Kohtaamisia ja uusia tuttavuuksia

[Darya]

//Elämä tuli väliin... Sijoittuu siis tanssin 8 ajalle puutarhaan, tervetuloa Ronja ja Benjamin ^^
Kirjoitan telepatian ' - näiden merkkien sisälle.

Darya oli kieltämättä ollut yllättynyt saadessaan kutsun tänne, Ranskaan, mutta toisaalta oli nyt ainakin tällä hetkellä tyytyväinen siitä, että oli lähtenyt vaikka hänellä itsellään ei mitään kykyjä loitsujen tekemiseen ollutkaan. Ehkä se riitti, että Cherehillä oli magiaa. Chereh nuoli tyytyväisenä suupieliään ruokailunsa jäljiltä, ja nainen saattoi vain kuvitella lohikäärmeensä hymyilevän itsekseen hieman jopa omahyväisenä, sellaisena kun tuo aina oli. Nuoren naisen kasvoille levisi pieni hymy, kun hän katseli puutarhassa makoilevaa lohikäärmettä. Vaikka tämän pään piirteet olivatkin hyvin terävät, ja luupiikit, jotka jatkuivat niskasta aina hännänpäähän saakka eivät varsinaisesti näyttäneet pehmeiltä, kovien suomujen ja piikkien alta löytyi kuitenkin ilkikurinen, ystävällinenkin persoona. Toisaalta myös sellainen, jonka kanssa sai aina väitellä kaikesta.

Darya havahtui ajatuksistaan viileän tuulenvireen heilutellessa hänen yllään olevan pitkän mekon helmoja. Hiukset olivat onneksi niin tiukalla lettikruunulla pään ympärillä, etteivät ne päässeet valahtamaan silmille. Nainen kääntyi tuijottamasta lohikäärmettään ja kurottautui laittamaan satulalaukun soljet takaisin kiinni. Darya oli ollut yllättynyt, kun Chereh oli tyytynyt osaansa jäädä ulos varusteet päällään, mutta vaikka Darya ei sitä lohikäärmeelle sanonutkaan, hän oli varma, että tätä jännitti hieman täällä oleminen. Eikä hän voinut kieltää, etteikö hän itsekin olisi tuntenut hieman samoin - paikka oli täysin tuntematon, samoin kaikki henkilöt täällä. Ihmiset varmaan lähinnä, vaikka siellä mistä Darya tuli, haltioilla oli myös magiaa. Mutta täällä... magia oli erilaista, niin ainakin Chereh oli sanonut kun he olivat saapuneet.

'Olitko oikeasti tosissasi, kun sanoit, ettet aio antaa minulle mitään muuta sieltä laukuista?' pieni, toiveikas kysymys sai Daryan kasvoille nousemaan hymyn. Tämä taputti ohimennen lohikäärmeen kylkeä satulan takaa ja sai tuon kääntämään päänsä Daryaa kohden. Hymy levisi naisen huulille ja hän tiesi näyttävänsä varmaan ihan tyhmältä hymyillessään tyhmästi, sanaakaan sanomatta ja lohikäärmettä silmiin tuijottaessaan. 'Riippuu miten nätisti pyydät', Darya naurahti. 'Voisin vaikka itse vähän avittaa sinua sen satulalaukun avaamisen kanssa...' Nyt nainen mulkaisi lohikäärmettään. 'Ja se tarkoittaa sen repimistä... Usutan Itzalin sinun kimppuusi kun päästään kotiin, jos edes ajattelet tuollaista toistamieen', Darya murahti mielessään tälle vakavoituessaan. 'Joten ei, et saa mitään kun ehdottelet tuollaisia idioottimaisia ideoita.'

Eikä Darya kuullut lähestyviä askeleita sillä oli niin keskittynyt lohikäärmeensä läksyttämiseen - jälleen kerran.

[Ronja Blomroos]

18-vuotias jatko-opiskelija, Ronja Blomroos, hypähti ulos avoimesta pääovesta ja veti keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Tanssisalin sisäilma oli ensimmäisen diskotanssin aikana muuttunut hyvin raskaaksi ja tunkkaiseksi, ja siksi tytön oli pakko tulla hengähtämään puutarhaan. Alkavan syksyn ansiosta sää oli muuttunut viileämmäksi ja tuulisemmaksi, mikä sopi tytölle paremmin kuin hyvin. Vaikka hän rakasti kesää yli kaiken, olivat kylmemmät ilmat myös tervetulleita. Ronja asteli eteenpäin, poikki puutarhan - hän ajatteli viettävänsä hieman omaa aikaa puutarhan perukoilla. Vaikkei ylisosiaalisen tytön jokapäiväisiin tapoihin kuulunutkaan ajan viettäminen yksin, tuntui oma rauha nyt kaiken vilskeen keskellä ihan hyvältä.

Ohi kulkiessaan tyttö loi silmäyksiä penkeillä ja nurmikon laidalla istuviin oppilaisiin. Koulu vaikutti jotenkin niin paljon paremmalta tanssiaisten ansiosta; puutarha kukoisti normaalia enemmän, ruoka oli parempaa kuin normaalisti (jos vain mahdollista), koulu oli upeasti sisustettu, ja oppilaat olivat iloisia ja kauniisti pukeutuneita. Ronja itse oli pukeutunut polviin asti yltävään, keskivihreään mekkoon. Mekossa oli lyhyet hihat ja kaunis, leveä kaula-aukko. Harteillaan hänellä oli oliivinvihreä huivi ja jaloissaan ruskeat ballerinat. Asu teki ylipainoisesta tytöstä hieman hoikemman näköisen, ja tyttö oli erittäin tyytyväinen ulkonäköönsä tänä iltana.

Châteaun 10-vuotisjuhlat olivat Ronjalle erityisen tärkeät, sillä hän oli opiskellut Châteaussa ensimmäisestä luokasta lähtien. Châteausta oli tullut hänelle vähän niin kuin toinen koti. Siksi Ronja halusikin ottaa juhlista kaiken irti. Hän aikoi tanssia itsensä läkähdyksiin, syödä tarjoilusalin tyhjäksi ruoista ja juoda kaikki kurpitsamehukannut tyhjiksi. Alkoholijuomat hän jättäisi kuitenkin suosiolla muille. Ronja oli niin uppoutunut diskotanssien ja noidankattilakakkujen maailmaan, ettei huomannut lainkaan minne oli kävelemässä. Tyttö havahtui pohdinnoistaan, kun kuuli äänen edestään.

Ronja katsahti ylöspäin, ja näki jotain todella yllättävää. Hänen edessään kohosi todella suuri lohikäärme. Lohikäärme oli musta ja sillä oli päällään koristeelliset suitset. Tytön suusta pääsi korvia vihlova kiljaisu. Kiljaisu ei ollut pelonsekainen, vaan ennemminkin ihastunut. "Ihana!", tyttö huudahti, katsoi lohikäärmettä ihastuneena ja astui askelen lähemmäksi kohdetta. Hänen olisi tehnyt mieli juosta lohikäärmeen luo ja halata tätä, mutta tiesi ettei se olisi viisasta. Lohikäärme voisi puraista tytöltä pään irti, tai pahimmassa tapauksessa polttaa hänet poroksi. "Saako sitä halia?", tyttö kysyi, ottamatta huomioon lainkaan sitä, että kysymys oli kuin ensiluokkalaisen suusta, ja käänsi sitten huomionsa lohikäärmeen vieressä olevan naisen puoleen. Tuo nainen vaikutti lohikäärmeen omistajalta. Tuolla oli tummanruskeat, hienosti letitetyt hiukset, pyöreät silmät ja oli ulkonäöltään muuten melko normaali. Tuolla oli päällään tummanvihreä iltapuku. Ronja kiinnitti huomiota myös naisen kaulassa riippuvaan lohikäärmefiguuriin. Sitten tyttö siirsi katseensa taas lohikäärmeen puoleen. Monien mielestä lohikäärmeet olivat kammottavia ja rumia, mutta Ronjan mielestään ne olivat upeita.

[Benjamin Blanchard]

//sopisiko että kirjoitatte molemmat yhden roolauksen vielä ja Ben tulisi sitten mukaan? x)

[Darya]

//Minulle ainakin sopii ^^

Tuulenvire heilutteli pitkää, liehuvaa mekon helmaa, kun Darya tuijotti Cherehin kyljen viereltä lohikäärmettä suoraan silmiin. Tämä oli kääntänyt pitkää kaulaansa niin, että tuon kuono oli lähellä naisen kasvoja, ja molemmat tuijottivat toisiaan silmiin aivan yhtä uhmakkaina. Chereh ei ollut lainkaan tyytyväinen tilanteeseen, eikä enää siihenkään, että hänen oli pitänyt lähteä tänne - yksin Daryan kanssa, eikä Orpheus ollut lähtenyt mukaan Itzalin kanssa. Joten lohikäärme oli joutunut viettämään illan suurimmaksi osaksi itsekseen täällä, ja nyt kun Darya oli täällä, tämän piti vielä alkaa väittämään vastaan niinkin yksinkertaisesta asioista kuin herkuista. Vielä tänään aamulla tämä oli ollut ihan mielenkiintoiselta vaikuttava reissu, mutta kaikki mielenkiintoinen tuntui tapahtuvan kaikkialla muualla kuin täällä puutarhassa, jonka nurmikkokin upotti suuren lohikäärmeen alla aivan liikaa.

Darya vain tuijotti lohikäärmeen silmiä viileän käskevästi. Tuo oli nuori, ja käyttäytyikin aivan kuin mikäkin teini, ja Darya ei aina ymmärtänyt, miksi piti alkaa tappelemaan jostain noin tyhmästä asiasta - ja vielä kiristää sillä, että hajottaisi (kalliin) satulalaukun sen takia, että saisi pari herkkupalaa. Tuntui välillä, että työskentely lohikäärmeiden kanssa oli samanlaista kuin pikkulasten vahtiminen.

He olisivat varmasti jatkaneet tuijottamista pidempäänkin, mutta edestäpäin kuulunut innostunut, korviin soimaan jäänyt kiljahdus havahdutti molemmat.

Chereh näytti lähinnä jännittyneeltä hetken aikaa kääntäessään päänsä nopeasti äänen suuntaan. Tämän korvat kääntyivät eteenpäin erottuen nyt niskasta lähtevästä sarviparista. Tuon sieraimet levisivät ja tämä puri hampaansa nopeasti yhteen saaden ne kilahtamaan kuolaimiin. Sieraiminen nostaminen sai tuon kulmahampaat välkkymään satunnaisesti suupielistä, kun lohikäärme tuijotti pää korkealla tuota äänen laskenutta nuorta naista. Darya puolestaan vain hätkähti ja käänsi katseensa katsomaan itseään selkeästi nuorempaa, ruskeahiuksista naisenalkua, joka oli pukeutunut suloisen vihreään mekkoon. Mekko taisi kiinnittää Daryan huomion ensimmäiseksi tuon pyöreiden, mutta kauniiden kasvojen jälkeen, sillä nainen itsekin rakasti vihreää ja muita maanläheisiä sävyjä. Ja mekko puki tuota ihastuneen näköistä nuorukaista.

Darya tarttui satulan suunnalta tippuneeseen ohjaan, ohjat kun olivat takaa auki, ja oli nostamassa sitä takaisin lohikäärmeen kaulalle, kun tyttö jatkoikin kehumalla, kuinka ihana Chereh hänen mielestään olisi. Ja Darya vain naurahti, tietäisitpä vain, tuo ajatteli itsekseen - ja onneksi Cherehkään ei kuullut tätä telepatian kautta, lohikäärme oli niin keskittynyt tulijaan. Tämä oli kuin pikkulapsi karkkikaupassa, kun laski päätään alemmas tuota lähemmäs astunutta naista. Lohikäärme venytti kaulaansa eteenpäin niin, että ylettyi melkein koskemaan tulijaa. Tämä tuoksui erilaiselta, kuin miltä muut lohikäärmeen aiemmin kohtaamat henkilöt. Ihan erilaiselta, ei edes tuttuja vivahduksia ollut tuon tuoksussa. Tuo tuhahti puhaltaen lämmintä ilmaa tulijan kasvoille.

"Saako sitä halata?" Chereh nosti hieman kaulaansa. "Voit kysyä Cherehiltä itseltään", Darya vastasi hymyillen. "En usko, että sillä on mitään sitä vastaan, vai mitä?" Darya oli sitonut ohjan takaisin lohikäärmeen luupiikkiin ja asteli nyt lähemmäs liu'uttaen kättään tuon kaulan suomuja pitkin. Chereh laski automaattisen oloisena päätään alemmas maata kohden, kun Darya löysi pehmeiden suomujen peittämän kohdan korvien takaa. 'Mmmmhh', lohikäärme mutisi mielessään Daryalle. Cherehin hengitys oli nyt tasaantunut, sieraimet palanneet normaaleiksi ja suu oli hieman raollaan, tämä ei jännittänyt enää. 'Nopeasti sitten', lohikäärme murahti mielessään, katsoi nyt suoraan tulijaa kohden ja joutui hieman keskittymään, että sai telepatian toimimaan myös tämän uuden tuttavuuden mielessä, eikä vain Daryan mielessä. Telepatia, vaikka lohikäärme sitä osasikin, antoi välillä tälle haasteita.

"Älä säikähdä, se on vain telepatiaa", Darya sanoi tytölle ennen kuin tämä ehti reagoida Cherehin kommenttiin mitenkään. Daryan kasvoille levisi pieni hymy, kun tämä astui vielä vähän eteenpäin ja ojensi kätensä tulijalle. "Olen Darya, ja tässä on Chereh", tuo nyökkäsi lohikäärmeeseen vierellään.

[Ronja Blomroos]

Ronjan kiljahduksen vaikutuksesta lohikäärmeen korvat kääntyivät häntä kohti, sieraimet levisivät ja hampaat pureutuivat yhteen. Sekä lohikäärme että omistaja tuijottivat tyttöä. Lohikäärme toi päänsä lähemmäksi Ronjaa ja puhalsi lämmintä ilmaa hänen kasvoille. Tyttö säpsähti, muttei tehnyt elettäkään paetakseen. Lämmin ilma tuntui vain ja ainoastaan miellyttävältä koleassa säässä.

"Voit kysyä Cherehiltä itseltään. En usko, että sillä on mitään sitä vastaan, vai mitä?", lohikäärmeen omistaja vastasi tytön kysymykseen hymyillen.

Ilmeisesti lohikäärmeellä ei ollut mitään halaamista vastaan, sillä tuo laski päätään lähemmäs Ronjaa. Tyttö astui askelen lähemmän lohikäärmettä, ojensi molemmat kädet eteenpäin ja kiersi ne lohikäärmeen pään ympärille hellästi. Hän painoi oman päänsä vasten lohikäärmeen kuonoa. Halaus ei tuntunut aivan niin pehmeältä, mitä tyttö oli kuvitellut, vaan lohikäärmeen suomut tuntuivat karheina tytön käsiä ja poskea vasten.

"Nopeasti sitten", Lohikäärme sanoi.

Ronja hätkähti ja irrotti otteensa. Osasiko lohikäärme puhua ihmisten kieltä?, tyttö ihmetteli itsekseen. Omistaja kertoi kyseisen puheen olevan kuitenkin telepatiaa. Lohikäärme ei siis ollut puhunut ääneen vaan ennemminkin tytön pään sisällä. Nyt tyttö tajusi, miksi kommunikointi omistajan ja lohkäärmen välillä pystyi toimimaankin niin hyvin.

"Olen Darya, ja tässä on Chereh", omistaja esitteli itsensä sekä lohikäärmeensä, ja ojensi kätensä hymyillen. Ronja tarttui käteen ja ravisti sitä. "Minä olen Ronja Blomroos, jatko-opiskelija", Ronja kertoi oman nimensä ja tittelinsä, "Oletko meidän uusi taikaolentojen hoidon professori?", tyttö kysyi toiveikkaana. Hän oli kuullut, että koululle tulisi uusi opettaja kyseiseen virkaan, muttei ollut vielä nähnyt kyseistä opettajaa. Ronja toivoi sydämensä pohjasta, että tämä kyseinen nainen olisi uusi opettaja, sillä tuo vaikutti todella mukavalta.

// Tervetuloa, Benjamin! :) //

[Benjamin Blanchard]

Benjamin pakeni tunkkaista sisäilmaa pihalle, hän ei jaksanut huonoa ilmaa enää. Päästyään ulos puutarhan puolelle mies hengitti raikasta ilmaa ja katsoi tähtitaivasta. Hän lähti kävelemään puutarhassa miettien illan tapahtumia. Tanssiminen oli ollut ihan mukavaa hänen mielestään. Ruuat olivat mitä parhaimpia ja hän ajatteli ettei ikinä luopuisi työpaikastaan, jos saman laatuista ruokaa olisi aina. Alkoholi juomia oli mies nauttinut vain muutaman lasillisen. Käveltyään jonkin aikaa puutarhassa hän havahtui ajatuksistaan kuullessaan puhetta telepatiasta.

Ensimmäisiksi hänen silmiinsä osui lohikäärme. Ben katsoi olentoa haltioissaan ja yllättyneenä. Hän hieroi leukaansa ja nauroi sen jälkeen. Lohikäärme, puutarhassa? Koulun pihalla? Benjaminin edessä? Benjamin olisi varmasti pyörtynyt jännityksen määrästä jos tämä olisi juonut kolmannen lasillisen.

"En ole eläessäni nähnyt lohikäärmettä! Ja sitten löydän sen koulun puutarhasta?" Hän sanoi huvittuneena naiselle joka oli lohikäärmeen vieressä. Benjamin oli täysin haltioitunut eikä tajunnut esittäytyä lainkaan. Hän hymyili nuoremmalle naiselle, jota epäili jatko-opiskelijaksi. Hän hymyili ja hengitti syvään rauhoittaen itsensä.

[Darya]

Darya hymyili lämpimästi innostuneelle jatko-opiskelijalle, joka esittäytyi Ronjaksi. Kaunis, todella kaunis nimi, Darya ajatteli itsekseen ohimennen, ja oli jo vastaamassa tämän kysymykseen siitä, oliko hän uusi opettaja, kun yllättynyt, jännittynyt miesääni keskeytti hänen ajatuksensa. Nainen käänsi katseensa tulijaan. Tuo oli siisti, hiukset tiukasti päälakea vasten aseteltuina, ja kieltämättä, tämä oli ihan jopa kohtuullisen komea Daryan mielestä. Ainakin kun tätä katseli hetken ja kuunteli tämän sanoja, jotka tuntuivat menevän vähän toisesta korvasta sisälle, ja toisesta ulos, kun Darya vain katseli tuon kasvonpiirteitä arvioiden.

'Uskon, että puhun molempien puolesta', Cherehin katse kääntyi takaisin Ronjaan. 'Kun sanon, että mukava tavata sinut', lohikäärme jatkoi suunnaten telepatiansa Ronjalle, ja katsellen tätä arvioiden keskikokoisen lautasen kokoisilla silmillään. 'Darya kun ei näytä saavan sanaakaan suustaan', tämä jatkoi, tuon matalassa äänessä oli kieltämättä pieni, huvittunut sävy, kun katse kääntyi katsomaan Daryaa.

'Lopeta tuo tuijottaminen, se näyttää ihan idiootilta, ja nolaat minut', Cherehin loukkaantunut kommentti havahdutti Daryan ajatuksistaan ja tämä kosketti hieman hermostuneena hiuksiaan tarkistaakseen, oliko letti edes pysynyt jotenkin järkevästi paikallaan. Olihan se, tai ainakin siltä tuntui. Toinen käsi kosketti ohimennen Cherehin hieman lämpimiä, karkeita suomuja kaulalla. 'Minä en aio kommentoida mitään, joten..', Chereh siirtyi hieman, hieman vaivaantuneen oloisena, siltä tämä kuulostikin Daryan mielessä. Lohikäärme suoristi vierelleen kiertyneen häntänsä koko pituuteensa, ja nosti hieman päätään kauemmas sekä Ronjasta että Daryasta, ja myös tästä paikalle saapuneesta miehestä, joka tuijotti häntä turhan avoimesti, ja se sai nuoren lohikäärmeen hieman vaivaantumaan, mutta samalla tämä oli myös hyvin imarreltu saamastaan huomiosta.

"Niin... tuota...", Darya takelteli hetken sanojensa kanssa. "Olen täällä täysin vieraana, asumme toisella puolella maailmaa, Ayomiden laaksossa", tämä selitti sitten. "Omistan Hajnalkan, tilan, joka kasvattaa ja hoitaa lohikäärmeitä, ja siinä sivussa yritämme suojella lohikäärmeratsastajien kiltaa, johon minäkin kuulun Cherehin kanssa", Darya viittasi ohimennen Cherehiin, joka olisi pullistunut ylpeydestä Daryan mainitessa killan, jos se vain olisi ollut mahdollista. "Joten ei, en ole uusi opettajanne, vierailulla vain", tämä hymyili nyt Ronjalle lämpimästi ja kääntyi katsomaan sitten tuota tulijaa. "Ja tosiaan, minun nimeni on Darya, ja tuo on Chereh, kuten taisin mainitakin jo", tämä ojensi kätensä miehelle kätelläkseen tätä, ihan kohteliaisuudesta. Ja taas naisen silmät eksyivät katselemaan sekä tämän kasvonpiirteitä että silmiä, kun hän astui hieman lähemmäs, kauemmas Cherehistä. Lohikäärme vaihtoi painoa jalalta toiselle saaden puutarhan huolitellun nurmikon rakoilemaan painonsa ja kynsiensä alla.

[Ronja Blomroos]

'Uskon, että puhun molempien puolesta, kun sanon, että mukava tavata sinut', Ronja kuuli lohikäärmeen sanovan ja hätkähti taas. Tuntui, ettei hän koskaan tottuisi siihen, että pystyi kommunikoimaan lohikäärmeen kanssa. Tuntui niin oudolta, että lohikäärme puhui kuin ihminen, vaikkei se oikeasti puhunutkaan mitään.

"Olet oikeassa. Kaiken lisäksi olet aika söpö", Ronja vastasi lohikäärmeelle, tosin ääneen. Tyttö ei tiennyt, ymmärsikö lohikäärme edelleenkään häntä. Sitten Ronja käänsi huomionsa miehen puoleen, joka oli juuri saapunut paikalle. Mies oli pitkä, ystävällisen näköinen, ja tuolla oli tummat, siistit hiukset. Mies oli pukeutunut tummansiniseen liituraitapukuun, valkoiseen kauluspaitaan, tummanpunaiseen kravattiin sekä punaisiin tennareihin. Ronjankin mielestä mies oli aika komea.

Darya kertoi, ettei ollut koulun uusi professori, vaan ainoastaan vieras. Tuo kertoi asuvansa toisella puolella maapalloa, Ayomiden laaksossa ja kasvattavansa ammatikseen lohikäärmeitä sekä suojelevansa lohikäärmeratsastajien kiltaa. Ronja nyökkäili innostuneena. “Olisi mahtavaa tulla joskus käymään siellä!”, tyttö kommentoi, ja olisi tosissaan lähtemässä mukaan maailman toiselle puolelle, jos vain tulisi mahdollisuus siihen.

Kun Darya oli kätellyt uutta miestä, Ronjakin kätteli tätä. “Olen Ronja, jatko-opiskelija”, tyttö esitteli itsensä, “Oletko sinä uusi taikaolentojen hoidon professori?”, Ronja kysyi vuorostaan mieheltä. Tosin olisi ollut hieman outoa, jos taikaolentojen hoidon professori ei olisi koskaan aiemmin nähnyt lohikäärmettä. Mies saattoi siis hyvinkin olla myös jatko-opiskelija, sillä tuo näytti niin nuorelta. Ronja arveli, että mies oli vain muutaman vuoden häntä vanhempi.

[Benjamin Blanchard]

Benjamin kuunteli kuinka nainen kertoi asuvansa toisella puolella maapalloa. Nainen kertoi myös ettei ollut töissä Châteaussa.

"Ja tosiaan, minun nimeni on Darya, ja tuo on Chereh, kuten taisin mainitakin jo." Darya kertoi ja Benjamin hymyili hieman kätellessään tätä.

"Kiva tavata, nimi on Benjamin Blanchard." Hän kertoi Daryalle ja kätteli nuorempaa tyttöä.

“Olen Ronja, jatko-opiskelija." Sanoi Ronjaksi esittäytynyt tyttö.

"Minun nimeni sinä tiedätkin jo." Naurahti Benjamin.

“Oletko sinä uusi taikaolentojen hoidon professori?” hän kysyi ja Benjamin pudiati päätään hieman.

"Valitettavasti en, mutta tulen opettamaan pimeyden voimilta suojautumista." Hän kertoi kohteliaaseen äänensävyyn ja katsoi Ronjaa hetken silmiin. Ulkona oli juuri sopivan viileää ja Benjamin tunsi itsensä paljon virkeämmäksi sen ansiosta. Ronja vaikutti oikein etevältä nuorelta noidalta, ehkä Benjamin tulisi opettamaan häntä muiden jatko-opiskelioiden lisäksi.

"Puhuitte telepatiasta. Olisi todella mukavaa kuulla lisää siitä?" Hän kysyi katsoen Daryaa. Hän ei voinut peitellä hymyään katsoessa Daryaa. Benjamin oli illan aikana nähnyt ihmisiä vaikka kuinka, mutta Darya tuntui olevan erikoistapaus. Hän oli kaunis ja vaikutti mukavalta. Eikä jokainen nainen ollut tekemisissä lohikäärmeiden kanssa.

[Darya]

'Darya ei sanokaan minua söpöksi koskaan', Chereh katsoi Ronjaa, ja jos lohikäärme pystyi hymyilemään, Chereh teki juuri nyt niin. 'Kiitos.' Tämä käänsi päätään taas hieman lähemmäs Ronjaa, melkein tämän eteen ennen kuin huomio kääntyi Benjaminiin.

Tuo mielenkiintoisen näköinen, huoliteltu mies esittäytyi Benjaminiksi. Nimi muistutti Daryaa lapsuuden tarinoista, joita hänen isänsä oli joskus vielä ennen lähtöään hänelle kertonut. Mutta se pieni muistutus naisen ajatuksien taka-alalla tuntui vain positiiviselta. Nimi kuulosti hieman mahtipontiselta, mutta tuon toisen olemus pehmensi sitä huomattavasti, vaikka nimi tuntui tälle uudelle tuttavuudelle sopivan. Ronja esittäytyi tälle myös, ja pian he molemmat saivat tietoonsa tuon olevan pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, eikä Darya voinut olla kommentoimatta mielessään Cherehille, että sellaista tarvittaisiin välillä Hajnalkassakin.

"Telepatia?" Darya kohotti kulmiaan ja katsoi Benjaminia pieni hymy kasvoillaan. 'Se on meidän tapamme kommunikoida', Chereh puuttui keskusteluun kääntyen katsomaan Benjaminia nyt ensimmäistä kertaa kunnolla. Tuo venytteli, levitteli vähän valtavia siipiään ennen kuin laskosti ne takaisin selkäänsä vasten ja laski kaulaansa niin, että pystyi nyt katsomaan Benjaminia siitä Daryan viereltä. Nainen työnsi lohikäärmeen pään kauemmas vierestään ja sai tämän mulkaisemaan itseään. 'Telepatian kautta voi välittää myös kuvia, tunteita ja mielialoja... Ja toisen mieliala voi vaikuttaa omaan', Chereh puhui suoraan Benjaminille, mutta oli varma, että myös Ronja kuuli sanat. "No, en tiedä, voiko tuota enää paremmin selittää", Darya naurahti. "Vaikea selittää, kun on koko ikänsä käyttänyt telepatiaa... se tuntuu yhtä luonnolliselta kuin käveleminen", tämä hymyili lämpimästi erityisesti Benjaminille, mutta katse tavoitti toisinaan myös Ronjankin, ja Cherehin, joka katseli nyt arvioiden, kiinnostuneena Benjaminia, ehkä vähän turhan läheltä, mies varmaan tunsi jo lohikäärmeen hengityksenkin.