnusteli käsikopelolla ovenkahvaa kokeillaakseen vielä kerran, josko se aukeaisi. "Ovenkahva taisi irrota", kuului samassa Rosen suusta. Kummatkin toisesta kahdesta olivat siis ainakin tajuissaan. Hetken päästä tyttö ihmetteli ääneen, mihin hän oli oikein törmännyt. Kaiketi oveen, kun ovenkahva oli kerran irronnut, Inés ajatteli.
"Katkaisin ei toimi", Rose ilmoitti ja kuului sitten kertovan häntä pyörryttävän hiukan. "Jos teillä on sauvat mukananne, sytyttäkää niihin valo ja päästäkää minut sitten ulos", Inés sanoi oven läpi ja kirosi taas kerran mielessään sen, että oli jättänyt sauvansa oleskeluhuoneeseen. Oven toiselta puolen kuului vaimea hankaumaääni, kuin jokin liukuisi ovea pitkin. "Alohomoran luulisi - ", Inés oli jatkamassa, mutta ei ehtinyt sanoa sanottavaansa, kun tapahtui taas jotain yllättävää.
Onnettomuudet tuntuivat tosiaankin vain seuraavan toisiaan, sillä seuraavaksi kuului kiljaisu: "Täällä on käärme!". Se sai Inéksen kinttuihin vipinää. Tai olisi saanut, ellei hän olisi ollut jumissa komerossa. Hän ei varsinaisesti pelännyt käärmeitä, mutta kevään tapahtumat olivat saaneet Inéksen vieroksumaan niitä ja pysymään kaukana niistä, mikäli vain mahdollista. "Pysykää rauhallisina! Se on varmaan ihan tavallinen kyykäärme", Inés huudahti, mutta vilkuili samalla itse peloissaan luutakomeron takaosaan. Ties mitä otuksia sielläkin vaani, odottamassa sopivaa hetkeä iskeä...
Rohkeutensa keräten Inés ryhtyi tunnustelemaan komeron seinämillä olevia hyllykköjä ja lattiaa. Täytyihän siellä olla jotakin, joka auttaisi ulospääsyssä. Inéksen kädet osuivat seinään nojaaviin luutiin, vanhoihin huispauskaapuihin, paperinivaskaan, johonkin limaiseen nesteeseen lattialla - mikä sai tytön irvistämään ja pyyhkimään kätensä pikaisesti lähimpään pelikaapuun - ja lopulta neliskanttiseen arkkuun. Inéksen onneksi arkku oli lukittu tavallisella, lukottomalla lukitussysteemillä, johon ei tarvinnut avainta. Hieman varautuneena hän painoi sormensa arkun lukitussysteemiin ja avasi arkun. "PAM!" jokin iski voimalla Inéksen oikeaan silmään saaden hänet hoipertelemaan taaksepäin. "Auts!", hän huudahti peittäen silmänsä vaistonvaraisesti käsillään.
"Ei hätää!" hän huikkasi muille selvennettyään hetken aikaa päätään jomottavasta kivusta. Silmää jomotti yhä ilkeästi, mutta hän oli sentään yhä tajuissaan. Häneen oli iskenyt arkkuun sullottu, lukitsematta jätetty ryhmy, joka nyt hakkautui päättömästi komeron seiniin pudottaen hyllystä tavaraa Inékseen niskaan ja komeron lattialle. Inés peruutti hädissään komeron ovea vasten yrittäen parhaansa mukaan pysyä poissa ryhmyn tieltä. Ryhmyt on kuitenkin suunniteltu sinkoutumaan nimenomaan ihmisiä päin ja niimpä ei mennyt kauaa ennen kuin ryhmy sinkoutui suoraan Inéksen päätä kohti. Viime hetkellä hän kuitenkin ehti syöksyä ryhmyn alta, jolloin ryhmy jysähti voimalla oveen mennen siitä läpi käytävälle ja jättäen oveen nyrkin mentävän aukon.
Inés katsoi ryhmyn perään kauhistuneena. Ryhmy saattaisi hetkessä murjoa jommankumman sairaalakuntoon, ja kun käytävällä oli vielä se käärmekin, ei hyvää seurannut. "Varokaa!", hän huudahti toisille ja siirtyi oven luo katsoakseen käytävälle oveen ilmestyneestä reiästä. Inés oli onnistunut hetkessä vahingoittamaan koulun omaisuutta ja saattamaan toiset vaaratilanteeseen. Hän ei halunnut edes ajatella, mitä seurauksia sellaisilla toimilla saattoi olla.
// Vähän lisää sekasortoa :D
Off-topicina: Mikäli Château on yhtään samantapainen kuin Tylypahka, en usko, että siellä on valonkatkaisijoita vaan lamput toiminevat enemmänkin öljyllä. Mutta, jotta se sopii peliin, ehkä öljylamppuihin on kytketty jokin mekanismi, jolla ne saa sammutettua ja sytytettyä jollakin vivulla/painikkeella. //