//Joo, Molina on hyvä, ainakin tulisi jotain mielenkiintoista mukaan : D kaikki ei sujuisikaan niin hyvin mitä tuntui : D Ja järjestyskin sopii minulle oikein hyvin (: //
Kirjeen kirjoittaminenkin oli kyllä keino kutsua aikuinen paikalle. Kunhan joku sen vastaanottaisi ja pian, niin ei ollut haittaa, vaikka kukaan ei henkilökohtaisesti lähtenytkään. Ja ainakin Neofytosilla olisi seuraa, jotka eivät häntä pelänneet. Sen lisäksi silitys tuntui mukavalta. Yllättävän mukavalta kun ajatteli, että hän oli melkein samankaltainen kuin tytöt, eikä hän ollut koskaan ennen kuullut, että ihmiset tykkäisivät silittelystä.
Mantikorin katse seurasi tuon pienen ja suloisen pöllön lehahtaessa ilmaan ja lähtiessä viemään kirjettä tuohon jättimäiseen rakennukseen.
Voi kunpa hänelläkin olisi siivet, joilla nousta korkealle lentämään pääskysten kanssa. Tai vaikka kotkien. Tai haukkojen. Tai miksei vaikka sitten velhojen ja noitien.
Hiljaisuus tuntui laskeutuvan heidän ylleen Ronjan ja Valerien silitellessä mietiskelevän mantikorin harjaa ja Rosen odottaessa luultavasti pöllönsä palaavan. Ja vaikka Valerie tunkikin kasvonsa hänen harjaansa, ei Neo hievahtanutkaan. Ainoa, joka häntä ahdisti, oli se hiljaisuus, vaikka ympärillä linnut lauloikin ja kaukana kuului selvää puhensorinaa. Ketään ylimääräistä ei kuitenkaan pihalla näkynyt.
"Kuinka vanhoja te olette?" Neofytos kysyi rikkoen hiljaisuuden, vilkaisten jälleen kolmea tyttöä vuorotellen, esittäen näin kysymyksensä kaikille.