Uusi alku, uusi maailma

[Ronja Blomroos]

Mantikori ei näyttänyt ymmärtävän Ronjan vitsiä, mikä oli tytön mielestä aika söpöä. Mantikori nyt varmaan oikeasti luuli, että hänet oli lähetetty lemmikiksi Ronjalle. No Ronja ei pistänyt tuota ajatusta pahakseen, joten hänelle ei tullut edes mieleen korjata mantikorin erhettä. Tyttö vain hymyili takaisin ja oli kerrankin hiljaa. Vaalea tyttö kertoi, ettei uskonut, että mantikoreista olisi lemmikeiksi, sillä ne olivat hänen mukaansa vaarallisia. Ronja kohotti vain harteitaan tuolle. Mantikorithan ovat yksilöitä, vähän niin kuin ihmisetkin.

Seuraavaksi mantikori uteli tyttöjen nimiä. Rose oli jo esitellyt itsensä, mutta kahden muun tytön nimi uupui mantikorin tiedoista kokonaan. "Minä olen Ronja, jatko-opiskelija", Ronja esitteli itsensä ja ojensi kätensä eteenpäin kätelläkseen laatikossa istuvaa mantikoria.

Seuraavaksi mantikori kiinnitti huomionsa vaalean tytön lemmikkigäätään. Tuo arveli, ettei kyseessä ollut kissa eikä leijona, sillä se oli liian pieni leijonaksi. Lopuksi mantikori epäili, että kyseessä saattoi olla näätä. Ronja tirskahti. Ei epäkohtaliaisuuttaan, vaan siksi, koska mantikorin sanat kuulostivat hänen korvaansa niin hauskoilta. Hauskat sanat yhdistettynä mantikorin herttaisiin eleisiin tekivät vain suuremman vaikutuksen Ronjaan.

Rose kertoi, että kyseessä oli gäätä.

"Joo, gäätät ovat aika älykkäitä taikaolentoja", Ronja osasi kertoa, "Mutta eivät yllä ihan ihmisten tasolle niin kuin mantikorit". Tyttö osasi taikaolentojen perusteet melkein ulkoa, ja osasi kertoa lähes kaikista taikaolennoista jotakin.

[Valerie Sweet Leblanc]

Valerie oli taas avaamassa suutaan, varoittaakseen mantikoria "pilkkaavan" Vialranaa näädäksi, mutta gäätä ehti vastata moiseen röyhkeään pilkkaan ja oli loikkaamassa mantikorin kimppuun, aikoen opettaa tälle tapoja, mutta Valerie oli nopeampi ja nappasi gäädän ilmasta kiinni, tämän jääden sähisten roikkumaan kuin räsynukke tytön syliin.
"Hyi, Vialrana, hyi! Ei hän pahalla sanonut." Tyttö torui gäätää, joka vain tuhahti ja luimisti korviaan ärtyneenä, hännän huitoessa edestakaisin, osittain maata vasten.

"Ja kyllä, Vialrana on gäätä, ei näätä." Valerie lisäsi, roikottaen vielä kettuuntunutta kattia sylissään, ihan varmuuden vuoksi. "Ahh! Aivan! Ja minä olen Valerie, Valerie Sweet Leblanc!" Tyttö yhtäkkä älähti, hienoisesti niiaten, unohdettuaan aivan esitellä itsensä. Niiatessaan hän laski katseensa alas hetkeksi, kunnes nosti sen taas mantikoriin, hymyillen aurinkoisesti.

Vialrana oli rauhoittunut ja vain roikkui tympääntyneen näköisenä Valerien sylissä. Gäätä oli tottunut olemaan roikotettavana niin, eikä se häntä haitannut, antoi kivasti venytystä selkään. Kun gäätää "väitettiin" tyhmemmäksi kuin mantikoria, katti käänsi pistävän katseensa puhujaan ja tämä pääsi heti Vialranan "mustalle listalle". Se kuitenkin päätteli, että turha riehua, kun Valerie ei päästäisi kuitenkaan irti.. Mutta jos olisi päästänyt, olisi pian haukkujalla kivat kynnenjäljet naamassa.

"Vialrana on kyllä kovin fiksu gäätä." Valerie totesi ja hieraisi kasvojaan katin niskaan, hymyillen hieman ylpeän oloisena. "Mutta, kyllä sinun varmaan sieltä laatikosta olisi hyvä tulla pois. Eikö se ole epämukavaa? Kuinka kauan olet matkustanut? Etkö halua venytellä yhtään?" Tyttö lisäsi, katsoen mantikoria kysyvänä.

[Neofytos Spirosinpoika]

//Olen oikein pahoillani kaikille mukanaoleville tästä viivytyksestä. Ei ole ollut aikaa tai jaksamista kirjoittaa, kun kesäloman takia ollut kaikkea muuta puuhaa. Olkaa kärsivällisiä, vastailen aina kun ehdin (: //



Neofytos saikin nopeasti vastauksen Roselta. Hänellä oli siis mennyt kaksi eri eläintä sekaisin ja hän näytti loukanneen tätä kaunista kissaotusta, tuon yrittäessä loikata mantikorin kimppuun.
Hän veti kasvonsa nopeasti kauemmaksi ja istahti takaisin laatikkoon tasapainon horjuessa. Ainakin hänen kasvonsa olisivat vielä kunnossa.
"Oh, olen pahoillani. En ole nähnyt oikein eläimiä tai maailmaa muualta kuin kirjoista, niin en muista kaikkia eläviä olentoja ulkoa. Mutta tarkoitukseni ei ollut loukata, arvoisa gäätä", Neofytos sanoi ja teki kumartavan eleen gäätälle.

Sitten hän käänsi huomionsa jälleen tyttöihin. "Hauska tutustua, Ronja ja Valerie, jos saan teititellä", Neofytos sanoi hymyillen leveästi, väläyttäen teräviä pedonhampaitaan, samalla kun ojensi suuren tassunsa Ronjalle "kätelläkseen" tätä. Eihän hampaiden paljastaminen ollut tarkoitus, mutta hän oli niin iloinen tavatessaan henkilöitä, jotka uskalsivat puhua hänelle.

Rosen pyytäessä mantikoria tulemaan ulos laatikosta ja Valerien siihen yhtyessä, vilkaisi nuorukainen laatikkoaan. Siellä tosiaan oli ahdasta ja hän halusi suoristautua.
"Luultavasti olen ollut tässä laatikossa muutamia tunteja. En tiedä. Minut nukutettiin ja heräsin sitten laatikosta täällä pihalla. Velhot tietäen, matkustus on voinut olla paljon lyhyempikin, mitä uskon", Neofytos lisäsi. Hän nousi jälleen pystyyn, etutassut laatikon reunalle ja katseli vihreää nurmea. Se näytti niin houkuttavalta.

Vielä vilkaisu ympärille, ennen kuin mantikori loikkasi sulokkaasti laatikosta. Pitkä tumma pyrstökin pääsi viimein suoristautumaan kunnolla. Hän ojensi etutassunsa eteensä ja venytteli koko kehoaan pyrstö mukaan lukien. Pyrstö laskeutui rennosti lähelle maata, kuin vielä näyttäen, ettei mantikori olisi uhka. Ei siitä olisi ollut edes vaaraa, sillä se oli pakattu oikein hyvin pehmeään kankaaseen ja styroksilevyyn. Sitä ennen siitä oli myös myrkyt lypsetty, kaiken varalta.

Oranssihtavat silmät käännettiin Roseen, joka lähti jo kävelemään kohti ovia, mainiten myös rehtorin.
"Minä luulen, että minun olisi parempi olla täällä. Vapaana liikkuvaa mantikoria tuskin katsottaisiin hyvällä ja tuskin kaikki ovat yhtä avoimia ja rohkeita kuin te. Joten parempi pysyä paketin luona, kunnes joku aikuinen", tällä välin vilkaistiin Ronjaa samalla kun istuuduttiin maahan, "ei millään pahalla", ja katse siirrettiin takaisin Roseen, "tulisi ja antaisi minulle luvan liikkua täällä vapaasti tai kertoisi minulle paikan, missä voisin olla", Neofytos sanoi ja kääntyi uudelleen katsomaan Ronjaa, jälleen hymyillen. "Ja jos sinä olet tosiaan olet paketin, tai siis minun, vastaanottaja, haluaisin siltikin koulun ylemmän johtoportaan antavan minulle luvan liikkua vapaasti tai tietyllä alueella", nuorukainen sanoi. "Ymmärrätte varmaan."

[Rose Hill]

Rose kääntyi ja lähti kävelemään takaisin mantikorin luokse joka ei ilmeisesti aikonut tulla. Rose pääsi mantikorin luo ja huomasi että se olisi takajaloillaan aika iso verrattuna Roseen. "No mitä me sitten teemme? Odottelemmeko että opettaja tulee vai mitä?" Rose kysyi ja lisäsi "Siihen voi mennä kauan tai sitten ihan hetki." Hän istahti laatikkoon jossa Neo oli ollut. "Täällähän on ihan kivaa." Rose sanoi yllättyneenä. "Täällä voisi asua." Hän lisäsi vielä, veti taikasauvan esiin ja kutsui pari tyynyä.

[Ronja Blomroos]

Valerien gäätä ei pitänyt lainkaan siitä, että mantikori oli luullut tätä näädäksi. Gäätä hyppäsi ilmaan ja näytti kuin se olisi hyökkäämässä mantikorin kimppuun. Ronja oli jo juoksemassa riitapukareitten väliin, kun Valerie otti lemmikistään kopin ja torui tätä. Ronja huokaisi helpotuksesta. Hän ei tiennyt, kumman puolella olisi ollut, mutta olisihan se ollut mantikorille kurjaa, jos heti ensimmäisenä päivänä olisi joutunut tappeluun.

Mantikorikin pyysi anteeksi tapahtunutta ja kumarsi gäädälle kohteliaasti. Vaikutti siltä, että väärinkäsityksestä oltiin selvitty vain säikähdyksellä.

Rose ja Valerie pyysivät mantikorin tulemaan ulos laatikosta ja Ronja nyökytteli pontevasti päätään. Tyttö oli lukenut, ettei mantikorien asuintila voinut olla noin pieni, joten tuo ei voinut elää laatikossa koko loppuelämäänsä. Mantikori arvioi, että oli viettänyt laatikossa ainakin muutamia tunteja. Kuulemma hänet nukutettiin ja hän heräsi hetki sitten laatikosta tässä paikassa. Mantikori nousi pystyyn, asetti etutassut laatikon reunalle ja loikkasi ketterästi pois laatikosta. Samalla tuo paljasti koko olemuksensa; upean leijonan ruumiin ja harjan sekä suuren skorpionimaisen pyrstön, joka tosin oli pakattu piiloon.

"Vau!", Ronjan suusta pääsi. Hän oli joskus aikaisemminkin nähnyt mantikoreja, muttei aivan noin komeita. "Sinulla on kaunis pyrstö", tyttö jatkoi kehumistaan ja hymyili mantikorille. Hän tiesi, että nuo olennot pitivät kehuista.

Mantikori ei suostunut lähtemään Rosen perässä linnaan, sillä kuulemma vapaana liikkuvaa mantikoria ei välttämättä katsottaisi hyvällä. Kuulemma pitäisi odottaa, että joku aikuinen tulisi ja antaisi tälle ohjeita, mitä tehdä. Mantikori vielä lisäsi, että vaikka paketti tulisikin Ronjalle, täytyisi hänen saada ylemmän johtoportaan lupa liikkua.

Ronja punastui. Mantikori siis edelleenkin luuli, että siitä tulisi Ronjan lemmikki. Tyttö kuitenkin ymmärsi, että jollekin henkilökuntaan kuuluvalle tulisi ilmoittaa mantikorin saapumisesta. Tyttö itse ei kuitenkaan halunnut lähteä täältä minnekään ilmoittamaan asiaa, sillä hän halusi viettää nyt mahdollisimman paljon aikaa mantikorin kanssa. Eihän sitä tiedä, jos mantikori lähetettäisiinkin jossain vaiheessa vaikka keskelle metsää, jolloin tämän tapaaminen olisi lähes mahdotonta.

Sillä aikaa Rose oli keksinyt, että hän tahtoo kokeilla, millaista laatikossa olo olisi. Tuo hyppäsi ketterästi laatikkoon ja istahti sen pohjalle. Lisäksi hän kutsui sinne seurakseen pari tyynyä, jotta tytön olo olisi mahdollisimman mukava.

"Rose! Et sinä voi mennä noin vain toisen laatikkoon!", Ronja huudahti Roselle tuon kehuessa, kuinka mukava paikka laatikko oli, "Ajattele, että se on ollut toisen koti ja sinä noin vain menet lupaa kysymättä sinne". Ronja oli tytön toiminnasta hieman närkästynyt. Ensiksi siksi, että tyttö ei tuntunut kunnioittavan mantikorin yksityisyyttä lainkaan ja toiseksi siksi, että Ronja olisi halunnut kokeilla laatikossa oloa ensimmäiseksi.

[Valerie Sweet Leblanc]

Vialrana vain siristi silmiään, juurikaan heltymättä Neofytosin kumarrukselle ja anteeksipyynnölle.
"Vialrana antaa kyllä anteeksi, mutta on vain hapan pitkään. Älä murehdi.", Valerie sanoi, naurahtaen leppoisasti, laskien viimein gäädän alas.
Vialrana ravisteli itseään ja istahti sitten maahan tytön vierelle, katsoen sitten kovin kummastuneena yhtä paikallaolijoista, joka menikin laatikkoon istumaan ja päästi kummallisen tirskahtavan äänen, huvittuneena toisen typeryydestä. Miksi ihmeessä tämä menisi istumaan toisen laatikkoon? Otushan olisi voinut vaikka tehdä tarpeensakin sinne.

Valerie katsoi myös laatikkoon mennyttä Rosea ja kallisti kummastuneena päätään. "Ei kuljetuslaatikot ole kyllä mitään parhaimpia paikkoja istua...", tyttö totesi, pyyhkäisten hiuksiaan korvan taakse ja hymähtäen huvittuneena.
Sitten hän kääntyi mantikorin puoleen ja tarkasteli tätä nenästä hännänpäähän. Erityisesti hänen huomionsa kiinnittyi tämän harjaan, joka näytti niin pehmeältä, että se voisi olla pilvestä tehty. Tyttö lähestyi varovaisesti mantikoria, kurottaen lumoutuneena kättään toisen harjaa kohti, mutta havahtuikin yhtäkkiä ja veti kätensä nopeasti kauemmas, katsoen sitten mantikorin kasvoja hieman säikähtäneen oloisena. Hän tiesi että mantikorit luokiteltiin hyvin vaarallisiksi, mutta tämä yksilö vaikutti ystävälliseltä. Antaisikohan tämä koskettaa harjaa, jos nätisti pyytäisi?

"Ehm... Saanko tunnustella harjaasi? Se.. Se näyttää niin pehmeältä." Tyttö kysyi, näyttäen enemmän kuitenkin siltä, että tunnustelisi harjaa joka tapauksessa.
Vialrana tuhahti hieman närkästyneenä Valerien käytökselle ja kävi pyörähtämässä tytön jaloissa, kuin tahtoen huomiota ja ilmoittaen, että tämä oli hänen kaksijalkainen.

[Neofytos Spirosinpoika]

Mantikori hymyili leveästi Ronjan kehulle. Kukaan ei ollut ennen kehunutkaan häntä. Kuinka hyvältä se kuulostikaan. "Kiitos."
Hän käänsi hölmistyneen katseensa Roseen, joka kiipesi hänen laatikkoonsa. Hän ei ymmärtänyt miten tyttö näki laatikon mukavana. Siellä oli vain kuivia heiniä pohjalla ja se oli ahdas. Tai ahdas ainakin nuorelle mantikorille.
Ronja alkoikin samantien torumaan laatikkoon mennyttä tyttöä ja Neofytosin hölmistyneisyys liukeni kasvoilta. Sen tilalle tuli huvittunut hymy.
"Ei se missään vaiheessa ollut minun kotini, joten en pane pahakseni, vaikka Rose sinne menikin", Neofytos sanoi, yrittäen näin rauhoittaa Ronjaa.
"Mutta olisiko teistä joku ollut halukas ilmoittamaan minun tulostani aikuiselle?", hän vaihtoi puheenaihetta, ettei hänen "luvatonta oleskeluaan" unohdettaisi. Samalla hän silmäili kaikkia kolmea.
Valerie veti kuitenkin mantikorin huomion nopeasti takaisin itseensä. Tyttö halusi tunnustella hänen harjaansa.

Neofytos naurahti ja heilautti päätään niin, että tuuhea, punertava harja hulmahti. "Jos haluat. En pane pahakseni", hän sanoi ja loi lempeän hymyn Valerielle. Hän vilkaisi vielä Ronjaa ja Roseakin, "saatte tekin, jos haluatte", hän lisäsi. Nuorukainen tiesi olevansa varmasti ensimmäinen mantikori, jonka toiset näkivät, joten miksi hän ei antaisi noille unohtumatonta kokemusta?

[Rose Hill]

Ronja suuttui Roselle että oli mennyt laatikkoon ja Rose sanoi hieman vihaisena ja näyttäen kolmivuotiaalta. "Jos Neo ei kerran pitänyt laatikosta niin saa kai muut sinne mennä!" onneksi Neofytosta ei haitannut vierailu laatikossa. He alkoivat miettiä miten saisi aikuisen paikalle ja Rose keksi. Hän vihelsi lyhyen vihellyksen ja hetken päästä todella pieni valkoinen pöllö laskeutui Rosen pään päälle. "Tämä tässä on pipi" Rose esitteli pöllönsä ja alkoi kirjoittaa viestiä. "sopiiko tämä?" Rose sanoi ja näytti viestiä kaikille. Sen jälkeen hän alkoi lukea viestiä "Hyvä professori. Täällä pihalla on mantikori ja pyytäisimme että saavut paikalle pian katsomaan häntä. T: Rose Hill, Ronja Blomroos, Valerie Sweet Leblanc ja Neofytos Spirosinpoika (mantikori)." Rose luki kirjeen ja sitoi sen jalkaan. Sen jälkeen hän jäi odottamaan vastausta.

//Sit kuu ollaan otettu tää kiekka nii vois tulla esim: Molina//

[Ronja Blomroos]

Muita läsnäolioita ei näyttänyt haittaavan se, että Rose oli kivunnut laatikkoon, jossa mantikori oli matkustanut. Ronja näytti silti edelleen hapanta naamaa ja oli syvästi loukkaantunut Neofytoksen puolesta. Rose totesi, että koska mantikori ei pitänyt laatikosta, sinne luultavasti olisi vapaa pääsy muilta. Selvästi huomasi, että tuo tyttö oli hieman vihainen. Mantikori itse vastasi, ettei laatikko ole ollut missään vaiheessa hänen kotinsa ja ettei pannut pahakseen, vaikka Rose sinne menikin. Ronja kohotti hartioitaan hivenen loukkaantuneena. Ilmeisesti mantikorit eivät olleetkaan niin hienovaraisia kuin mitä tyttö oli luullut.

"Mutta olisiko teistä joku ollut halukas ilmoittamaan minun tulostani aikuiselle?", Neofytos vaihtoi puheenaiheen takaisin siihen, johon ei ollut vielä saanut kunnollista vastausta. Ilmeisesti hän ei halunnut majailla koululla ilman aikuisen lupaa. Ronja tuhahti. Olihan hänkin jo aikuinen.

"Minä en ainakaan", Ronja vastasi lyhyesti mantikorille ja hänestä oli edelleen aistittavissa pettymys. Tyttö ei siitäkään huolimatta halunnut lähteä Neofytoksen luota minnekään. Sen sijaan hän astui lähemmäs mantikoria ja alkoi tunnustella tuon harjaa Valerien kanssa. Harja tuntui todella tuuhealta. Sellaiselta, että sitä olisi kiva käyttää joskus tyynynä. Ronja todella piti mantikorin punaisesta harjasta ja tunnusteli myös tämän söpöjä palmikoita.

Sillä aikaa Rose keksi, kuinka joku professori saataisiin paikalle. Hän vihelsi lyhyesti ja hetken päästä pikkuruinen valkoinen pöllö laskeutui tuon tytön pään päälle. Tyttö esitteli pöllön Pipiksi. Ronja tirskahti. "Kuka antaa pöllön nimeksi Pipi", tyttö sanoi niin hiljaa kuin kykeni ja pyöräytti silmiään. Hänellä ei olisi hirveästi ollut arvostelun varaa, sillä hänen perheellään oli ollut kissa jonka nimi oli ollut Kissa ja heillä on edelleenkin kultakala, jonka nimi on Rex. Mutta Ronja arvosteli Rosea ihan vain arvostelun ilosta. Hän ei ollut vieläkään antanut tuolle anteeksi sitä, että tuo oli asettautunut Neofytoksen laatikkoon.

Ronja luki nopeasti Rosen kirjoittaman kirjeen ja kohautti sen jälkeen jälleen harteitaan. Sitten hän kääntyi takaisin mantikorin puoleen ja ryhtyi silittämään tätä uudestaan.

// Anteeksi, että kesti! Kyllä minulle sopii, että Molina tulee mukaan, jos muillekin sopii? Minä pelailen siis kyseisellä hahmolla. Tosin Molinan luonteen huomioon ottaen, tuo pakottaisi mantikorin takaisin laatikkoon, naulaisi sen umpeen ja lähettäisi timbuktuun. Tai ehkä tässä tapauksessa voidaan tehdä vaikka niin, että mantikori sijoitetaan väliaikaisesti esim. riistanvartijan mökkiin, koska koululla ei ole tällä hetkellä riistanvartijaa. Vai mitä mieltä olette? :)

Tehdäänkö vaikka niin, että Molina kirjoittaisi viestinsä aina esim. Valerien ja Neon välissä, ettei minun tarvitsisi kirjoittaa kahta viestiä peräkkäin. Voitaisiin pelata vielä yksi kokonainen kierros, jossa pöllö lähtee viemään viestiä eteenpäin. Eli nyt seuraavat vuorot voisivat mennä näin: Valerie -> Neo -> Rose -> Ronja -> Valerie -> Molina -> Neo -> Rose -> Ronja -> Valerie -> Molina jne. Kertokaa myös ihmeessä, jos haluaisitte Molinan tilalle sittenkin jonkun toisen aikuisen. //

[Valerie Sweet Leblanc]

//Kyllä kyllä. Mulle ainakin sopii ihan mainiosti. : ) siis järjestys ja silleen. : ))//

Valerien kasvoille levisi innokas hymy, saadessaan luvan tunnustella mantikorin harjaa. Tyttö melkein hypähti harjan kimppuun, mutta hillitsi itsensä sen verran, että aloitti varovaisesti tunnustelun. Oih. Se oli pehmeämpi ja ihanampi kuin hän osasi kuvitellakaan. Kuin pilveä todellakin koskettaisi. Pian varovainen tunnustelu muuttui suoranaiseksi lääppimiseksi, tytön tunkiessa kasvonsa harjaa vasten, tuntien sen pehmeyden entistä voimakkaammin.
"Aivan.. Ihana.", tyttö mutisi ihastuksissaan harjaan.

Hän ei edes huomannut Rosen kirjettä tai tämän pikkuista pöllöä, vaan ihastuksissaan lääppi mantikorin harjaa estoitta.
Vialrana sähähti vaimeasti jäädessään huomiotta ja kipitti kauemmas tytöstä, jääden istumaan jonkin matkan päähän ja mulkoilemaan mantikoria murhaavasti. Toisaalta katin katse välillä eksyi siihen pieneen suupalaan joka ilmaantui laatikkohöperön pään päälle. Ei se kyllä paljoa täyttäisi. Paitsi se voisi maistua ihan hyvältä. Linnut maistui hyviltä. Kenties hän voisi maistaa. Eikai sitä jäätäisi kaipaamaan. Gäätä lipaisi huuliaan, unohtaen aivan vihansa mantikoria kohtaan ja jääden nälkäisin silmin tuijottamaan suupa- siis pöllöä.