Haluan vain sut (K15)

[Ruth Rousseau]

//Mila Molinan toivotaan saapuvan paikalle. :) <3

Ruth katsoi vaatekaappinsa sisältöä pitkään. Hän oli niin väsynyt ettei tuntunut ymmärtävän mitä hänen piti kaapista etsiä. Sukat vai sukkahousut? Mekko vai housut ja paita? Sekunteja kului, eikä Ruth edes kohottanut kättään vaatekaapin hyllyille. Hän vain seisoi siinä pitkä yöpaita yllään, jossa oli haalistunut kuva karhuherra Paddingtonista. Onneksi Ruth oli sen verran järjissään, että ei yöpaitasillaan lähtenyt huoneistoaan pidemmälle.

Rousseau haukotteli ja otti kaapista tummansiniset farkut ja valkean paidan. Aamukankeuden takia pukeutuminen oli hieman vaikeaa ja ehkä jopa kivuliasta. Selkä huusi armoa ja kädet kieltäytyivät nousemasta korkealle. Paidan pukeminen ei ollut koskaan ollut niin työlästä.

Kun Ruth sai housutkin puettua ja sukat jalkoihinsa laitettua, hän istui peilipöytänsä ääreen. Nainen otti kamman pienen rasian vierestä ja alkoi selvittämään hieman takkuisia hiuksiaan. Takut selvitettyään, hän laittoi kamman takaisin pöydälle. Ruth katsoi itseään peilistä ja suki hiuksiaan hieman. Meikkaamista tai koruilla itsensä koristelua Rousseau ei edes ajatellut. Hän oli ihan hyvännäköinen ilman sellaisia.

Ennen kuin nainen lähti huoneistostaan, hän otti taikasauvan ja avaimet mukaansa. Kenkiä Ruth ei kuitenkaan laittanut jalkoihinsa. Ei hän niitä tarvitsisi, kun ei ollut aikeissa mennä pihalle. Ruth sulki huoneistonsa oven ja varmisti, että se oli varmasti lukossa.

Matka opettajienhuoneelle oli melko lyhyt. Kesti vain muutama minuutti kävellä sinne Ruthin huoneistolta. Sairaanhoitaja valitsi avaimiensa joukosta opettajienhuoneen lukkoon sopivan avaimen ja avasi oven. Huone tuoksui kahvilta ja oli lämmin, vaikka takassa ei tuli palanutkaan. Rousseau astui peremmälle ja haki itselleen kupin kaapista. Koska Ruth ei löytänyt kahvinpuruja yhtä nopeasti kuin teepusseja, hän päätyi keittämään teetä. Nainen otti teepannun pieneltä liedeltä ja vei sen vesihanan alle. Kun pannussa oli vettä sopivasti, hän sulki hanan ja laittoi pannun takaisin liedelle.

Veden kiehuttua, Ruth sammutti lieden ja kaatoi kuumaa vettä kuppiinsa. Hän sekoitti juomaansa lusikalla ja katsoi kuinka villisti teepussi pyöri vedessä. Pian Rousseau kohotti höyryävän kupin huulilleen ja maistoi teetä varovasti.

[Mila Molina]

// Ja Mila Molinahan saapuu! <3 //

Mila Molinan maanantaiaamu oli ollut hyvin tyypillinen arkiaamu. Hän oli herännyt kymmentä minuuttia yli viiden, tehnyt pitkän aamujoogan ja siirtynyt sitten puoleksi tunniksi kristallipallonsa ääreen. Hän oli laittanut teevetensä hautumaan jo illalla, joten tee oli täydellistä nautittavaksi juuri tänä aamuna. Aromaattista mustaa teetään hörppien nainen seurasi kristallipallonsa usvaisia tapahtumia. Tapahtumat olivat poikkeuksellisen ristiriitaisia; mustien ja valkoisten pilvien joukosta hän näki epätasapainossa olevan vaa'an, pienen majakan sekä punaisen sydämen. Rehtori Molinan oli pakko hieraista silmiään viimeisen kuvion kohdalla. Kuinka ihmeessä punainen sydän oli eksynyt hänen kristallipalloonsa? Tässä täytyi olla jokin erehdys. Harmi vain, ettei kristallipallo ollut erehtynyt kertaakaan aikaisemmin.

Nainen heitti tuhahtaen kristallipallonsa päälle mustan silkkiliinan, kaatoi itselleen toisen kupin teetä ja yritti sivuuttaa näyn punaisesta sydämestä. Jos kyseistä symbolia ei otettu lukuun, hänen tuleva päivänsä tulisi pitämään sisällään onnea, epäonnea, vaaroja, toivoa sekä epätasapainoa. Nuo elementit sopisivat rehtori Molinan päivään hyvin, mutta siitä huolimatta punaisen sydämen hahmo palasi takaisin hänen mieleensä - se ei sopinut kuvaan laisinkaan. Jospa kyseessä olikin ollut omena, jonka hän oli tulkinnut väärin. Saavutukset nimittäin sopisivat paljon paremmin naisen päivään kuin rakkaus. Niin se taatusti oli.

Kolmannen teekupillisen jälkeen rehtori Molina asetti kuppinsa työpöydälle. Hän siirtyi peilin eteen ja puki päällensä mustan jakkupuvun sekä mustat matalakorkoiset kengät. Hän sipaisi kasvoilleen hieman puuteria, korosti hentoja ripsiään ripsivärillä ja levitti huulilleen huulirasvaa. Hän kampasi hiuksensa ja teki taikasauvan avustuksella itselleen pikaisen nutturan. Suurimman osan hiuksistaan hän kuitenkin peitti mustan lierihattunsa alle. Nainen pyyhkäisi vielä muutaman pölyhiukkasen pois jakkupukunsa päältä ja oli vihdoin valmis lähtemään ihmisten ilmoille.

***

Rehtori Molina saapui opettajienhuoneen ovelle, asetti avaimen avaimenreikään, avasi oven ja astui sisälle huoneeseen. Tyypilliseen tapaan huone oli lähestulkoon tyhjä, lukuun ottamatta sairaanhoitaja Rousseauta, joka hörppi teetään yksinäisen näköisenä. Rehtori Molina vei katseensa kyseisen naisen puoleen ja nyökkäsi tuolle.

"Huomenta"

Nainen totesi jämäkästi ja asteli kengänkannat kopisten sairaanhoitajan lähettyville, pöydän viereen. Hän nappasi yhden kulhossa olevista kekseistä ja asettui istumaan pöydän ääreen haukaten keksistä palasen. Nainen siirsi aamun lehden eteensä ja ryhtyi selaamaan päivän uutisia.

[Ruth Rousseau]

// !!! <3

Ruthin jalat tuntuivat äkkiä petollisen heikoilta, kun maailman ihanin ihminen astui ovesta sisään. Hän katsoi tuota upeaa naista pitkään ja tunsi olevansa todella onnellinen, kun Mila huomasi hänet. "Huomenta", rehtori sanoi. "Bonjour", Ruth vastasi nopeasti ja hörppäsi teetään.

Kun Mila käveli sairaanhoitajan läheltä, Rousseaun oli vaikeaa ajatella järkevästi. Juuri silloin, Ruth olisi halunnut tarttua rehtoria kädestä. Hän olisi mielellään tehnyt niin ja paljon muutakin. Mutta hän ei voinut tehdä mitään sellaista. Ei hän vain pystynyt. Jokin esti Ruthia.

Sairaanhoitaja kiersi pöydän toiselle puolelle ja istuutui Milaa vastapäätä. Hän laski teekuppinsa pöydälle ja hymyili Molinalle, joka luki sanomalehteä ja söi keksiä. Voi kuinka suloinen näky se olikaan. "Lukeeko siellä mitään kiinnostavaa?" Ruth kysyi uteliaana, vaikka ei häntä oikeasti kiinnostanut. Hän halusi vain kuulla Milan äänen.

[Mila Molina]

Kaljualan Kulkurit kukisti Impoon Ampiaiset 210 - 90

Huispauskauden varmasti yksi odotetuimmista otteluista
on saatu päätöksensä. Kaksi tuntia kestänyt ottelu päättyi
odotetusti Kaljualan Kulkureiden voittoon. Peli oli alusta
asti hyvin tasainen, mutta loppumetreillä ottelu päättyi -
ainakin monen ottelua seuranneen fanin mielestä - suotuisasti.
Sanotaan, että tämä ottelu oli huispauskauden parhaimpia ja
lisäksi -

Rehtori Molina lopetti lukemisen ja käänsi sivua. Huispaus ei ollut ikinä koskettanut häntä millään tavalla, eikä se tulisi ikinä koskettamaankaan. Niinpä hän selasi nopeasti eteenpäin ja päätyi kotimaan uutisten sivuille. Sieltä löytyi enemmän naista itseään kiinnostavia aiheita liittyen ajankohtaisiin tapahtumiin, politiikkaan ja vähän kulttuuriinkin.

"Lukeeko siellä mitään kiinnostavaa?"

Kuului yhtäkkiä kysymys hänen edestään. Rehtori Molina kohotti tyypillisen kireän katseensa ja kohtasi sairaanhoitaja Rousseaun siniset silmät. Kysymys oli yllättänyt naisen, sillä kaksikko ei ollut juuri keskustellut kesäloman jälkeen - tai oikeastaan edes sen jälkeen, kun Molina oli antanut alaiselleen tehtäväksi viettää koko kesälomansa koululla. Kaikesta päätellen he olivat silti vielä puheväleissä.

"Eipä juuri. Samat asiat joka päivä."

Rehtori Molina vastasi lyhyesti ja käänsi katseensa takaisin sanomalehteen. Hän selasi kotimaan uutiset, ulkomaan uutiset ja päätyi lopuksi viihdesivuille horoskooppiosioon. Ei pystynyt sormilla laskemaan, kuinka monta kertaa nainen oli mielessään nauranut tuon aukeaman ennustuksille - ne olivat täyttä huuhaata. Tällekin päivälle Kaloille oli luvattu yllätyksiä, unelmien täyttymyksiä ja pettymyksiä. Nainen olisi nauranut ääneen, jos se vain olisi ollut hänen tapaistaan. Siksi hän tyytyi vain tirskahtamaan pienesti.

[Ruth Rousseau]

Molina vastasi kysymykseen, jonka sairaanhoitaja oli esittänyt. Ruth ei kuitenkaan pystynyt keskittymään rehtorin sanoihin, kun hänen katseensa oli eksynyt ihailemaan Milan huulia. Rousseau mietti kuinka ihanaa olisikaan ollut, jos hän olisi saanut suudella rehtoria. Hetken Ruthista tuntuikin siltä, että mikään ei ollut häntä estämässä. Hänhän voisi vain nousta ylös ja kiertää toiselle puolelle pöytää Milan luokse. Se olisi niin helppoa.

Suunnitelma oli kuitenkin todella huono, vaikka se sillä hetkellä kuulostikin maailman nerokkaimmalta. Rousseau joi teetään, mutta aivan liian nopeasti. Kuuma juoma poltti hänen kieltään ja sai Ruthin irvistämään. Hän katsoi teekuppiaan syyttävästi. Nyt hän ei ainakaan aikoisi suudella ketään. Ei hän pystyisi. Mutta kai hän suukon voisi antaa?

"Oh, horoskooppeja!" sairaanhoitaja sanoi huomattuaan mitä Mila luki. Hän hymyili vienosti ja vilkaisi rehtoria. "Mikä olet horoskoopiltasi?" hän kysyi rohkeasti. Ruth ei kuitenkaan malttanut pysyä hiljaa ja antaa Molinan vastata kysymykseen. Totta kai hän halusi, että Mila vastaisi, mutta ensin Rousseaun oli pakko saada arvailla. "Vaikutat aika paljon leijonalta. Voisit kyllä toisaalta olla härkäkin.."

[Mila Molina]

Sillä aikaa, kun rehtori Molina luki läpi päivän horoskooppia, hän tunsi sairaanhoitajan tiiviin tuijotuksen. Tuijotuksen kohteena oleminen oli hieman vaivaannuttavaa, varsinkin, kun tuo nainen ei yleensä ollut käyttäytynyt vastaavanlaisesti. Jossain vaiheessa Rousseaun katse siirtyi tuon teekuppiin, mutta siihen rehtori ei kiinnittänyt juuri huomiota. Sen hän kuitenkin huomasi, että nainen käyttäytyi tänään poikkeuksellisella tavalla ja oli epäluonnollisen kiinnostunut lehden sisällöstä ja sen horoskooppisivusta.

"Mikä olet horoskoopiltasi? Vaikutat aika paljon leijonalta. Voisit kyllä toisaalta olla härkäkin.."

Sairaanhoitaja kysyi ja yritti arvuutella parhaansa mukaan. Rehtori Molina nosti katseensa jälleen kerran tuota kohden, ja tällä kertaa hänen kireä katseensa oli aavistuksen verran kysyvä. Rousseaun käyttäytyminen oli hetki hetkeltä oudompaa. Oliko hän juonut tänään jotain vettä vahvempaa, vai oliko hän muuten vain muuttunut kesän aikana täysin?

"Olen kalat", Molina vastasi lyhyesti ja tuhahti sitten perään, "Vai että yllätyksiä ja unelmien täyttymyksiä...", hän jupisi enemmän itselleen kuin Ruthille ja taitteli lehden kasaan. Sitten hän siirsi sen pöydän vastakkaiselle puolelle, sairaanhoitajaa kohden, "Lue toki, jos kiinnostaa".

[Ruth Rousseau]

Milan ja Ruthin katseet kohtasivat jälleen. Enää Rousseaun mielessä ei kuitenkaan ollut vain rehtori Molina. Kun hän katsoi noihin ruskeisin silmiin, hän muisti neiti Diourin, jolla oli myös samansävyiset silmät. Ruth tunsi suurta hämmennystä. Hän ei ollut varma pitikö Zahrasta yhtä paljon kuin Milasta. Ehkä? Kyllä varmaankin.

"Olen kalat", Molina kertoi ja tuhahti. Sairaanhoitaja kohotti kulmiaan. Hän ei ollut koskaan pitänyt kaloista, mutta Mila teki nähtävästi poikkeuksen. "Vai että yllätyksiä ja unelmien täyttymyksiä..." Rehtori taitteli lehden. "Lue toki, jos kiinnostaa."

Rousseau hymyili. Hän ei kuitenkaan ottanut lehteä, vaikka toinen oli sen ystävällisesti toiselle puolelle pöytää siirtänyt. "Yllätyksiä ja unelmientäyttymyksiä", Ruth mutisi. Liittyivätköhän ne kenties Rousseauhun? Ajatus sai sairaanhoitajan hymyilemään enemmän. "Minkälaisia unelmia sinulla on?" hän uteli ja katseli teekuppiaan.

[Mila Molina]

Onneksi rehtori Molina ei hallinnut lukilitiksen jaloa taitoa. Sairaanhoitajan oudot ajatukset olisivat nimittäin tulleet hänelle aikamoisena yllätyksenä, lähes järkytyksenä. Nainen siirsi katseensa ikkunalle päin, jonka takana odotti kaunis aurinkoinen, alkusyksyinen ilma. Muutama lintu lenteli ikkunan takana ja yksi niistä törmäsi ikkunalasiin.

"Minkälaisia unelmia sinulla on?"

Kuului Rousseaun seuraava kysymys. Rehtori Molina käänsi katseensa jo kolmannen kerran tuon naisen puoleen ja kohotti kulmiaan. Tuo oli ollut erittäin kummallinen kysymys. Mistä lähtien sairaanhoitajaa oli kiinnostanut rehtorin unelmat? Ehkä tuo halusi tehdä vain parempaa tuttavuutta Molinaan, koska heidän kaikki edeltävät keskustelut olivat pohjautuneet vain koulumaailmaan. Tai sitten Rousseaulla oli mielessä jokin pyyntö, jota ennen hänen täytyi hieman lämmitellä rehtoria. Tai sitten Molina itse vain oli vainoharhainen.

"Nuo horoskoopit ovat täyttä huuhaata ja ajanhukkaa", rehtori Molina tuhahti vastaamatta kuitenkaan itse kysymykseen, "En ymmärrä kuka niitä oikein keksii". Seuraavaksi nainen siirsi katseensa keksikulhon puoleen ja nappasi sieltä jälleen yhden keksin.

[Ruth Rousseau]

"Nuo horoskoopit ovat täyttä huuhaata ja ajanhukkaa", Molina kertoi. Ruth loukkaantui hieman, kun toinen ei vastannut hänen kysymykseensä. Hän olisi halunnut tietää Milan unelmista. "En ymmärrä kuka niitä oikein keksii", rehtori lisäsi vielä ja otti itselleen keksin. Rousseau olisi silloin voinut tarttua tilaisuuteen - siis Molinan käteen -, mutta ei tehnyt niin. Hetki ei ollut sopiva.

"Eihän sitä voi koskaan tietää. Ehkä sinun päiväsi on tänään täynnä yllätyksiä ja unelmientäyttymyksiä", Ruth selitti ja hymyili vinosti. Hän nappasi lehden pöydältä ja etsi sieltä sivun, jolla päivän horoskoopit olivat. Rousseau naurahti sille mitä luki. Lehti väitti ihan typeriä. "Ehkä oletkin oikeassa. Ne tosiaankin ovat pelkkää huuhaata", hän mutisi ja siirsi muutaman hiussuortuvan vasemman korvansa taakse.

"Miten kesälomasi meni muutes?" Ruth vaihtoi puheenaihetta. Hän taitteli lehden ja laittoi sen sivummalle. Ei hän lehteä voinut lukea, jos aikoi Milan kanssa keskustella. Ja tuskinpa hän olisi pystynyt keskittymään kahteen asiaan samaan aikaan.

[Mila Molina]

"Eihän sitä voi koskaan tietää. Ehkä sinun päiväsi on tänään täynnä yllätyksiä ja unelmientäyttymyksiä", sairaanhoitaja kertoi ja hymyili oudosti. Rehtori Molina ei tällä kertaa edes vilkaissut tuohon naiseen, ainoastaan päätyi tuhahtamaan halventavasti. Hän ei edes muistanut, milloin viimeeksi hänen päiväänsä oli mahtunut unelmien täyttymyksiä. Hänellä ei edes ollut unelmia, jotka olisivat voineet täyttyä.

Rousseau otti rehtorin ojentaman lehden, avasi sen horoskooppien kohdalta, luki hetken ja tuli lopulta siihen tulokseen, että Molina oli ollut oikeassa - lehden horoskoopit olivat pelkkää huuhaata. Molina ei reagoinut Rousseaun kommenttiin mitenkään, joten sairaanhoitaja esitti seuraavan kysymyksen. Tuo kysyi, kuinka rehtorin kesäloma oli mennyt. Lehden tuo oli jo taitellut pois ja asettanut takaisin pöydälle.

"Kiitos kysymästä, harvinaisen hyvin. Vietin aikaani koululla hyvin vähän, sillä minulla oli täällä ahkeria apulaisia kesän ajan", rehtori vastasi viitaten sillä osittain kotitonttuihin ja osittain Rousseauhon, jonka tämä nainen oli pakottanut viettämään koko kesäloman koululla. Naisen äänensävy oli edelleen tiukka, mutta hän päätti lauseensa kevyeen naurahdukseen.

Rehtori Molina käänsi katseensa uudestaan ikkunan suuntaan, jonka takana aamu oli yhtä aurinkoinen kuin kymmenen sekuntia sitten. Lintuja ei kuitenkaan enää näkynyt. Kuten ulkona, myös opettajien huoneessa oli erittäin lämmin, vaikkei takassa edes palanut tuli. Rehtori Molina siirsi kätensä jakkutakilleen ja avasi siitä kaksi ylintä nappia.