Juttutuokio järvellä

[Karakatus Kärmes]

- Ikävä kyllä tämä on nuolihaukka, eikä korppikotka. Kyllä tämä on kesy se on perheemme "pöllö". Käytämme sitä postipöllönä. Se on nimetty iso iso isäni Wolgoratus Kärmesin mukaan. Sen nimi on siis Wolgoratus. Karakatus sanoi ja silitti haukkaa, raapusti paperille sanan Onnea ja lähetti haukan matkaan. Haukka lehahti ilmaan kuin ammus ja se kiisi kohti linnaa, jonka tornit peilautuivat järven pintaan.

[Selena McLover]

"Kuka kirjoitti sinulle?" Selena kysyi ja kaivoi laukustaan huiluaan. Selena oli joka ilta tullut järvenrantaa soittamaan, tekemään läksyjä, juttelemaan Bobin kanssa ja rukoilemaan. Selenan pikkusiskolla epäiltiin roiskuhupsua ja Selena päätti tehdä kaikkensa että diagnoosi olisi väärä.
"Panetko pahaksi?" Selena kysyi ja kohotti huilua. Selenalla oli muuten aivan tavallinen huilu, mutta soittipa Selena mitä tahansa huilu sai mukaansa koko orkesterin.

[Karakatus Kärmes]

-Isäni. Sylvester. Hän pääsi Chateauhun professoriksi. Hän tulee todennäköisesti opettamaan taikajuomia. Hän pitää ehkä meidänkin seuraavat tunnit. Soita vaan ei se minua häiritse. Karakatus sanoi naama aivan peruslukemilla tosin hänen sisällään velloi ilo. Sylvester onnistui. Ajatella. Oliko se totta? Varmasti. Sylvester tunnetusti vihasi vitsejä. Hän ei vitsailisi se oli varmasti totta. No sen näkisi vielä tänään......

[Selena McLover]

"Minkälainen hän on? Omaksi yllätyksekseni olen hyvä taikajuomissa. Kuulin että hän oli vasta Azkabanissa." Selena sanoi ja nosti huilun huulilleen. Selena soitti kaunista kappaletta joka kertoi ilosta ja helpotuksesta. Selenan soitto kaikui järven pinnasta ja se kaikui kauniina linnan tiluksilla.
Selena havahtui kun kuuli räksähdyksen vierellään.
"Bob saapui tänne Selena neidin pyynnöstä." kotitonttu sanoi ja huomasi Karakatksen.
"Bob ei huomannut että Selena neidillä on seuraa. Bob toivoo, että ei häiritsenyt." Tonttu sanoi anteeksipyyntävästi.
"Äh lopeta tuo neidittely. Minä kutsun sinut makuusaliin, mutta mene nyt." Selena sanoi ja hätisti tontun pois.

[Karakatus Kärmes]

-Hän on aika mukava. Varsinkin jos kuuntelet tunnilla etkä metelöi. Hän pyysi kyselemään. Onko sinulla toiveita oman luokkasi taikajuomatunneille? Hän haluaa tietää millaisia liemiä oppilaat tahtovat. Hän aikoo tarjota oppilailleen haastetta. Karakatus sanoi. Kolhokallo keinui hiljakseen musiikin tahtiin. Aurinko paistoi luoden järvelle kiiltävän pinnan. Karakatus ei edes huomannut heidän luonaan käynyttä kotitonttua. Liian ajatuksissaan hän oli. Hän mietti mistä esineestä tekisi seuraavan hirnyrkkinsä.

[Selena McLover]

"Minä haluaisin juomia joista on hyötyä sekä elämässä, että kepposissa. Mutta hän vaikuttaa mukavalta, sillä minä pidän haasteista. Onko teidän perheellä kotitonttua? Selena kysyi kun oli lopettanut soittamisen. Samalla kun Selena laittoi huilun laukkuunsa, hän huomasi tutun medaljongin laukussaan. Selena ripusti medaljongin kaulaansa. Velhovalokuvasta paistoivat hänen, Joelin ja Lumipallo-ilveksen naamat.
Lumipallo oli kuollut salametsästyksen kohteena, ja jättänyt hänet ja Joelin itkemään.
Lumipallo oli ollut Selenalle yhtä tärkeä kuin Kolhokallo on Karakatukselle.
Selena niiskautti ja kokosi itsensä. Toista kertaa Karakatus ei näkisi hänen itkevän.

[Karakatus Kärmes]

-Kotitonttuja? Ei! Meidän perheemme vihaa kotitonttuja! Yhtä arvottomia kuin saastaiset kuraveriset! Eivät sovi Kärmesin sukulinnaan. Tottapuhuen kotitontuilla olisi ihan kaamea elämä jos ne palvelisi meillä. Karakatus totesi ja naurahti hiljaa. Karakatus alkoi pohtia. Millaisessa luokassa hänen isänsä opettaisi. Se oli varma että kyseisen luokan oviaukon yläosaan hän ei löisi päätään. Olihan Sylvester lähes kaksi metriä pitkä joten hänenkin oli mahduttava ovesta sisään.

[Selena McLover]

"Kotitonttuja? Ei! Meidän perheemme vihaa kotitonttuja! Yhtä arvottomia kuin saastaiset kuraveriset! Eivät sovi Kärmesin sukulinnaan. Tottapuhuen kotitontuilla olisi ihan kaamea elämä jos ne palvelisi meillä." Karakatus totesi ja naurahti hiljaa
"Oikeasti? Meidän perheemme rakastaa Bobia. Oikeasti Se on vapaa, mutta hän on pyytänyt päästä takaisin töihin." Selena sanoi.
"Milloin opit suojeliuksen? Isosiskoni Amanda on opettanut sitä minulle siitä asti kun sain taikasauvan. Hän epäilee minun sojeliustani ilvekseksi. Hänen omansa on vesinokkaeläin. Suojelius on loitsu jonka olen halunnut oppia pienestä pitäen." Selena sanoi samalla kun katsoi medaljongin kuvaa.

[Karakatus Kärmes]

-Viime kesänä. Karakatus sanoi ilottomasti. Hän avasi taskukellonsa sieltä tuijotti takaisin hänen oman silmänsä kaltainen värikalvoton silmä. Kellon sekuntiviisari tikitti eteenpäin. Yllättäen hänen silmiinsä ilmestyi näky hänen omasta kädestään valui vähän verta sormuksen muottiin. Hänen toinen kätensä kaatoi sulaa kultaa muottiin. Hän lausui pari sanaa ja kultasormus oli valmi. Yhtäkkiä hän havahtui.
-Oletko lukenut jästien kirjoja? Karakatus kysyi Selenalta tajuamattaan itse kysymystään.

[Selena McLover]

"Totta kai. Lempikirjasarjani on Perillinen. On huvittava, että lohikäärmeet ovat ystävällisiä. Luetko itse jästi kirjoja? Pikkusiskoni Penelope ja Cece ovat hulluna niihin." Selena sanoi ja mietti perheensä olinpaikkoja. Amanda oli varmaan tunnilla, Jackson varmaan taas pokkaamassa jotain tyttöä, Penelope kotona leikkimässä Bobin kanssa ja ihmettelemässä missä Cece on, Cece on varmaan pyhässä mungossa ja Jack velhopäiväkodissa.
"Olitko ikinä niin huolissasi lähesestäsi, että pää tuntuu räjähtävän jos ei voi tehdä mitään hänen hyväkseen?"Selena kysyi ajatukset sairaasa pikkusiskossa.