Vickyn ja Austinin Tanssi

[Austin Willsson]

"Et uskokaan, kuinka monta kertaa olen ollut kaatua näillä"Vicky kertoi.
"En malta odottaa omaa vuoroani. En ole kovin hyvä muistamaan sellaisia asioita" Vicky vastasi sarkastisesti lausahdukseeni.
"Luulisin... Tätini opetti minulle sitä aikoinaan hieman, mutten tainnut oppia juurikaan",Vicky sanoi huolestuneen kuuloisena.
"Onneksi tunnit ovat Englanniksi, minun kieli taitoni rajoittuu siihen mitä nyt ehdin kesällä oppia"sanoin naurahtaen, mutta naurahduksessa oli hiukan omaakin huolestustani.
"Aikamonet oppilaatkin onneksi puhuvat ainakin jonkun verran englantia. Itse kun osaan Ranskasta vain muutaman lauseen."muistelin kesällä oppimiani lauseita.
"Bonjour! Ça va? Je m'appelle Austin. Comment tu t'appelles? Tu as quel âge? Joyeuse anniversaire! C'est mon anniversaire! Je ne'ai pas de chien. Qu'est-ce que c'est? Tätä enepää en juurikaan osaa."sanoin naurahtaen

//hyvääpäivää! Mitä kuuluu? Nimeni on Austin. Mikä sinun nimesi on? Kuinka vanha olet hyvää syntymäpäivää! Tänään on minun syntymäpäiväni! Minulla ei ole koiraa. Mikä se/tuo on?//

[Vicky Midford]

"Onneksi tunnit ovat Englanniksi, minun kieli taitoni rajoittuu siihen mitä nyt ehdin kesällä oppia", Austin kertoi naurahtaen äänessään hitunen huolestuneisuutta tai niin sen ainakin itse tulkitsin. Kasvoni huojentuivat hieman. Olin luullut tuntien olevan ranskaksi, mutta onneksi tuo epämiellyttävä harhaluulo oli kumottu ennen kuin olin ehtinyt hermoilla sen enempää. Tai miten sen nyt otti... Olin ajatellut asiaa suhteellisen paljon kesälomani aikana. Olisihan se ollut melkoinen muutos, vaikka tarkemmin ajateltuna se kuulostikin melko epätodennäköiseltä. Itseeni se oli kuitenkin uponnut heti, enkä ollut osannut kyseenalaistaa sitä sen enempiä.

"Aikamonet oppilaatkin onneksi puhuvat ainakin jonkun verran englantia. Itse kun osaan Ranskasta vain muutaman lauseen", poika jatkoi ja kertoi naurahtaen pian niistä muutaman. Kauhukseni sain huomata, etten osannut niistä kaikkia, kahta viimeistä tarkemmin ilmaistuna. Onneksi ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet erityisen vaikeilta. Toiseksi viimeinen taisi tosin viitata syntymäpäivään.
"Minäkin muistan vain perusasioita. En tajunnut edes tuota viimeistä", vastasin hymyillen, mutta yhä hieman huolestuneena siitä tosiseikasta, että vaikka tätini oli kuinka yrittänyt opettaa kieltä parhaansa mukaan, suorastaan painostanut, en vieläkään tajunnut kaikkea. Tuskinpa selviäisin koulusta erityisen hyvin omalla kielitaidollani, vaikkakin kyse oli rehellisesti sanottuna ollut enemmän motivaatiostani.

[Austin Willsson]

"Minäkin muistan vain perusasioita. En tajunnut edes tuota viimeistä" Vicky vastasi hymyillen.
"Ai Qu'est-ce que c'est?" Sanoin kysyvästi. " se tarkoittaa mikä tuo on" sanoin.
"Sinä osaat takuulla puhua minua paremmin"sanoin naurahtaen. Kaikki ranskan kieliset sanat kuulostivat niin erilaisilta englantilaisiin verrattuna, niin kuin vaikka Rohkelikko, joka oli ranskaksi gryffondor.
Sanassa oli vieläkin samanlaista lämpöä mutta kuulosti silti vieraalta ja hitusen liian hienostuneelta.


"Missä päin muuten nykyään asut? Tai siis oletko muuttanut tänne ranskaan? Minä asun edelleen englanissa mutta jostain syystä äiti halusi laittaa meidät tänne opiskelemaan" kerroin huokaisten. En vieläkään tajunnut miksi meidän piti tulla opiskelemaan ranskaan.

[Vicky Midford]

//Anteeksi kesto, jaksamiseni on ollut todella vähissä ja inspiraatiokato sitäkin suurempi. Taas.

"Ai Qu'est-ce que c'est?" Austin sanoi kysyvästi ja minä katsoin häntä vähintäänkin yhtä kysyvästi tajuamatta lauseesta pätkän vertaa, vaikka olinhan minä koko kesän ranskaa päntännyt.
"Se tarkoittaa mikä tuo on", Austin lisäsi pian.
"Sinä osaat takuulla puhua minua paremmin" hän naurahti.
"Jos hyvin käy, niin ehkä osaankin, kun päästään ensimmäiselle oppitunnille", totesin leikkimielisesti ja nikkasin silmääni. Koko lausahdukseni oli ollut kaikin puolin kerrassaan huvittava. Ensimmäinen oppitunti kun oli jo heti maanantaina, enkä minä osannut juuri perustaa pidemmälle. Näin tarkemmin ajateltuna minun olisi varmaankin pitänyt opiskella kesällä ahkerammin.

"Missä päin muuten nykyään asut? Tai siis oletko muuttanut tänne ranskaan? Minä asun edelleen englanissa mutta jostain syystä äiti halusi laittaa meidät tänne opiskelemaan" Austin jatkoi huokaisten. Hän ei ilmeisesti erityisemmin pitänyt vaihdosta ja ymmärsin asian täysin. Olin itsekin juuri kotouttanut itseni Tylypahkaan, kun isä olikin jo saanut suuren ja mestarillisen ideansa. Epäilin edelleen vahvasti, että joko jatkuva piirtelyni tai yleinen laiskuuteni opiskelun suhteen oli ajautunut isäni korviin ja tämä oli tietynlainen rangaistus.
"Rouenissa, mutta talo on edelleen aika keskeneräinen, eikä ollenkaan niin hieno kuin se vanha", kerroin hivenen pettyneesti.
"Ai, harmi. Minä luulin, että sinäkin muuttaisit tänne", vastasin ihmeissäni ja lisäsin vielä pohdiskelevaan sävyyn: "Aika outoa silti ylipäätään, että niin moni on muuttanut tänne. Kun on ne kielimuurit ja kaikki."

[Mila Molina]

Pelin pisteytys:

Austin Willsson, Gryffondor: 9
Vicky Midford, Serpentard: 14

Tämä on väliaikainen pisteytys, saatte halutessanne vielä jatkaa peliä. Jos pelaatte pelinne loppuun, saatte molemmat 5 lisäpistettä.