//Tämä on avoin peli ja järjestys tulee sitä mukaa, mitä ihmiset mukaan ilmestyy
Toukokuu 2015//
Kookkaan puisen laatikon kolahtaessa maahan, sen sisältö ei liikahtanutkaan. Mutta kun uuden maailman vieraat tuoksut ja äänet saavuttivat otuksen nenän ja korvat, avasi tuo uniset silmänsä. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin kuivaa heinää ja puisen laatikon seinän, jonka yläosaan tehdyistä rei'istä aurinko pääsi valaisemaan muuten niin pimeää loukkoa.
Neofytos hieraisi tassullaan kasvojaan, ennen kuin nousi varovasti istumaan, edelleen päästä hieman pyörällä. Hän tiesi, että hänet oli viimein myyty eteenpäin. Hän ei uskonut kuitenkaan, että nukutusaineen olisi vielä pitännyt lakata vaikuttamasta. Henkilöt olivat liian epäileväisiä otuksia kohtaan, varsinkin heitä mantikoreja, vaikka Neo oli monta kertaa yrittänyt vakuuttaa henkilöt siitä, ettei hän heitä ikinä satuttaisi omasta tahdostaan.
Nuori mantikori kurkkasi laatikon reiästä ulos. Maailma oli kirkas ja kesäinen ja se tuoksui niin hyvältä. Kukilta, tuoreelta nurmikolta, mullalta ja kiveltä. Ainoa mitä hän kaipasi oli meren suolainen tuoksu. Mutta kyllähän tämäkin kelpasi.
Neo kiinnitti tuoksujen jälkeen huomionsa paremmin ympäristöönsä. Hän ei paljoakaan nähnyt rei'istä, mutta sen minkä hän näki, sai mantikorin haukkomaan henkeään.
Rakennus, jonka pihalla hän laatikkoineen oli, oli valtava! Hän ei ollut ikinä nähnyt yhtä valtavaa rakennusta kuin tämä, mikä kohosi hänen laatikkonsa edessä.
Ketään ei vielä näkynyt, mutta hajut sanoivat, että ympärillä oli paljonkin henkilöitä. Missä hän siis oli? Jonkun varmasti pitäisi olla vastassa. Olihan vastaanottajalle ilmoitettu? Hän uskoi niin, mutta kenties vastaanottaja oli myöhässä.
Mutta olisikohan paikalla ketään muuta, joka viittisi avata laatikon, jotta nuorukainen pääsisi oikaisemaan kunnolla jalkansa?
"Haloo? Onko siellä ketään?" Neofytos uskaltautui viimein huikkaamaan. Hän ei tiennyt missä maassa hän oli, lähtö oli tullut niin nopeasti, mutta hän oletti englannilla pärjäävän ainakin näin alkuun. Hän oli kuullut, että englanti oli yleiskieli, mitä kaikkialla maailmalla osattiin.
"Täällä on hieman tukala olla", hän jatkoi hieman hiljempaa, kuin enemmän itselleen puhuen kuin kenellekään mahdolliselle kuulijalle.
Neofytos istui paikoillaan ja odotti kuulevansa puhetta tai askeleita, jotka kertoisivat jonkun olevan pihalla.