London huomasi, ettei Effie ollut lainkaan tyytyväinen pojan kommentteihin. Tuon hymy hyytyi ja hän otti laukustaan esille villatakin. Näytti siltä, että tyttö oli ahdistunut ja koetti etsiä pakopaikkaa villatakin alta. Londoninkin hymy hyytyi. Hänen olisi pitänyt ehkä ajatella tarkemmin, mitä sanoi. Viimeinen asia, mitä hän tahtoi, oli se, että Effie tulisi surulliseksi.
"Etkö halua tanssia minun kanssa?", tyttö kysyi ja näytti pettyneeltä, "Kuule, minä tulin tanssijaisiin vain, koska sinä pyysit minua pariksesi. Muuten en olisi tullut tänne lainkaan. Sen lisäksi haluan sanoa, että ystävät ovat minulle kultaakin arvokkaampia, ja Alicia on paras ystäväni. En halua menettää häntä. Jos et halua olla minun kanssa, taidan lähteä makuusaliin nukkumaan."
Ennen kuin tyttö ehti tehdä minkäänlaista liikettä lähteäkseen pois, London tarrasi lujasti tätä kädestä kiinni. Hän ei tahtonut, että tyttö lähtee. "Älä mene", poika sanoi ja katsoi tätä silmiin, "Anteeksi, en tarkoittanut sitä pahalla. Totta kai Alice on sulle tärkeä, ja sä olet tärkeä Alicelle, mutta sä olet tärkeä myös mulle." London toivoi, että Effie uskoisi, sillä tyttö oli oikeasti hänelle yllättävän tärkeä, eikä hän halunnut illan päättyvän riitaan. Poika ei ollut tajunnut sitä, että Alice oli Effielle yhtä tärkeä kuin esimerkiksi Donovan hänelle itselleen.
"Mennäänkö tansimaan?", London kysyi ja hymyili tytölle piristävästi. Ensimmäinen tanssi alkoi olla jo loppupuolellaan.
