Karakatuksen ja Adelén tanssi

[Adelé Damiano]

// Tämä on Karakatuksen ja Adelén pelialue, joka siis sijoittuu tanssin nro. 2 ajalle. //

Adelé käveli innoissaan kohti Suurten salia, yrittäen kuitenkin hillitä hymyään, joka koko ajan etsi ulospääsyä karata tämän huulilta muulle maailmalle. Hän oli innoissaan tanssiaisista ja oli melkoisen varma, että saisi tanssittajan ainakin vähäksi aikaa.
Myös monet muut uskoivat hänen kaltaisensa italialaistytön saavan parin, joten sen takia Adelé asteli iloisesti Suurten saliin, vilkaisten kuitenkin ensin tarjoilusaliin.

Hän oli alkajaisiksi päättänyt seurata tanssivia pareja seinustalta, eikä vielä jaksanut hakea juomista. Vasta sitten, kun ilma alkoi tulla tunkkaiseksi ja poispääsy oli välttämätöntä. Silloin Adelé myös voisi suostutella jonkun vanhemman oppilaan hakemaan hänelle jotakin alkoholipitoista juotavaa, jos siis opettajat eivät nähneet.

Vetäen tutun ilmeen kasvoilleen tyttö astui Suurten saliin ja totesi sen olevan jo aikamoisen täynnä. Vaikka osa oppilaista olikin vetäytynyt ujosti heilumaan musiikin tahdissa seinustalle, oli kuitenkin tanssilattiallakin pareja, jotka pyörähtelivät nauraen.
Toivon mukaan myös Adelé olisi pian tuolla tanssimassa, ainakin tämä uskoi niin. Ilokseen tyttö huomasi pian parin pojan katselevan häntä hieman epävarmasti, joten Adelé hymyili heille flirttailevasti.
Oleskeluhuoneessa tyttö oli jo päättänyt ja ideoinut flirttailutapansa, joten eiköhän niillä pari tanssiparia näin aluksi irtoaisi. Ihailevasti katselijoiden joukossa oli myös monia, jotka vilkuilivat Adeléa ärtyneesti. He eivät selvästikään tykänneet hänestä, mutta mitäpä se tyttöä liikuttaisi.

Hän ei antanut mokomien kyylääjien pilata iltaansa, josta oli varmasti tulossa hauska.

// Karakatus, minkä tanssin sitten tanssimme? //

[Karakatus Kärmes]

Karakatus oli salin pimeimmässä nurkassa hän roikotti jalasta lehtopöllöä jonka oli hakenut pöllölästä.
-Avada Kedavra! Karakatus lausui ja pöllö roikkui jo velttona hänen kädessään hän sanoi kolhokallolle kärmeskielellä: - Juhla-ateriasi saat syödä sen Kolhokallo. Vietämme koko illan kahdestaan. En takuulla saa paria. Sinä saat jos isä tuo M. Basilin.
Kolhokallo oli jo niellyt pöllön kun joku ensiluokkalainen nykäisi hänen hihaansa.
-Mitä? Karakatus kysyi vihaisesti.
-Tuo käärme söi pöllöni haastan sinut kaksintaisteluun. Ta... poika sanoi mutta Karakatus oli nopeampi.
-Kidutu! Haluatko lisää? Avada Kedav.... joku keskeytti karakatuksen Hän ojentautui täyteen pituuteensa (171cm), ja kysyi pehmeällä ja kylmällä äänellä: - Mitä?

//Minkä tanssin sinä haluat?//

[Adelé Damiano]

// Kävisikö sinulle salsa? Adelé osaa sitä parhaiten, mutta tietysti sinäkin saat ehdottaa jotain muuta tanssia. //

Adelé nojaili tanssisalin seinää vasten tunkkaisessa ilmassa ja nyki koko ajan alaspäin turkoosia lyhyttä mekkoaan, joka itsepäisesti yritti paljastaa sopimattomia paikkoja. Kun puku ei yksinkertaisesti vain halunnut olla yhteistyössä, päätti Adelé taikoa sen helpolla loitsulla hänen tahtoonsa. Sen jälkeen mekko ei enää noussut tai kiemurrellut tytön otteesta ja kaikki oli jälleen loistavasti lukuunottamatta erästä asiaa; yhtäkkiä salin yhdessä pimeimmistä nurkista välähti vihreä valo, joka synnytti heti pakokauhua ja kiljuntaa ympärilleen. Ainostaan yksi pieni poika seisoi nurkassa ja uhitteli jollekkin toiselle pojalle.

"Tuo käärme söi pöllöni haastan sinut kaksintaisteluun. Ta -", ensiluokkalaisen lause jäi kesken, kun kaikkien kauhuksi isompi poika iski häneen kidutuskirouksen. Ympärillä olevat vain seisoivat paikoillaan ja tuijottivat kauhuissaan, kun tappokirouksen lausunut poika alkoi myös loitsia pöllönsä menettänyttä kuoliaaksi.
Ennen kuin vanhempi poika kuitenkaan ehti lausua kirousta loppuun, saapui paikalle joku, jota Adelé ei tunnistanut pimeässä. Hän kuitenkin ilmeisesti sanoi jotain tappokirousta lausuneelle pojalle, sillä tämä vastasi pehmeällä, mutta kylmällä äänellä:

"Mitä?"

Paikalle tullut ei vielä näköjään vastannut, mutta Adelé ei välittänyt siitä. Pojalla nimittäin oli mukanaan käärme, jonka juhla-ateriaksi pöllö oli päätynyt. Tytön mielestä käärmeet olivat ihania eläimiä ja siksi päätti jutella episodin loputtua pojalle, lähtien astelemaan väkijoukon läpi hänen luokseen.

Poika todellakin vaikutti kiinnostavalta, vaikka olikin juuri äsken tappanut pöllön ja melkein kironnut kuoliaaksi toisen oppilaan. Adelé ei kuitenkaan pelännyt häntä vaan asteli tyynesti pojan taakse ja tökkäsi tätä selkään.

[Karakatus Kärmes]

-Kolhokallo sait sentään aterian. Me näytämme vielä noille sen me teemme! Me uuden ajan kuolonsyöjät! Vielä saamme kostomme! Meillä on vielä sihti siihen ensiluokkalaiseen. Karakatus sanoi kärmeskielellä Kolhokallolle ja jatkoi normaalisti: - Avada Kedav..... Eikö täällä saa enää loitsia anteeksiantamattomia kirouksia rauhassa!
Ensin loitsin sen joka minua äsken tökkäsi selkään ja sitten teidät muut! Saatte nähdä! häntä tosiaan oli tökätty selkään ja hänen kirouksensa meni pilalle.
Karakatus oli todella vihainen hän oli valmis taistelemaan vaikka koko salia vastaan.
-Jos vielä yksikin kiroukseni keskeytetään loihdin kaikki tästä salista unholaan! hän mutisi Kolhokallolle kärmeskielellä ja jatkoi normaalisti: - Kuka olet?

[Adelé Damiano]

Poika kääntyi vihaisen oloisesti ja sihisi jotain käärmeelleen. Kaikki salissa olijat olivat hiljentyneet ja poika avasi suunsa kysyen tavallisesti ihmisten kielellä:

"Kuka olet?"

Adelé mietti hetken välittämättä pojan taikasauvasta, joka hieman epämiellyttävästi osoitti häntä. Tyttö ei kuitenkaan vieläkään pelännyt toista, vaikka muut paikalla olevat ihmiset olivat kerääntyneet salin seinustoille hermostuneen näköisesti. He selvästi etsivät turvaa toisistaan.

"Mä oon Adelé. Ja sä näköjään joku luihuinen, sillä ei minkään muun tuvan oppilaat käytä noita kirouksia. Vai oonko väärässä?" Adelén kysyi hieman huvittuneesti, tosi monien mielestä tästä tilanteesta oli leikki kaukana; melkein tapettu poika maassa, iso käärme salissa ja vaarallisen oloinen poika kiroamassa pöllöä ruoaksi lemmikilleen. Tyttöä tilanne vain nauratti, muttei halunnut nauraa, sillä siitä ei todennäköisesti olisi seurannut mitään hyvää.
Jostain syystä Adelé ei edes säikkynyt pojan käärmettä, joka oli yhtä vaarallisen näköinen kuin omistajansakin. Ehkä Italiassa olevat matelijat olivat totuttaneet hänet käärmeisiin ja niiden maailmaan. Adelé olisi itsekin halunnut osata kärmeskieltä, mutta tiesi sen olevan melkeimpä mahdotonta. Kaikki ne äänteet ja sihinät olivat vaikeita lausua, ellei osannut luonnostaan puhua käärmeille.

Ehkä Adelé vielä kysyisi tuolta mystiseltä pojalta neuvoja, vaikka tosin tämä vaikutti aika kylmältä.

[Karakatus Kärmes]

-Olen Karakatus Kärmes. Tuleva pimeyden velho ja kahdeksan hirnyrkin omistaja. Kärmesin suvun kosto on suuri. Miksi tökkäsit minua selkään yritin juuri kirota tuon pöllöpojan. Ja jos sallit teen sen. Karakatus sanoi ja jatkoi Kärmeskielellä: - Toivottavasti ei ole kuraverinen. Saastaiset kuraveriset! Kolhokallo.
Sitten Karakatus huusi: - Avada Ke.... Mitä nyt taas ? Karakatus kysyi nyt jo raivoissaan ja jatkoi : - Mitä kaikki minussa pelkäävät?

[Adelé Damiano]

Adelé katseli poikaa, joka juuri äsken esitteli itsensä Karakatus Kärmesiksi. Nimi oli jollakin oudolla tavalla hyvin kuvaava, sillä tämä oli hieman kylmä ja koppava. Karakatus oli esittelyn yhteydessä pyytänyt olla häiritsemästä, tosin kiertoilmaisuin, mutta silti Adelé taas kiinnitti pojan huomion itseensä.
"Avada Ke -", Karakatuksen lause jäi taas kesken. "Mitä nyt taas? Mitä kaikki pelkäävät minussa?" poika kysyi raivoissaan.

"En mä sua pelkää", Adelé virkkoi huvittuneena toisen raivonpurkaukselle. "Mutta ehkä sun kannattais vähän hillitä ittees, ellet haluu jälki-istuntoa ja erotuksen koulusta", tyttö jatkoi ja laittoi kädet lanteilleen. Vasta nyt hän näki kunnolla hämärässä seisovan Karakatuksen ja joutui toteamaan, että tämä oli aika komeakin. Karakatuksella oli päällään musta puku ja hänen sormessaan kiilteli mikäs muukaan kuin hopeinen käärmesormus. Lisäksi olkapäällä roikkui puinen koppa, joka oli ilmeisesti tarkoitettu käärmeelle.

"Kuules, mä en ihan usko, että sun kunniallinen sukus tykkäis jos sut erotettais koulusta", Adelé sanoi ja katseli edelleen maassa makaavaa pelokasta ensiluokkalaista. Vaikka tyttö ei erityisemmin piitannut muista oppilaista, ei hän silti tietenkään halunnut kenenkään kuolevan. Varsinkaan toisluokkalaisen tappamana.

"Tuu vaikka tanssimaan mun kanssa? Oon ollu aika pitkään ilman paria, niin olis kiva saada seuraa. Miten on?" Adelé maanitteli yhä poikaa. Ehkä tällä kertaa tanssittajan saanti onnistuisi.

[Karakatus Kärmes]

-Erottaminen ei haittaa. Isä valtaa kouluun vielä tämän vuoden aikana. Ja hän tuo kuraveristen koulutukselle pisteen. Karakatus sanoi ja alkoi puhua Kolhokallolle kärmeskielellä: - Haluatko tanssia? Kannataako käyttää tyttöön lukilitista? Olen valmis viimeistelemään tuon pöllöpojan.
-Kyllä mutta meidän täytyy olla valmiita tappamaan koko sali ja emme onnistu siinä yksin. Kutsutaan apua. Tarvitsemme M. Basilin katsetta. Sitten valloitamme koulun kolmisin. Sylvester voi keskittyä ministeriöön . Kolhokallo vastasi. Silloin sisään lensi pöllö joka toi Karakatukselle kirjeen.
-Hän teki sen! Sylvester Kärmes on taikaministeri! Karakatus huusi voitonriemuisena.

[Adelé Damiano]

Adelé tuhahti kuullessaan sanan kuraverinen, muttei sanonut mitään Karakatukselle, joka jutteli käärmeensä kanssa. Ilmeisesti he neuvottelivat jostain, kunnen yhtäkkiä tanssisalin keskelle ilmaantui pöllö, joka ojenteli koipeaan Karakatusia kohti. Poika otti kirjeen ja huudahti riemuissaan:

"Hän teki sen! Sylvester Kärmes on taikaministeri!"

Adelé kohotti kulmiaan, sillä ei tajunnut mistä oli kyse. Näköjään uutinen oli kuitenkin saanut Karakatuksen ilosta suunniltaan, jolloin tyttö ei enää jaksanut enää katsoa tätä tanssisaliepisodian, vaan päätti kärsimättömästi kysyä pojalta tanssimisesta.

"Oletko jo päättänyt? Tuletko tanssimaan vai et?"

[Karakatus Kärmes]

-Tietysti tulen! Ajatella se onnistui! Isä on taikaministeri! Humasitko jo pimeän piirron ullkona minä loihdin sen se opettaja tosin teki sunnitelmamme tyhjiksi! Isä aloittaa kuraveren vastaisen toiminnan huomenna! Karakatus sanoi riemuissaan ja jatkoi kärmeskielellä: - Sylvester Kärmes on nyt taikaministeri hän aloittaa kuraveren vastaisen toiminnan huomenna!
Karakatus katsoi tyttöä säteillen ja alkoi nauraa pehmeää,kolkkoa ja kylmää naurua.