Puutarhan kätköissä

[London Morel]

// Sijoittuu 3. tanssin ajalle. Peli Londonille ja Effielle. //

London seisoskeli aivan koulun pääoven vieressä, koulun etuseinää vasten nojaten. Pojalla oli edelleen yllään hänen tyylikäs juhla-asunsa: musta frakki, mustat juhlahousut, valkea liivi, valkea frakkipaita ja valkea rusetti. Kenkinä hän kuitenkin käytti tyylilleen uskollisesti valkoisia tennareita. Joku tosin oli astunut pojan vasemman kengän päälle jättäen siihen pienen haaleanruskean läntin. Tätä poika ei kuitenkaan ollut itse vielä huomannut. Hänen mustat hiuksensa olivat normaaliin tapaan hivenen pörrössä. Lisäksi hänellä oli torahammaskoru toisessa korvassaan ja hopeinen rengas huulessaan.

Poika oli juuri tullut tarjoilusalikierrokselta maistelemasta juhlaherkkuja ja alkoholijuomia. Suklaatuulihatut olivat olleet pojan lemppareita, ja niitä hän oli ahmaissut peräti viisi kappaletta. Lisäksi poika oli syönyt muutaman sukupallon, yhden noidankattilakakun, kaksi suklaasammakkoa sekä kourallisen jokamaunrakeita. Etenkin mansikan ja korvavaikun yhdistelmä oli maistunut aika mielenkiintoiselta. Ikälinjan toiselta puolelta poika oli käynyt hakemassa kaksi lasillista boolia, jotka hän oli huitaissut kitusiinsa ennen ulos saapumista. Jotenkin ihmeen kaupalla Londonin olo tuntui tällä hetkellä aika täydeltä.

London katseli ohitseen kulkevia oppilaita. Hän tervehti joitakin ja joillekin hän vain hymyili. Sille oli syy, miksi poika seisoskeli juuri tässä. Hän oli sopinut tanssiparinsa, Effien, kanssa, että he tapaisivat pian. Effie oli mennyt tupaansa vaihtamaan paremmat kengät jalkaan ja poika itse oli käynyt tarjoilusalissa. Entä jos Effie tekisikin pakit? Londonin mieleen juolahti, mutta pyyhkäisi asian nopeasti sivuun. Poika ei uskonut, että kukaan tyttö tekisi pakkeja hänelle, sillä olihan hän aika mukava ja hauska poika, komeakin vielä.

Effietä ei yleensä tarvinnut odottaa kauan, ja poika oli varma, että tyttö tulisi pian.

[Effie Solender]

Effie oli äsken tannsinut London Morelin kanssa, ja nyt hän oli käynyt Cerfeurin makuusalissa vaihtamassa piikkikorkokengät ballerinoihin. Korkokengät olivat alkaneet hiertää, eikä niissä ollut enää mukava olo. Ballerinojen kärkiosan päällä oli pienet mustat rusetit, mutta muita koristeita niissä ei ollut. Väritykseltään kengät olivat mustat. Effie oli napannut mukaansa myös erään ohuen, hopeisen rannekorun, joka koristi nyt tytön vaseta kättä.

Effie kiirehti makuusalin ovesta ulos, ja sieltä edelleen oleskeluhuoneen ovesta. Tyttö pisti juoksuksi, ja portaissa ballerinat meinasivat luisua hänen jaloistaan. Eihän hän voiut antaa Londonin odottaa, kun tiesi kokemuksesta kuinka tylsää ja pitkästyttävää se oli. Vihdoin hän pääsi eteishallin portaisiin, ja harmikseen huomasi sen olevan aivan täynnä väkeä. Miten hän ikinä löytäisi tuolta Londonin? Effie lähti raivaamaan tietä väkijoukon läpi pääoville. London oli huutanut jotain tapaamispaikasta Effien mennessä vaihtamaan kenkiään, mutta hän ei ollut kuullut mitä. Toivottavasti hän löytäisi Londonin jostain pääovien lähettyviltä.

Hetkeen Effie ei katsonut kunnolla eteensä, ja yhtäkkiä London oli hänen edessään. Poika oli tainnut huutaa, että tavataan pääovilla. Tyttö hymyili. "Nyt on vähän paremmat kengät. Vai olisiko mun pitänyt laittaa ne tennarit?" hän vitsaili ja osoitti kenkiään. Korkokengissä Effie oli ollut hieman Londonia pitempi, mutta nyt oli toisinpäin. "Mennäänkö puutarhaan kävelemään? Raitis ilma tekisi hyvää ainakin minulle" tyttö kysyi ja hengitti tunkkaista ilmaa.

[London Morel]

London oli ollut oikeassa. Hänen ei tarvinnut odottaa enää pitkään, kun Effie asteli hänen viereensä. Poika katsahti tytön jalkoihin ja huomasi tuon vaihtaneen korkokengät söpöihin ballerinoihin. London piti siitä, että oli nyt tyttöä aavistuksen pitempi. Vielä kun hän saisi itselleen pari ikävuotta lisää niin, että olisi tyttöä hieman vanhempi, kaikki olisi täydellisesti.

"Nyt on vähän paremmat kengät", Effie ilmoitti, "vai olisiko mun pitänyt laittaa ne tennarit?"

London naurahti pienesti. Hän muisti elävästi kuinka Effie oli esitellyt risaisia ja likaisia tennareitaan Châtuean pikajunassa. Vaikka tennarit olivatkin pojan lempikenkiä, hänen mielestään tytölle kyseiset kengät eivät sopineet, varsinkaan juhlakengiksi. "Näin on tosi hyvä", London kommentoi ja hymyili tytölle. Hänestä tuntui, että tennareista oli tullut tämän kaksikon ikuinen vitsin aihe.

"Mennäänkö puutarhaan kävelemään? Raitis ilma tekisi hyvää ainakin minulle", Effie kysyi ja London nyökkäsi. "Mennään ihmeessä, tässä ovensuussa on nimittäin aika ahdasta", poika sanoi, virnisti ja lähti astelemaan puutarhaa kohti. Ehkä muukin koulun väki arvostaisi, jos kaksikko ei tukkisi yhtä koulun vilkkaimmista kulkureiteistä.

"Sun kanssa oli tosi mukava tanssia", London sanoi tytölle heidän astellessa puutarhaa kohti, "Toivottavasti mä en ollut ihan kamalan huono. Lupaan treenata seuraavia tanssijaisia varten, jos sä lupaat opettaa mua", poika heitti ja katsahti sitten tyttöä kohti. Seuraavat koulun tanssijaiset olisivat luultavasti kymmenen vuoden kuluttua, mutta ehkä he voisivat sitä ennen käydä tanssimassa jossain muuallakin. "Elä kuitenkaan luule, että olisin vielä koukussa tanssimiseen. Olihan se ihan kivaa, mutta kyllä mä mieluummin huispaan."

Kaksi boolilasillista oli antanut pojalle hieman lisävarmuutta ja siksi poika uskalsi puhua hieman vapaammin Effien kanssa kuin aikaisemmin. Hän ei enää jännittänyt niin paljon ja muutenkin tuntui, että poika keksi paremmin juteltavaa. London hymyili tytölle ja tarttui tuon kädestä kiinni.

[Effie Solender]

London naurahtti hänen pilailulleen tennareista. "Näin on tosi hyvä" poika sanoi. Effie hymyili. Yhtäkkiä tyttö rupesi miettimään, että miltä hän mahtoi Londonin mielestä näyttää, kun ensin hänellä oli ollut junassa mustat pillifarkut, erittäin rähjäiset tennarit ja valkoinen T- paita joka oli solmittu napapaidaksi, ja nyt hänellä oli Alucian sanojen mukaa "prinsessamekko" ja ihanat ballerinat. Effie piti siitä, että muut välillä hieman hämmästyivät hänen pukeutumistyylinsä äkkinäisistä muutoksista. Ja kuten äiti oli aina sanonut, miksi olla harmaa hiirulainen, kun voi erottua joukosta omalla tyylillään.

Effie ehdotti kävelyretkeä puutarhaan, sillä hänella alkaisi varmaan pian astmakohtaus, jollei hän pääsisi pois tästä tunkkaisesta eteishallista. London nyökkäsi hänen ehdotukselleen, ja lisäsi vielä: "Mennään ihmeessä, tässä ovensuussa nimittäin on aika ahdasta". Poika virnisti ja lähti kohti puutarhaa. Effie seurasi pojan vieressä ja huokaisi. Oi että raitis ilma joskus tuntuikin hyvältä!

"Sun kanssa oli tosi mukava tanssia" London kommentoi, "Toivottavasti mä en ollut ihan kamalan huono. Lupaan treenata seuraavia tanssijaisia varten, jos sä lupaat opettaa mua". Effie hymähti ja sanoi: "No jaa. Onneksi et ollut niin huono kuin se meidän vieressä tanssiva pari. Nehän oli kaatunut siihen lattialle" tyttö naureskeli, "Sitten sulle ois käyny samalla tavalla kuin sille Malcolmille" hän vinoili, eikä pystynyt peittämään virnettään.

"Elä kuitenkaan luule, että olisin koukussa tanssimiseen. Olihan se ihan kivaa, mutta kyllä mä mieluummin huispaan" London sanoi. "Mitä?" Effie älähti eikä ollut uskoa korviaan, "Säkö myös huispaat? No sitten sulle kävi huono tuuri, koska mäkin pelaan ja oon pelannut odotas, vähän päälle kymmenen vuotta. Taidetaan pelata joskus vastakkain." Ei se, että poika pelasi huispausta, Effietä mitenkään itsessään yllättänyt, mutta ajatuskin vastakkain pelaamisesta sai aikaan pientä jännitystä. "Mitä paikkaa pelaat? Mä tykkään kaikista, mutta paras oon etsijänä" Effie kertoi ja sulki hetkeksi silmänsä.

London hymyili ja tarttui Effietä kädestä. Pojan käsi tuntui lämpimältä Effien kylmää kättä vasten. Tyttö ei ollut tajunnutkaan kuinka kylmä hänellä oli, ja hän kaivoikin käsilaukustaan esiin sen saman harmaan villatakin, jonka oli makuusalissa riisunut. Villatakki auttoi hieman kylmyyteen, mutta jaloista tyttö paleli yhä hieman.

[London Morel]

"No jaa", Effie kommentoi Londonin kysyessä hänen tanssitaitojen huonoudesta, "Onneksi et ollut niin huono kuin se meidän vieressä tanssiva pari. Nehän oli kaatunut siihen lattialle". London muisti, kuinka heidän vieressään tanssinut pari oli ollut järkyttävän huono tanssimaan. Poika ei pystynyt pidättämään naurahdustaan ajatellessaan kyseistä kaksikkoa, "Sitten sulle ois käyny samalla tavalla kuin sille Malcolmille", Effie jatkoi ja London irvisti hänelle. Ei kai nyt sentään? Poika ei tahtoisi, että tyttö taikoisi hänelle vartalolukon ja tyhjentäisi hänen muistinsa.

London yllättyi siitä, että Effie tarttui hänen kommenttiin huispauksesta. Poika oli jotenkin tottunut siihen, ettei huispaus kiinnostanut tyttöjä yhtä paljon kuin poikia. "Mitä? Säkö myös huispaat? No sitten sulle kävi huono tuuri, koska mäkin pelaan ja oon pelannut odotas, vähän päälle kymmenen vuotta. Taidetaan pelata joskus vastakkain. Mitä paikkaa pelaat? Mä tykkään kaikista, mutta paras oon etsijänä", Effie lateli. Vaikutti aivan kuin tyttö olisi ollut hulluna huispaukseen.

London ei ollut pysyä housuissaan, kun päästiin juttelemaan hänen lempiaiheestaan. Huispaus oli pojalle vähän niin kuin koko elämä. "Oikeastiko? Siistiä! Itekin olen pelannut ihan lapsuudesta asti. Aloitin lasten luudalla ja nyt mulla on Nimbus 2001. Haluaisin kyllä uuden luudan, mutta kyllä tuolla on pärjännyt. Mäkin pelaan etsijänä. Oon ollut parina vuotena Gryffondorin joukkueen etsijä ja toivottavasti saan olla tänäkin vuonna. Olisi siistiä, jos päästäisiin pelaamaan vastakkain! Mikä on sun lempijoukkue? Mun on Tutshillin Tornadot. Toivottavasti et ole parempi pelaamaan kuin mä. Olen nimittäin aika hyvä", London lopetti puhetulvansa ja iski tytölle silmää. Tuntui siltä, ettei hän haluaisi koskaan luopua Effiestä, sillä poika uskoi, ettei tämänkaltaisia tyttöjä löytynyt joka nurkan takaa.

[Effie Solender]

Effie kommentoi Londonin tanssitaitoja ja poika irvisti kun tyttö heitti, että tuolle olisi köynyt samallanlailla kuin sille Malcolmille. Malcolmille Effie oli loitsinut ensin kokovartalolukon, ja sitten muistiloitsun, mutta pojan muistista hän oli poistanut ainoastaan muistot, jotka koskivat Malcolmia itseään ja sitä nuorta tyttöä jonka kanssa poika oli silloin tanssinut.

Effie yllättyi lievästi kuullessaan Londoninkin pitävän huispauksesta, ja selosti ummet ja lammet omista huispausasioistaan. Poika näytti innostuvan suunnattomasti siitä että puhuttiin huispauksesta. Mutta eihän se mikään ihme ollut, lähes jokainen velhomaailman kansalainen rakasti huispausta, ja löhes kaikissa velhokouluissa oli tupajoukkueet. Beauxbatonsissakin oli ollut, ja kun Effie tuli Châteauhon, hän ehti jo hetken luulla ettei täällä pelattaisikaan huispausta. Cerfeurin oleskeluhuoneessa tyttö oli kuitenkin kuullut kahden pojan keskustelun siitä, kuka olisi jatko- opiskelijoiden joukkueen kapteeni. Effie oli ainakin halukas kapteeniehdokas, mutta jos joku muu haluaisi paikkaa vielä enemmän, jättäisi tyttö paikan hänelle.

"Oikeastiko? Siistiä! Itekin olen pelannut ihan lapsuudesta asti. Aloitin lasten luudalla ja nyt mulla on Nimbus 2001. Haluaisin kyllä uuden luudan, mutta kyllä tuolla on pärjännyt. Mäkin pelaan etsijänä. Oon ollut parina vuotena Gryffondorin joukkueen etsijä ja toivottavasti sään olla tänäkin vuonna. Olisis siistiä, jos päästäisiin pelaamaan vastakkain! Mikä on sun lempijoukkue? Mun on Tutshillin Tornadot. Toivottavasti et ole parempi pelaamaan kuin mä. Olen nimittäin aika hyvä" , London selosti ja iski Effielle silmää. Tyttö hymyili Londonin puheille ja alkoi itsekin osoittattaa merkkejä siitä, että kaipasi vieroituskuuria huispauksesta.

"Mulla on Nimbus 2002 ja kannatan Henkipään Harpyijoita. Alicia ja Malcolminkin pelaavat huispausta. Alicia pelaa pitäjänä ja Malcolm lyöjänä. Me muuten voitas joskus harjoitella yhdessä" Effie ehdotti lopuksi.

He olivat huomaamattaan kävelleet pitkälle puutarhaan. Ympärillä kasvoi ruusuja ja pensasaitaa. Puutarhassa oli hiljainen, ehkä jopa hieman aavemainen tunnelma. Effiem ilme oli miettivä, eikä hän oikein saanut selkoa ajatuksistaan.

[London Morel]

Effie hymyili Londonin selostukselle hänen huispaushistoriastaan. Poika oli enemmän kuin innoissaan siitä, että kaksikolla oli yhteinen kiinnostuksen kohde.

"Mulla on Nimbus 2002 ja kannatan Henkipään Harpyijoita. Alicia ja Malcolminkin pelaavat huispausta. Alicia pelaa pitäjänä ja Malcolm lyöjänä", Effie kertoi vastaukset Londonin esittämiin kysymyksiin. Poika oli hieman pahoillaan siitä, että tytöllä oli astetta parempi luuta kuin hänellä. Nyt poika halusi entistä enemmän saada paremman luudan. Hänen omat säästönsä eivät siihen kuitenkaan vielä riittäneet. "Me muuten voitas joskus harjoitella yhdessä", Effie lisäsi.

London nyökytti vastaukseksi tytölle. "Ehdottomasti!", poika vastasi, "Voitaisiin mennä vaikka jo heti huomenna harjoittelemaan, koska on vapaapäivä. Tosin jos säkään et ota koulua liian vakavasti, voitaisiin mun puolesta harjoitella vaikka joka päivä", poika selitti, eikä ottanut huomioon sitä, että jossain vaiheessa kaksikko joutuisi pelaamaan vastakkain tupamestaruudesta kamppaillen. Siksi tuolle tytölle ei kannattaisi opettaa yhteisissä harjoituksissa kaikkia pojan osaamia temppuja. Kuitenkin nyt poika tunsi olevansa samalla puolella tytön kanssa.

Kaksikko käveli edemmäs puutarhaa. Ympäristö oli yllättävän hiljainen - kaikki juhlivat taisivat viettää aikaansa mieluummin sisätiloissa. "Mennäänkö istumaan tuonne?", poika kysyi osoittaen penkkiä ruusupensaan ja omenapuun välissä. Poika ei ollut istuutunut vielä kertaakaan tämän illan aikana, joten pieni lepotauko tuntuisi vain hyvältä.

[Effie Solender]

"Ehdottomasti!" London vastasi Effien ehdotukseen yhteisistä huispaustreeneistä. "Voitaisiin mennä vaikka jo heti huomenna harjoittelemaan, koska on vapaapäivä. Tosin jos säkään et ota koulua liian vakavasti, voitaisiin mun puolesta harjoitella vaikka joka päivä" London lisäsi vielä. "No kuule, mä välitän koulusta vain sen verran että saan hyväksytyt arvosanat, sillä muuten en pääse mihinkään ammattiin, paitsi ehkä huispaajaksi" Effei vitsaili ja virnisti pienesti, "Ja harjoitellaan vaan heti huomenna."

Puutarhassä oli todella hiljaista, ja jos Effie olisi ollut yksin, hänellä olisi ollut inhottava olo. Ruusupensaat olivat yllättävän korkeita, ajatellen, että vasta keväällä kun tyttö oli käynyt Châteaussa pikavisiitillä, ne olivat olleet vasta puolen metrin korkuisia. "Mennäänkö istumaan tuonne?" poika kysyi osoittaen läheistä penkkiä. Penkin vieressä oli omenapuu, joka tuoksui hyvältä. "Mennään vaan" Effie myöntyi. Hän käveli pienen matkan penkille ja istui sille.

Penkki narisi vähän, eikä se näyttänyt kovin kestävältä. Narina oli Effien mielestä ärsyttävää, ja hän vaimensi narinan yhdellä sanattomalla loitsulla. Londonille Effie selitti, että oli vaimentanut narinan, joka penkistä kuului. Tyttö nojasi penkin käsinojaan ja katsoi Londonia hetken ajan silmiin.

"Sun täytyy esitellä mulle joku päivä Châteauta. Alicia näytti vaan tien oleskeluhuoneesta eteishalliin, muusta en tiedä" Effie pyysi ja hymyili uudestaan, varmaan tuhannennen kerran sinä iltana, joka oli vasta hädin tuskin alkanut. Ei sillä että hymyilemisessä olisi ollut mitään pahaa, mutta joskus se oli aika ärsyttävää Tyttö mietti mahtoiko hänen hymyilynsä olla ärsyttävää. Tuskin, sillä London olisi varmasti sanonut jos se olisi ollut.

Jossain kaukana pöllö huhuili ja kylmät väreet kulkivat pitkin Effien selkää. Ääni oli hänen mielestään kammittava, eikä aavemaisuutta vähentänyt lainkaan se, että musta kissa livahti polulta ruusupensaaseen. Effie mietti, mahtoiko kissan aivoissa olla jotain vikaa, kun se noin vain loikkasi piikikkääseen pensaaseen. Hän ei ainakaan tekisi niin, jos olisi kissa. "Mikä on lempi aineesi koulussa, jos sinulla edes on sellaista?" Effie kysyi hymyillen tuhannenyhdennen kerran sinä iltana

[London Morel]

Kaksikko istuutui pienelle, narisevalle penkille ruusupensaiden keskelle. Maisemat olivat tavallaan kauniit, mutta hämärenevä ilta ja eläinten kaukaiset äänet toivat hetkeen jotain jännittävää. Ehkä myös Effien seura toi mukanaan oman jännittävyytensä.

"Toivottavasti tää penkki kestää", London heitti ja oli hieman varuillaan. Jos penkki päättäisi sanoa sopimuksensa irti ja keikauttaa heidät takana olevaan ruusupuskaan, poika kaappaisi tytön salamana kainaloonsa ja suojelisi tätä. Effie päätti olla kuitenkin viisaampi ja loitsi sanattomalla loitsulla penkin äänettömäksi. "Mäkin haluaisin oppia sanattomat noin hyvin", London kertoi, "En ole koskaan saanut yhtäkään loitsua onnistumaan kunnolla".

Effie pyysi Londonia esittelemään koulua hänelle joku päivä. London nyökytti vastaukseksi. "Mielelläni", poika sanoi, "Voin kertoa kaikki salareitit sekä sen, miten saat keittiöstä ruokaa ennen kun se ilmestyy Suurten Saliin. Sun pitää vain kutittaa päärynää, mutta jos päärynä on lomalla, sun täytyy silittää porkkanaa", poika kertoi ja virnisti. Hän ei tiennyt, oliko Beauxbatonsissa ollut samanlaisia käytäntöjä vai ei, mutta uusien oppilaiden korvaan hedelmien kutittelut ja rapsuttelut kuulostivat monesti oudoilta.

"Mikä on lempiaineesi koulussa, jos sinulla edes on sellaista?", Effie kysyi seuraavan kysymyksen, ja London mietti hetken. Vaikka kouluaineet tapasivatkin yleisesti olla aika tylsiä, oli hänellä pari suosikkia. "Huispaus, tottakai", poika vastasi ja naurahti, "Mutta nyt kun ei ole enää huispausta niin... pimeyden voimilta suojautuminen. Entä sun?", London katsahti Effietä ja kuvitteli tuonkin lempiaineen olevan huispaus. Tosin pojalla ei ollut mitään aavistusta siitä, mikä nykyisistä oppiaineista olisi tytön mielestä kiinnostavin. Kun Effie hymyili, London hymyili tälle takaisin. Poika itseasiassa piti siitä, että kyseinen tyttö oli kova hymyilemään, sillä hän yleisesti ottaen piti enemmän iloisista kuin murjottavista tytöistä.

Pieni tuulenvire toi mukanaan viileyden tunteen ja London siirtyi hieman lähemmäksi Effietä. Kuunnellessaan tytön vastauksia, hän otti toisen kätensä frakkinsa taskusta ja kietoi sen tytön ympärille. Näin hän lämmittäisi sekä itseään että Effietä. Londonin katse alkoi harhailla Effien kasvoista ympäri puutarhaa, ja lopulta poika huomasi tuijottavansa vieressä olevaa omenapuuta, joka oli täynnä omenia. Hän ylsi juuri ja juuri nappaamaan puun lähimmältä oksalta punaisen omenan, jonka hän ojensi sen enempää ajattelematta Effielle. Poika hymyili tytölle jälleen.

[Effie Solender]

// Juhuu, olen jälleen kerran onnistunut unohtamaan tämän pelin kokonaan. Minulla on ollut sirkusharkkoja melkein joka päivä viimeiset kaksi viikkoa, ja ensi viikonloppuna alkaa kiertueet, joten olen silloin entistä epäaktiivisempi. Pahoittelen tätä odotusta. //

Effie loitsi penkin ehjäksi ja London sanoi haluavansa itsekin oppia sanomattomat taiat yhtä hyvin. "En ole koskaan saanut yhtäkään loitsua onnistumaan kunnolla", London jatkoi ja Effie nyökkäsi. "Se on kuule yhtä piinaa se sanomattomien taikojen opettelu, varsinkin jos ope on sellanen tiukkis", Effie hymähti ja veti hiukset pois kasvoiltaan. Yleensä tyttö halusi pitää hiuksensa kiinni, jotteivat ne valuisi silmille, mutta Alicia oli puoliksi pakottanut, puoliksi suostutellut Effien jättämään hiukset auki.

"Sun täytyy esitellä mulle joku päivä Châteauta. Alicia näytti tien vaan oleskeluhuoneesta makuusaliin, muusta en tiedä", Effie sanoi. Hän ei tosiaankaan tiennyt oppitunnneille menevistä reiteistä mitään, ja olisi eksyksissä todennäköisesti jo heti ensimmäisenä päivänä. Ja jos hän taas olisi esyksissä, niin hän myöhästyisi oppitunneilta, mikä ei kylläkään olisi maailmanloppu, mutta ei olisi kiva joutua jälki-istuntoon heti ensimmäisenä päivänä.

London kertoi lempiaineitaan olevan huispaus ja pimeyden voimilta suojautuminen. "Mun lempiaineita ovat loitsut ja ennustus, silloin ekalla luokalla kun oli huispusta, niin se oli mun lemppariaine. Ennustus siks, että se on niin huvittavaa, kun tihrustetaan jotain jostain vitsin lasipallosta. Vaikka en kyllä tiedäkään onko ennustaminen vain jotain huijausta, vai osaako jotkut ihan oikeasti ennustaa. Loitsut nyt ihan vaan siks, koska se on kivaa", Effie selosti ja naputti etusormellaan polveaan. Siitä oli tullut tytölle tapa ja hän naputti sormillaan aina kaikkea mahdollista.

London siirtyi penkillä hieman lähemmäksi tyttöä, ja kietoi toisen kätensä tuon ympärille. Effiellä oli hieman kylmä, eikä itsekään ymmärtänyt miksei ollut ottanut lämpimämpää villatakkia. Tällä hetkellä tyttö olisi halunnut ilmiinnyttää heidät jonnekin maan toiselle puolelle, jossa olisi ollut lämpimämpää.

Omiin ajatuksiinsa uppoutuneena tyttö ei edes huomannut kun London nappasi läheisestä puusta punaisen omenan, ennen kuin poika ojensi sen hänelle ja hymyili perään. Effiekin hymyili. "Kiitos", tyttö sanoi ja tarkasteli hetken kynsiään. Pieni tuulenvire ei hellittänyt, mutta Effie ei huomannut sitä.