Professori näki, kuinka mantikori tarkkaili mökkiä. Nainen ei tiennyt, pitikö olento tulevasta yöpaikastaan vai vihasikö se sitä jo ensinäkemältä, muttei nainen liiemmin välittänytkään. Pääasia, että mantikori saataisiin mahdollisimman nopeasti pois oppilaiden katseiden alta.
Professorin pettymykseksi, mantikori ei heti totellut tämän käskyä. Tuo ei tehnyt elettäkään, että olisi siirtynyt mökkiin. Päinvastoin, hänellä oli vastakysymyksiä.
"Mitä minä syön? Tai juon? En usko, että pärjään huomiseen asti ilman ruokaa ja vettä"
Mantikori kysyi ja hänen naamaltaan oli aistittavissa pieni pelko. Nainen kohotti kulmiaan. Tuntui, että mantikori odotti yöpaikaltaan vähän liikaa.
"Olen pahoillani, mutta tämä ei ole mikään viiden tähden hotelli", nainen vastasi sarkastisesti, "Lounaalta on ehkä jäänyt hieman keitettyä kaalia ja porkkanaraastetta, joten kotitontut voivat varmaan tuoda vähän sinullekin... tai sitten tytöt tuovat", professori jatkoi ja huomioi hieman myös tyttöjen toiveet. Jos nuo olivat niin innokkaita ruokkimaan kyseistä olentoa, se heille sallittaisiin. Kunhan he pysyisivät mökin ulkopuolella ja mantikori mökin sisäpuolella. "Voitte antaa ruoan ikkunan kautta, mutta varokaa, ettei mantikori pääse karkuun. Saatte jokainen vuoden jälki-istuntoa, jos sähläätte"
Naisen katse oli tuima ja hän katsoi jokaista tyttöä kohden vuorotellen. Sitten hän käänsi katseensa mantikoriin ja osoitti etusormellaan riistanvartijan mökkiä kohden.
// Seuraava peliviestini voisi olla viimeiseni. Tai riippuu tietenkin siitä, miten Neo reagoi. :) //