Uusi alku, uusi maailma

[Mila Molina]

Pelin pisteytys

Valerie Sweet Leblanc, Serdaigle: 2 p

Olen jakamassa lukuvuoden 2014-2015 viimeisiä tupapisteitä. Jatkakaa peliä vapaasti.

[Mila Molina]

Kaikki kolme oppilasta ja mantikori itse vakuuttivat mantikorin olevan vaaraton. Nainen oli kuitenkin erimieltä. Hän oli elämänsä varrella sen verran opiskellut taikaolentoja, että tiesi mantikroin olevan vaarallisuusluokitukseltaan XXXXX eli tunnettu velhontappaja, joka on mahdotonta kouluttaa tai kesyttää. Hän sivuutti mantikorin anteeksipyynnöt sekä tyttöjen sanat mantikorin kiltteydestä.

"Jos hän olisi vaarallinen, niin etköhän olisi löytänyt kolme ruumista täältä, etkä meitä elossa? Ja eiköhän hän olisi jo muualla riehumassa, jos pahaa tahtoisi?", serdaigletyttö kertoi. Tuon tytön äänessä oli professorin mielestä viisasteleva sävy.

"Älä viisastele, neiti Leblanc!", professori Molina tiuskaisi tytölle, "Mantikorit eivät ole niin tyhmiä miltä ne näyttävät. Ne odottavat tilaisuutta iskeä. Kai sinä tiedät, että ne elävät syömällä ihmislihaa", nainen jatkoi saarnaten ja hänen kasvoillaan oli tyypillinen äkäinen ilme. Hän oli sitä mieltä, että vaarallisia olentoja tulisi käsitellä koulussa tarkemmin, jotta kaikki oppisivat tuntemaan mahdolliset vaarat. Ja näitä olentoja käsiteltäisiin tietenkin vain teoriassa.

Miettiessään seuraavaa siirtoaan, professori Molina siirsi katseensa serdaigletytön vieressä oleilevaan gäätään. Nainen piti gäädistä noin tuhat kertaa enemmän kuin mantikoreista ja hän levittikin kasvoille hieman lempeämmän ilmeen katsellessaan tuota olentoa. Hänellä itsellään oli joskus ollut kissoja, joten hänen olisi ollut helppo kiintyä myös gäätiin.

Nainen palasi pian kuitenkin takaisin maan pinnalle ja teki seuraavan siirtonsa. "Nyt me viemme sinut, mantikori, metsän laitaan riistanvartijan mökkiin. Riistanvartijamme on nyt matkoilla, mutta palaa parin päivän kuluttua. Hän saa päättää, mitä sinun kanssasi tehdään", hän kertoi päättäväisesti. Jos rehtori olisi ollut tajuissaan, tuo luultavasti olisi ottanut mantikorin omaan käyttöönsä ja määrännyt olennon tehtävään, jota varten oli tuon alunperin hankkinut. Professori Molinalla ei kuitenkaan ollut mitään aavistusta, miksi mantikori oli koululle tilattu, ja niinpä hän toimi niin kuin parhaaksi näki. Jos nainen olisi saanut päättää, mantikorista täysin itsenäisesti, siitä olisi voitu tehdä pihvejä päivälliselle tai lähettää mahdollisimman nopeasti takaisin sinne, mistä se oli tullut.

Nainen alkoi harppoa alas, metsän suuntaan. "Seuratkaa!", tuo kivahti kireällä äänellään ja oletti, että vähintään mantikori seuraisi häntä riistanvartijan mökin luo.

[Neofytos Spirosinpoika]

Neofytosin sydäntä lämmitti tietää, että hän oli löytänyt kolme ystävää. He puolustivat häntä, kertoivat, ettei hän olisi vaarallinen tai tekisi heille pahaa. Siltäkö ystävyys oikeasti tuntui? Lohdulliselta ja lämpimältä?
Oli hyvä, ettei nuorukainen hymyillyt helpotuksesta ja ilosta. Vanhempi nainen olisi voinut ymmärtää hymyn väärin.

Kuullessaan naisen mainitsevan, että mantikorit elivät syömällä ihmislihaa, oli Neofytosin puhuttava tähän väliin. "En ole koskaan syönyt ihmisiä ja pelkkä ajatuskin puistattaa. Minut on opetettu syömään lehmiä ja sikoja ja muita eläimiä, mitä ihmiset tuttavat", hän sanoi ja antoi nyt hymyn levitä kasvoille. Hän jopa suoristi hieman ryhtiään ja röyhisti rintaansa ylpeänä, kun hänet oli opetettu näin hyville tavoille ja että hän tiesi mitkä eläimet olivat ihmisten tuotantoeläiminä.

Tämä ylpeys ei kuitenkaan kauaa kestänyt vanhemman naisen jälleen puhuessa. Tuon sanat olivat helpotus mantikorille, joka oli kuitenkin pelännyt joutuvansa takaisin laatikkoon ja takaisin Sisiliaan isänsä ja äitinsä sekä vanhemman siskonsa luokse, ellei tuotakin oltu jo ehditty myymään muualle.
Joten heti kun käsky kävi, Neofytos nousi seisomaan, vilkaisi hymyillen kolmea tyttöä ja lähti seuraamaan naista.

"Teidän ei tarvitse olla niin epäileväinen minua kohtaan. Lupaan olla kiltisti ja tehdä kaiken, mitä te käskette. Voisin olla suureksikin avuksi teille ja teidän koululle", Neofytos sanoi otettuaan aikuisen kiinni. Samalla hän muistikin, ettei ollut esittäytynyt naiselle henkilökohtaisesti. "Olen Neofytos Spirosinpoika, mutta minua kutsutaan Neoksi." Ystävällinen hymy levisi mantikorin kasvoille, "hauska tutustua."

[Rose Hill]

"En ole koskaan syönyt ihmisiä ja pelkkä ajatuskin puistattaa. Minut on opetettu syömään lehmiä ja sikoja ja muita eläimiä, mitä ihmiset tuttavat", Neo sanoi ja antoi nyt hymyn levitä kasvoille. Neo jopa suoristi hieman ryhtiään ja röyhisti rintaansa ylpeänä. Rose naurahti hiukan ja vakavoitui sitten. Molina käski Neon seurata ja Neo nousi samantien seisomaan vilkaisi tyttöjää hymyillen ja lähti kävelemään naisen perässä. Rose ei jäänyt paikoilleen vaan meni perään. "Teidän ei tarvitse olla niin epäileväinen minua kohtaan. Lupaan olla kiltisti ja tehdä kaiken, mitä te käskette. Voisin olla suureksikin avuksi teille ja teidän koululle", Neofytos sanoi otettuaan aikuisen kiinni. "Olen Neofytos Spirosinpoika, mutta minua kutsutaan Neoksi." Neo jatkoi "hauska tutustua." Rose seurasi kauempana ja toivoi ettei kukaan huomaisi häntä.

[Ronja Blomroos]

Ronjaa alkoi toden totta ärsyttää professori Molinan käytös - eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Tuntui, että nainen piti mantikoria hirviönä, joka aiheuttaisi vain kauheuksia koululla. Lisäksi tuo haukkui mantikoria tyhmän näköiseksi ja kertoi ties mitä kaikkea ärsyttävällä äänellään. Ronjan ei jaksanut edes kuunnella kaikkia naisen sanoja. Hänen teki mieli sanoa, että mantikori oli tuhat kertaa kauniimpi, kuin professori Molina itse, mutta malttoi mielensä. Tyttö oli oppinut, että professoreille ei kannata lähteä inttämään, vaikka kuinka tekisi mieli.

Ronja lähti Rosen kanssa seuraamaan Neofytosta riistanvartijan mökille päin. Ronja kuunteli vierestä, kuinka Neo yritti kaiken voimin miellyttää professoria. Tuo kertoi, että lupaisi olla kiltisti ja tehdä kaiken, mitä professori käskee. Lisäksi tuo esitteli itsensä professorille.

Ronja kiristi tahtia ja käveli pian mantikorin rinnalla. Hän otti hellästi kiinni tuon harjasta ja silitti sitä. Olisi ikävää, jos Neo joutuisi oikeasti asumaan riistanvartijan mökissä. Siellä olisi talvella varmasti hirvittävän kylmä. Lisäksi tyttö tarvitsisi näkymättömyysviitan, että pääsisi tapaamaan tuota yöaikaan. Ronja tuhahti. Olispa rehtori Evans täällä nyt.

[Mila Molina]

Mantikori kertoi, ettei hän syönyt lainkaan ihmislihaa, vaan ainoastaan lehmiä, sikoja sekä muita eläimiä, joita ihmisetkin syövät. Professori Molina kuitenkin sivuutti tämän kommentin täysin, ja oli kuin ei olisi kuullutkaan. Hän oli valppaana koko ajan, sillä mantikori saattoi hyökätä minä hetkenä hyvänsä. Nainen piti kättänsä kaapunsa taskussa ja puristi taikasauvaansa. Hän loitsisi välittömästi, jos siihen tulisi aihetta.

Mantikori lähti kuitenkin kuuliaisesti seuraamaan naista riistanvartijan mökille päin. Tuo näytti olevan kovin tottelevainen tapaus, mutta professori Molina sivuutti tuonkin faktan. Mantikorit olivat edelleenkin vaarallisia, ja saattoivat vain esittää ystävällistä, jotta voisivat oikean paikan tullen hyökätä kimppuun.

"Teidän ei tarvitse olla niin epäileväinen minua kohtaan. Lupaan olla kiltisti ja tehdä kaiken, mitä te käskette. Voisin olla suureksikin avuksi teille ja teidän koululle. Olen Neofytos Spirosinpoika, mutta minua kutsutaan Neoksi. Hauska tutustua."

Professori Molina kuuli, kuinka mantikori kertoi ja esitteli itsensä. Hän ei kuitenkaan luonut vilkaisuakaan tuota olentoa kohtaan. "Jaa...", nainen sai sanotuksi ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Hän hengähtäisi kunnolla seuraavan kerran vasta sitten, kun mantikori olisi lukkojen takana mökissä.

Kaksikko - tai siis viisikko - saapui riistanvartijan mökin edustalle pian. Professori Molina kääntyi ympäri ja näki mantikorin lisäksi myös tytöjen seuranneen häntä. Se ei tullut naiselle yllätyksenä, sillä kolmikko näytti olevan hyvin kiintynyt kyseiseen olioon. Nainen käveli mökin oven edustalle ja painoi oven kahvasta. Ovi aukesi ja paljasti vanhanaikaisesti, mutta kodikkaasti sisustetun mökin puupöytineen ja metsästysvälineineen.

"Mantikori, mene tuonne!", professori käski ja osoitti etusormellaan mökin sisälle, "Riistanvartijamme on nyt matkoilla, mutta hän palannee huomenna illalla. Hän saa luvan päättää, mitä sinun kanssasi tehdään", nainen kertoi mantikorille. Hän toivoi sydämentä pojasta, etteivät tytöt pistäisi kapuloita rattaisiin.

// Hyppäsin nyt Valerien viestin yli. Hän voi kirjoittaa peliviestinsä sitten kun haluaa. Tehdään niin, kuten yksärillä sovimme, eli jos joku ei vastaa viikkoon, niin hypätään yli. :) Seuraavaksi Neon vuoro. //

[Neofytos Spirosinpoika]

Nainen ei vaikuttanut ollenkaan luottavaisemmalta. Ainoa vastaus, jonka Neofytos tuolta sai, oli "jaa". Tämän noidan luottamuksen saaminen olisi pitkä ja kivinen tie. Mutta koska mantikori ei halunnut vihamiehiä, hän vielä hankkisi tuon luottamuksen.

Neo vilkaisi taakseen, eikä voinut olla hymyilemättä nähdessään kaikkien tyttöjen seuraavan häntä. Sentään joku luotti häneen ja joku pysyisi hänen rinnallaan.

He lähestyivät mökkiä. Se ei ollut niin pelottava, mitä Neofytos oli pelännyt. Hän tunsi enemmänkin uteliaisuutta tuota kohtaan. Olisihan se hänen kotinsa nyt jonkin aikaa, ellei sitten loppu elämän. Mutta ainakaan hän ei joutuisi nukkumaan ulkona ilman suojaa. Se se vasta hirveää olisi. Jäädä luonnonvoimien armoille. Sateelle ja tuiskulle, kylmyydelle ja hirveälle kuumuudelle.
Oven auetessa Neokin palasi takaisin ajatuksistaan ja muistoistaan niistä ajoista, kun hän ei ollut löytänyt suojaa sateelta ja tuulelta, varjoa kuumuudelta tai lämpimää paikkaa kylmältä.
Katse siirtyi sisätiloihin. Hän pysytteli oven edessä ja tutki katseellaan mökin sisustusta, kun kuuli naisen käskyn.
Mantikori oli ottamassa askeleen sisätiloja kohti, kun nainen jatkoi.
"Mitä minä syön? Tai juon? En usko, että pärjään huomiseen asti ilman ruokaa ja vettä", Neofytos kysyi kääntyen katsomaan naista hieman säikähtäneenä. Hän tosiaan luuli, että joutuisi odottamaan huomisiltaan tyhjällä vatsalla.
Hän ei siis liikkunut eteenpäin. Jos hän menisi mökkiin, hänet voitaisiin teljetä sinne ja jättää ilman vastausta.



//Öh, anteeksi kökkö vuoro, sitä kun ei ole vähään aikaan kirjoittanut, niin ei tunnu tulevan edes kunnon tekstiä : D //

[Rose Hill]

Molemmat taisivat huomata Rosen seuraamisen. Neo kysyi mitä hän söisi tai joisi ja Rose huudahti "Minä voin ruokkia hänet! Vaikka Ronjan kanssa!"

[Ronja Blomroos]

Ronjaa alkoi ärsyttää vieläkin enemmän professori Molinan käytös. Kuinka tuo pystyikin olemaan noin sydämetön akka? Tuo kohteli Neofytosta kuin saastaa ja lisäksi vastaisi tuolle törkeään sävyyn. Jos Ronjalla olisi vain ollut pokkaa, tuo olisi kostanut naiselle samalla mitalla takaisin. Miltähän tuosta tuntuisi, jos tuo suljettaisiin loppuelämänsä ajaksi vaikkapa luutakomeroon?

Kun porukka saapui riistanvartijan mökin edustalle, professori Molina aukaisi mökin oven. Hän pakotti mantikorin menemään sisälle, mutta Neofytos ei vielä tehnyt elettäkään, että olisi siirtynyt mökkiin. Tuo kysyi, mitä hän söisi ja joisi, koska tuskin hän pärjäisi huomiseen asti ilman ruokaa ja vettä. Neofytos vaikutti hieman säikähtäneeltä, ja niin myös Ronja. Tällä menollahan tuo kuolisi nälkään heti ensimmäisenä päivänä.

Rose ehdotti, että hän voisi ruokkia mantikorin Ronjan kanssa. Ronja siirsi katseensa kyseistä tyttöä kohti. Hän ei edellenkään tiennyt, pitikö Rosesta, mutta kieltämättä Neon ruokkiminen olisi varmasti mukavaa.

"Joo!", Ronja vastasi innostuneesti, "Voisimme käydä koulun keittiöstä katsomassa, josko siellä olisi jotain palapaistin jämiä. Ne varmasti kelpaisivat sinulle? Minä en nimittäin osaa metsästää. Lisäksi voisimme tuoda sinulle raikasta vettä, vaikka joka päivä", tyttö kertoi ja hymyili mantikorille, "Minä en koskaan jätä sinua yksin", hän lisäsi vielä, asteli Neon vierelle ja halasi tätä. Oli ihmeellistä, miten johonkin pystyi kiintymään näin lyhyessä ajassa.

[Valerie Sweet Leblanc]

Valerie oli mennyt hieman lukkoon, Molinan sanoessa hänen viisastelevan hänelle. Tyttö oli vallan hämmentynyt, sillä ei hän tahtonut tietenkään loukata työtään tekevää, joskin liiankin ronskin ottein, naista. Hän oli kuitenkin seurannut muita, mutta pysynyt hiljaa, melkein kadoten kokonaan paikalta, kun mantikori oli se jota huomioitin eniten. Ei häntä se haitannutkaan. Saisi aikaa kerätä ajatuksensa rauhassa.

Vialrana oli seurannut tyttöä hieman nyrpeänä, kun ei halunnut olla tekemisissä sen kummallisen sekasikiön kanssa, mutta emäntää hän silti seuraisi vaikka maailman ääriin.

Mökkelille päästyään ja mantikorin kieltäytyessä menemään sinne, nälkiintymisen pelossa, oli Valeriekin järkyttynyt. Eikai sitä nyt kuitenkaan voi nälkiinnyttää, noin upeaa otusta? Kun toiset ehdottivat, että ruokkisivat mantikoria, hyppäsi viimein tyttökin taas mukaan keskusteluun.
"Minäkin voisin auttaa tietenkin! Eihän se ole oikein, että Neo joutuisi nääntymään täällä? Eikö se tekisi siitä vielä vaarallisemman? Tai siis, eihän hän vaarallinen ole, mutta täydellä vatsalla on parempi mieli?" Hän sanoi, yrittäen vedota Molinan pelkoon, että mantikori aiheuttaisi jotain, jos olisi tarpeeksi nälkäinen, jonka vuoksi olisi järkevää ruokkia sitä.

//Anteeksi, että on kestänyt taas tulla kirjoittamaan.. Ollut vähän inspis kyl hukassa. : I Mutta nyt taas jos sais kiinni sen inspiksen nii voi kirjoittaa : D //