Juttutuokio

[Adelé Damiano]

// Tämä alue on Adelén ja Benjaminin pelille, joka sijoittuu tanssin nro. 7 ajalle. //

Adelé heilui hiljalleen rytmikkään musiikin tahtiin ja siemaili alkoholijuomaansa, jonka oli äsken hakenut tarjoilusalista erään vanhemman oppilaan avustuksella. Tällä hetkellä ikälinja oli hänen yksi pahimmista vihollisistaan, mutta siitäkin oli selvitty pienellä flirttailulla. Monet täysi-ikäiset tosin olivat olleet jo niin humalassa ettei silmäripsien räpsytyksiä tarvittu, vaan he toivat juomaa kuuliaisesti linjan toiselta puolelta. Adelé hymähti hieman vahingoniloisesti, kun ajatteli minkälainen huominen aamu tulisi humalaisilla olemaan. Heillä olisi todella paha darra.

"Kato tota. Kuka toi luulee olevansa? Se on kuin joku huora!" Adelé kuuli äänen toiselta puoleltaan ja kääntyi laiskasti puhujan suuntaan. Ilmeisesti kaksi juoruilijaa oli eksynyt pahasti ja tullu naljailemaan hänelle, joten tyttö päätti napauttaa takaisin:

"Kuule tuijottele vaa sitä omaa turpaas, ku et muuhunkaa pysty. En ees ihmettele, et miksei kukaan oo tullu pyytämään sua tanssii, kun eihän tota sun kimitystä kukaan jaksa kuunnella. Ja sano tolle sun kaverilles, et sheivais josku säärensä. Nehä on ku sun hiukset."

Kaksikko jäi tuijottamaan Adeléa tympääntyneenä, mutta tyttö ei jaksanut välittää. Sen sijaan hän lähti kiertämään ympäri salia, vaikka jalat huusivat vastaväitteitä. Tanssi Karakatuksen kanssa oli ollut hauska, mutta myös rankka, joten Adelé oli sen jälkeen halunnut huilata boolin kera tunkkaisessa ilmassa.
Tosin huono ilma selittyi sillä, että tanssisali oli aika täynnä ja lattialla pyörähteli pari oppilasta pareineen. Myös opettajia oli joukossa, mutta Adelé ei pelännyt jäädä kiinni juomisesta, sillä tyttö oli tottunut latelemaan tekosyitä ja valheita, joten kiinni jääminen oli melkeimpä mahdotonta. Ja eihän juomisesta kovin pahoja rangaistuksia voinut saada, vai?

[Benjamin Blanchard]

Benjamin istui tuolilla tanssisalin puolella. Hänen toisessa kädessään oli puoliksi täysi viinilasi, josta hän maisteli juomaansa. Maku oli hänestä mitä mainioin, tarpeeksi marjainen ja pehmeä -mikä oli viinille tavanomaista. Alkoholi juomiin ei mies ollut koskenut sen enempää illan aikana. Hän oli tyytynyt tarjoilusalin muihin antimiin joita Ross oli hänelle tanssisalin puolelle tuonut -ja pakottanut syömään.

Hänen sarkastinen ystävänsä oli tosin kadonnut tanssivien ihmisten joukkoon ja Benjamin oli jäänyt vaille seuraa. Niinpä hän istui "valloittamallaan" tuolilla ja katsoi salissa olevia oppilaita ja vieraita. Pian hän huomasi jotain epäilyttävää. Selvästi täysi-ikäistä nuorempi oppilas maleksi kymmenen metrin päässä hänestä, alkolollinen juoma käsissään. Benjamin pakottautui nousemaan ylös ja kävelemään tytön luokse. Hän otti taikasauvan takkinsa sisältä laiskasti ja oli pudottaa sen vahingossa. Kun hän saapui tytön luokse hän hymyili ystävällisesti ja kopautti tytön lasia taikasauvallaan. Miehen ei tarvinnut lausua loitsua ääneen, juoma muuttui vedeksi tuossa tuokiossa ja Benjamin laittoi taikasauvansa takaisin rakkinsa sisään.

"Ei ihan ikä riitä vai mitä?" Hän kysyi vakavana ja katsoi tyttöä silmiin. Tyttö oli varmaan kolmannella tai neljännellä luokalla, Benjamin ajatteli. Tytön luokkaa ja tupaa hän kysyisi kunhan tuo vastaisi jotain hänen sanomaansa.

[Adelé Damiano]

Adelé katseli vaivihkaa ympärilleen, mutta kukaan opettajista ei ollut vielä huomannut hänen kädessään olevaa juomaa. Toisaalta kiinni jääminen ei ollut paha asia, sillä tyttö oli jo keksinyt monta sujuvaa hätävalhetta, mutta aina kannatti silti varautua pahimpaan. Jollakin selittämättömällä tavalla Adelé myöskin haluaisi jäädä juomisesta kiinni, koska olisi hauskaa, jos muut ymmärtäisivät, ettei hän ole mikään kiltti naapurin tyttö. Adelé tiesi, että hänet saatettiin myös leimata huomionkerjääjäksi ja juopoksi, mutta milloinkas tämä olisi muiden mielipiteistä välittänyt? Ei koskaan.

Adelé ei mietteissään huomannut lähestyvää miesopettajaa, jolla oli kädessään itselläänkin viinilasi. Tosin opettaja oli aikuinen, joten juominen oli sallittua. Laiskasti hän kuitenkin kaivoi taikasauvansa esille ja tultuaan Adelén luokse, kopautti mies tytön lasia, jolloin sisältö muuttui vedeksi.

"Ei ihan ikä riitä vai mitä?" opettaja kysyi vakavasti ja tavoitti Adelén katsekontaktin.

"Ei ehkä mulla, mutta mun kaverilla. Tää on siis mun kaverin lasi", italialaisneito valehteli nopeasti ja peitteli huolimattomasti pienen humalan äänestään. Kuten hän oli jo aikaisemmin ajatellut, halusi Adelé jollakin tapaa myös jäädä kiinni.
Odottaen miehen vastausta, pyöritteli Adelé juomalasinsa reunoilla sormeaan ja nyki välillä juhlapukunsa helmaa alemmas. Hänen luokseen tullut opettaja oli aika vakavan näköinen, vaikka olikin äsken luonut hieman ystävällisen hymyn Adeléen. Tyttö ei kuitenkaan toivonut liikoja pelastumisesta, sillä opettajat tuntien he olivat aikamoisia nipoja.

[Benjamin Blanchard]

"Ei ehkä mulla, mutta mun kaverilla. Tää on siis mun kaverin lasi" tyttö kertoi nopeasti ja Benjamin katsoi tätä epäilevästi.

"No siinä tapauksessa." Hän sanoi olevinaan pahoitellen ja otti taikasauvansa takkinsa sisältä jälleen. Hän oli jo kopauttamassa lasia uudestaan mutta laski sauvansa alas reitensä lähelle.

"Voin kai pitää sinulle seuraa siihen asti kunnes ystäväsi saapuu?" Hän sanoi vilauttaen pienen hymyn ja nosti lasin huulillensa. Viini maistui jälleen kerran hyvältä. Benjamin oli melko varma että tyttö valehteli hänelle, mutta uskoi silti siihenkin mahdollisuuteen että oli muuttanut jonkun täysi-ikäisen juoman vedeksi.

[Adelé Damiano]

Opettaja oli ilmeisesti uskonut Adelén selityksen ja kaivoi jo pahoittelevasti taikasauvaansa takistaan, mutta muuttikin mielestä. Hän oli näköjään kopauttamassa lasia uudestaan, muttei tehnytkään niin, vaan laski sauvan reitensä päälle.
"Voin kai pitää sinulle seuraa siihen asti kunnes ystäväsi saapuu?" mies kysyi hymyillen, jolloin Adelé nyökkäsi ja hymähti pienesti.

Tyttö oli jo nyt pulassa, koska todellisuudessa hänellä ei ollut mitään kaveria, jolle lasi olisi kuulunut. Mutta ehkä tästäkin selvittäisiin säikähdyksellä, Adelé ajatteli, kun opettaja nosti oman viinilasinsa huulilleen ja joi siitä.

"Mikä sun nimi muuten on? Oot kai joku opettaja, kun et alaikäiseltäkään näytä", tyttö kysyi vieressään olevalta mieheltä. Mies ei todellakaan näyttänyt alaikäiseltä, muttei myöskään vanhukselta, varmaan jossain siinä välissä. Ja itse asiassa opettaja näytti aika komealtakin, joten tästä juttutuokiosta saattaisi myös tulla hauska.

[Benjamin Blanchard]

"Mikä sun nimi muuten on? Oot kai joku opettaja, kun et alaikäiseltäkään näytä" hän kysyi nyökättyään ja Benjamin hymyili huvittuneena. Hän oli kaukana alaikäisestä, olihan tämä jo yli kolmekymmentä. Benjamin nyökkäsi peittäen turhan hymyn.

"Nimi on Benjamin Blanchard ja alan opettamaan pimeyden voimilta suojautumista täällä." Hän kertoi melko ylpeänä itsestään. Hänestä tulisi professori ja vieläpä pimeyden voimilta sojautumisen professori. Voisivatko asiat olla paremmin, hän ajattelee.

"Mikä on nimesi? Olet kai tästä koulusta, joten kysynpä vielä mistä tuvasta olet?" Hän kysyi ja hymyili hieman.

[Adelé Damiano]

Selvisi, että opettajan nimi oli Benjamin Blanchard ja hän opetti Châteaussa pimeyden voimilta suojautumista. Sinänsä se oli mukavaa, sillä tuo aine oli yksi Adelén lemppareista ja siksi tyttö halusikin isona ehkä auroriksi. Mies ei kuitenkaan ollut vielä lopettanut:

"Mikä on nimesi? Olet kai tästä koulusta, joten kysynpä vielä mistä tuvasta olet?"

Adelé mietti hetken vastaustaan, sillä yksikin virhe saattaisi paljastaa jotain ja silloin hän jäisi kiinni.
"Oon Adelé Damiano. Kuulun siihen Gryffondorin tupaan, mutta olin kaksi vuotta kotiopetuksessa ennen kuin tulin tänne. Oon siis uusi."

Taas Adelé sai huokaista hieman ja miettiä seuraavaa siirtoaan. Hän ei ikinä pääsisi juttutuokiosta pois, sillä kukaan ei ollut tulossa hakemaan lasiaan Adelélta. Odottaen vieressään olevan Benjaminin vastausta, mietti tyttö jotakin pakokeinoa. Kuinka hän aina onnistui joutumaan pulaan?

[Benjamin Blanchard]

Työn nimi oli Adelé Damiano ja tyttö oli Gryffondorin tuvasta. Benjamin hymyili hieman. Kotiopetuksessa?Oliko hän kuullut nyt aivan oikein. Benjamin ei jäänyt pohtimaan asiaa sen enempää.

"Noh, ainakin täällä on joku uusi minun lisäkseni." Hän sanoi ja vilkaisi tanssilattialle.

"Mitä tykkäät koulusta ja juhlista?' Hän kysyi ja vilkuili ympärilleen. Adelén ystävää ei näkynyt ja pieni epäilevä tunne voimistui entisestään. Benjamin purki epäilyn viiniinsä ja joi sitä jälleen. Hänellä ei ollut minkäänlaista aikomusta humaltua illan aikana taikka hukuttaa epäilyä juomaan. Hän katsoi Adeléa odottaen tämän vastausta, Gryffondorin tuvasta tulevat olivat hänen mielestään maineensa arvoisia. Rohkeita ja luotettavia tai jotain sinne päin, Benjamin ajattelee pienesti hymyillen.

[Adelé Damiano]

Opettaja hänen vieressään hymyili hieman, ilmeisesti sille, kun Adelé oli kertonut olleensa kotiopetuksessa. Tietysti monia ihmetytti se, että hän ei koskaan ollut käynyt tavallista koulua, mutta Adelésta se oli täysin tavallinen asia.
"Noh, ainakin täällä on joku uusi minun lisäkseni", Benjamin sanoi ja vilkuili tanssilattialle. Ehkä mies etsi seuraavaa tarkastuskohdetta, jolle voisi mennä esittämään kysymyksiä, Adelé ajatteli hieman huvittuneesti hymähtäen. Opettajat todellakin olivat tänään valppaita, eikä tyttö yhtään ihmetellyt.

"Mitä tykkäät koulusta ja juhlista?" Benjamin kysyi ja ilmeisesti epäilys hänen sisällään alkoi voimistua, mikä ei ollut mitenkään Adelén hyväksi. Jos tyttö ei pian keksisi jotain pakotietä, olisi hän aikamoisessa pulassa.

"No, on mulla ainakin täällä juhlissa ollut hauskaa. Ja kyllä tää koulukin ihan mukavalta vaikuttaa", Adelé mumisi jotain. Hänen aivonsa vain raksuttivat miettien jotain selitystä tai tekosyytä, kunnes hän keksi todella hyvän pakokeinon ahdistavasta tilanteesta:

Kun seuraava ainakin täysi-ikäisen näköinen oppilas käveli Adelé ja Benjaminin ohi, tyrkkäsi tyttö hätäisesti pahaa aavistamattoman kouraan lasin ja mutisi jotain sen tyylistä kuin "Siinähän sinä olet".
Epäonninen oppilas katsoi Adeléa järkyttyneenä ja ennen kuin ehti aukaista suutaan, juoksi Adelé pois vilkaisematta taakseen.

Ehkä hän taas myöhemmin kävisi boolia, tosin tuo samainen opettaja tai kukaan opettajista ei saisi nähdä sitä.

// Kävisikö, jos kirjoitat vielä yhden roolauksen ja sitten tämä peli on päättynyt? :) //

[Benjamin Blanchard]

//käy oikein hyvin. :D


"No, on mulla ainakin täällä juhlissa ollut hauskaa. Ja kyllä tää koulukin ihan mukavalta vaikuttaa" Adelé kertoi ja Benjamin kuunteli. Hän nyökkäsi hiljaa ja mietti. Adelé näytti hieman ahdistuneelta, jonkin verran kiusaantuneeltakin. Ehkä hän ei pitänyt Benjaminin seurasta? Yht' äkkiä tyttö syöksähti jonkun tuntemattoman henkilön kimppuun ja tyrkkäsi lasin tälle mutisten jotain. Benjamin ihmetteli moista käytöstä ja katsoi kuinka tyttö pinkoi jo kaukana.

"Oliko tuo kaverisi?" Benjamin kysyi säikähtäneen oloiselta henkilöltä.

"Ei. Sunhan kanssa se oli." Hän ärähti ja työnsi vesilasin Benjaminille. Epäonnisesti hän läikyttää vettä puvulleen ja katsoo kuinka nuori mies käveli ärsyyntyneenä pois. Benjamin huokaisi syvään ja lähti viemään vesilasia pois. Ei hän aikonut Adelén perään lähteä tai valittaa muille opettajille tytön juomisista. Mutta muistuttelisi tyttöä tapahtuneesta mahdollisimman ärsyttävästi, hän ajattelee lapsellisesti.

//kiitos peliseurasta Adelé. :) //